BOW!

Flunssaterveiset! Köhköh ollu viime sunnuntaista lähtien kylässä- ei kiva. Pari päivää meni kevyesti lämpöillessä ja sen jälkeen pari päivää ihan sairasta pääkipua ja nuhaa. Voin kertoa, et jos joskus on rankkