Syksy saapuu...

Tässä nyt on muuton ja muun kiireen keskellä paineltu niin koomassa menemään, että on ihan itseäänkin hävettäny oma ulkomuoto. Tukka roikkuu silmillä haalistuneena, meikata ei kerkeä tai jaksa ja muutenkin kuontalo on ollu jotenkin kauhtunut. Eilen onneksi tuli hieman muutosta.

Aamulla mulla olikin heti kampaaja. Jaanan tuoliin on aina ihana istahtaa ja aika kuluu kuin siivillä. Nyt, kuten yleensä aina ennekin, annoin melkoisen vapaat kädet ja hieman kun käytiin läpi mitä tehdään, oltiin molemmat ajatustemma kanssa hyvin samanlaisilla lijoilla- pituus pidetään ja reilusti tummaksi väriä näin syksyn saapiessa- ja tidim, I LOVE IT! Tumma tuli takas ja kylläpäs on kotoisa olo ja vaihteeksi ihana, kun on yksvärinen, tasainen sävy hiuksissa ainaisten raitojen ja väriviipaleiden sijaan.

  

Kampaajan jälkeen juoksin leegotohtorille tarkastukseen ja onneksi mitään isompaa ei kalustosta löytyny. Ihana et sain järjestymään ajan vielä tänne pohjoiseen, koska stadissa ainakin julkiselle puolelle pääsy on varmasti melko toivotonta. Leegot kuosissa ja that´s it. Taas mieleen nousi se kunnon hampaidenvalkaisu hammaslääkärin toimesta...josko vaikka citydealiin tulis talven aikana jokin kiva tarjous, niin mielelläni sen käyttäisin!

Illalla hypättiin erään rakkaan ystäväni kanssa autoon ja lähdettiin vähän kietelemään kauppoja ja viettämään laatuaikaa, koska kohta ei enää voidakaan niin helposti nähdä :/ Tuttuun tapaan molemmat teki löytöjä ja minä vielä varsin hyviä ja tarpeellisia sellasia! Pitkään olen metsästänyt nimittäin kunnon farkkuja. Meikäläisen kropan mallille istuvat ja päällä mukavat farkut ovat lähes yhtä harvinaiset, kuin romanikerjäläiselle lottovoitto. Ja jos löytyy se voittokuponki,selviää viikon tuuletuksen jälkeen, että arvonta oli virheellinen ja voitonjako on peruttu, eli housut lörähtää aina pois muodostaan. Nyt kuitenkin löysin JC:stä parit oikein ihana oloiset yksilöt ja ekaa kertaa uskalsin ottaa sen oikeasti pienen ja tiukan koon joka hädintuskin menee päälle. Jospa näistä ei tulis niitä peruttuja arvontoja. Merkkinä Crocker ja malli second skin. Väreinä ostin perus tummansiniset ja "vahatut" mustat. Vahattuja olen pitkään etsinytkin ja nyt mulla on ne! Lisäksi löytyi kaksi hyvää perusneuletta, joille onkin ollut myös huutava pula. Kaiken kruunasi tarjous, jossa farkkujen ostaja sai paidoista -30% alea ja seuraavat farkut ja yläosan, jonka ostan irtoaa puoleen hintaan! Aika huippista. Suunnittelin jo, että haen nuo samat farkut tai Leviksen curve denimit vaalean sinisenä ja vielä tuon saman paidan navy blue sävyssä. Helppoa.

Kotiin ajellessa oli edessäpäin melko kauniit ja myrskyiset maisemat. Edessä salamoi ja rytisi, mutta myräkkä ehti sitämukaa kauemmas, kun me ajeltiin kotia kohti... syksy tulee, ei voi mitään. No toisaalta, mä tykkään alkusyksystä. Ihania aurinkoisia, mutta viileneviä päiviä ja kaunista väritystä. Syksyllä mä muutenkin inspiroidun kauheasti kaikesta...treenistä, pukeutumisesta, sisustamisesta...ja siihen yhdistettynä muutto niin tästä syksystä täytyy tulla loistava!

Vähän karattiin blogin perusaiheesta, mutta antakaas anteeksi. Sen verran kerrottakoot, et perushyvät treenit on menny tällä viikolla ja penkki on kulkenut kuin hirvi. Innoissani ootan uutta saliakin, niin pääsee treenailemaan vähän monipuolisemmin. Mutta nyt unta palloon. Lihakset ja pää kaipaa lepoa.

Kuvaukset @Toppilansaari

Ennekuin alan purkamaan tuota viime sunnuntain kuvausjuttua, on pakko hehkuttaa. Tulin nimittäin just salilta ja oli tosi hyvä rintatreeni johon vedin vielä hyvät sarjat leukoja sekä vatsoja päälle. Meikkis jaksaa nykyisin jo 3 x 7 leukaa! Ihan uskomattoman paljon- mulle! Puoli vuotta sitten tulos oli pyöreä nolla. Uskalsin myös laittaa penkkiin enemmän painoja vaikkei ollu yllättäen varmistajaa (no eihä mulla koskaa ole) ja sain tehtyä 3 x 5 47,5 kilolla! Wippii, viidenkympin sarjapainoraja, täältä mä lähestyn!

Mutta niin, itse aiheeseen eli sunnuntai ja kuvaukset. Kaikkihan lähti tosiaan siitä, että mua on ketuttanu suunnattomasti mun banneri. Eihä tää oo milläänlailla bannerin tms ulkomuodon perusteella treeniblogilta. Edes nimi ei viittaa siihen. Niinpä laitoin eräälle ystävälleni viestiä, joka harrastaa valokuvausta, että otettaiskos parit räpsyt ja onnekseni hän suostui. Sunnuntaina nappasin summamutikassa lenkkarit ja parit treenitopit mukaan ja pääkin oli ihan tyhjä ideoista. Ainoa ajatus päässä oli et no rantsuun vois mennä kun on kesä ja kaikkee....

Kun Pasin kanssa päästiin rannalle (Oulun nallikari), siellä oli yllättäen (heh heh) aika monta muutakin. Käveltiin rantaa eestaas ja mietittiin...ei sytytänyt. Sitten hoksasin et mun vaatteet on tylsiä mustia, jostain on saatava eloa kuviin ja Pasi muisti Toppilansaaressa yhden vanhan tehtaan/varastohallin jossa on graffiteja ja sen vieressä on vanha mylly(?), jossa on kaunista tiiliseinää- sinne siis!

Kummallakaan ei oikein ollu mitään selkeää ajatusta miten kuvataan. Pasi ei ole harrastanu ihmisten kuvaamista ja mä en ole tottunu poseeraamaan enkä kuvaamaan joten... :D mut jotenki se vaan siitä pikkuhiljaa lähti. Mä vaan pöyrin ja tuijottelin tyhjyyteen ja Pasi räpsi kuvia ja välillä sääti kameran asetuksia. Siinä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun tuon varastohallin edestä meni tie jolal oli aika paljon liikennettä. Minä puolestani nauroin itselleni, kun pölyisessa ja pulunpaskaisessa ympäristössä pyörin reenikamoissa Louis Vuittonin laukku olalla- varsinainen HC FITNESSMIRKKU :D

Varaston jälkeen mentiin tiiliseinärakennuksen luo ja vielä hetki ennen poislähtö onneksi kömmittiin rakennukseen sisälle ja toiseen kerrokseen, mistä löytyi hajonnut seinä, jonka ulkopuolella oli jokin ruostunut rakennusteline. Siihen telineelle paistoi ihanasti aurinko ja siinä tuli omasta mielestä yhdet parhaimmista kuvista. Vielä hetki ennen poislähtöä bongattiin tuo "ratas" jota väännellessä räpsäistiin viimeiset otokset.

Kaikenkaikkiaan meillä oli hurjan hauskaa ja mä olin kyllä pudottaa silmät päästäni, kun näin kuvat. Enhän mä osaa poseerata ja onhan kropassakin vielä paljon työtä, mutta jotenkin silti noi kuvat oli niin paljon enemmän, kuin mitä osasin odottaa. Oli kyllä kaikenkaikkiaan hauska kokemus ja on me vähän tässä alettu ideoida, et mitä me seuraavaksi keksitään...

Tämä on yksi mun omista suosikeista

No, mitäs tuumaatte kuvista? Osan säästän vielä myöhempiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta tähän muutama oma lemppari vielä julki.

Tämä oli kuvaajan yksi suosikeista

Hävettää.... kuurille mars.

Koko syksyn olen kyllä syönyt terveellisesti ja liikkunut todella paljon, hyvä minä! Jostain syystä (osin ruokavalioni muutoksesta varmasti johtuen) kynnet olivat päässeet järkyttävään kuntoon ja hiukset tuntuivat kuivilta. Lifeen siis hakemaan vähän apua. Nappasin mukaani lisäravinteen, jonka pitäisi vahvistaa kynsiä ja hiuksia. Kuurin kesto on 3kk ja odotan innoissani jo nyt, että pääsen kertomaan tuloksista. Mutta alla kuitenkin järkyttävä lähtötilanne.... Herkät ja kauniskyntiset- skipatkaa!!!

Siinä Lifessä pyöriessäni sain jostakin taas ajatuksen juoda puhdistuskuurin. Olen juonut noita kuureja ennenkin muutaman ja aina oon saanu siitä sellaisen fiiliksen, että moskat lähtee likenteeseen. En tiedä onko siinä kuinka paljon lumevaikutusta, mut ainaki naamaan puskee aina muutaman näpyn ja vessassa saa laukata, kuin palokunnan hevonen. Tällä kertaa valkkasin viikon tehokuurin, josta voisinkin kirjoittaa kuurin viimeisinä päivinä vähän lisää...saa nähdä mitä tuloksia tälläkertaa! Muutenkin samaan postaukseen tulen liittämään vähän valotusta ruokavaliooni ja liikuntaan...pysykää kuulolla!

Onko muilla kokemusta ko. kuureista suuntaan tai toiseen???

Leegot

Paluu lapsuuteen on tapahtunut. Ei, ei noiden legendaaristen, riemunkirjavien muovimötiköitten kautta, vaan kaikkien niiden valkoisten (ja vähän vähemmän valkoisten) "ruoanjauhamispalikoitten" (joita hampaiksikin kutsutaan) vuoksi.
Pienenä läpikävin monenlaista oikojaa ja rautaa, niskavedosta ratakiskoon ja takaisin, jonka tuloksena omaan siistin ylärivistön, mutta alarivistöstä en lähtisi laulua tekemään...et terkut vaan sille hammaslääkärille, joka lapsena pilasi onnistuneen alarivistöoikomisen. EI minua vituta, mutta mutta......
Aikuisiällä olen halunnut ja haluan edelleen oikoa alahampaani, mutta se on yksityisellä niin harmillisen kallista lystiä, ettei toistaiseksi ole siihen ollut millään varaa. Onneksi kuitenkin perus puhe ja hymyilytyylini on sellainen, ettei alahampaat juurikaan näy ja koetan olla iloinen edes siedettävästä ylärivistä.

Nimikin melkein täsmää :D

Ja nyt, 15 vuoden tauon jälkeen tapahtui jälleen paluu hammasrautaelämään. Sain nimittäin yöpurentakiskon. Paluu lapsuuteen on tapahtunut, kun koettaa oppia elämään ja tässä tapauksessa nukkumaan tämän härvelin kanssa. Suu tuntuu kokoajan oudolta, muttei mitenkään kipeältä ja kuola valuu kuin Beethowenilla konsanaan. Lisäksi naaman ulkomuoto muistuttaa enemmön turpaan saanutta hamsteria, kuin nukkumaan menevää neitosta.

Juttuhan on lyhykäisyydessään seuraava; Minulla todettiin purentavika jonkun aikaa sitten ja sen lisäksi olen alkanut yöllä narskutella hampaitani. Kärsin monenlaisesta kivusta ja kolotuksesta ja nyt näillä raudoilla toivotaan apua noihin kaikkiin. Lisäksi mm. purkan syönti kiellettiin ankarasti purkan imeskelyä ei onneksi ja ei ole helppo homma jenkkiaddiktille. Ei tämäkään ihan ilmainen investointi ollut kaikkineen lekurikäynteineen, mutta pienehkö raha kuitenkin siitä, että kivut ja säryt helpottaisi. Aika näyttää, löytyykö apu.

Härvelihän on siis tällainen, jotain kovaa muovimaista materiaalia oleva lätkänpelaajien hammassuojia muistuttava lätyrä, joka lintataan yläleegoihin yöksi. Jei. Seksikästä. Puhe sössöttää ja silleen... terkut vaan kainalolle. Perjantaina nähdään.

Samaan leegojuttuun voisikin palata aiheeseen valkaisuliuskat, joita kirjoitin saaneeni jenkeistä. Kyseessä on siis iisit valkaisuliuskat, joita olen käyttänyt parisen vuotta, n. 6kk välein yhden kuurin Lisäksi olen käyttänyt satunnaisesti vaalennuksien välissä saman sarjan hammastahnaa pidentääkseni vaikutusta.
Ensimmäisellä kerralla, kun käteeni tämä liuskapaketti osui ja teipit koristivat viikon hampaitani iltaisin, valkaisutulos oli huomattava. Vaikken tupakoi enkä punkkuloi, hampaisiini oli teestä ja kolasta (sekä muustakin elämästä) ilmeisesti kertynyt melkoisesti tummentumaa. Nykyisin, kun käyttö on melko säännöllistä, hampaiden väri korkeintaan enää ns. kirkastuu, mutta hymy freesaantuu kyllä silti huomattavasti!
Suosittelen lämpimästi kyseistä tuotetta siis! Se on mielestäni edullinen, helppo käyttää ja tulokset (muiltakin kuin vain itseltäni) ovat huomattavia. Tuotetta saa tilattua täältä tai esimerkiksi jos vierailet jenkeissä, miltei jokainen marketti myy tuotetta eri vahvuuksissa ja kuuripituuksissa.

Harmi, ettei minulla ole enää tallessa vanhoja (ekasta vaalennuksesta) kuvia, mutta jospa te uskotte ilmankin :D Myöskin tämän kertaisen "ennen" kuvan olen kadottanut bittiavaruuteen, mutta edes jälkeen kuva todistakoot tämän hetkisen tuloksen.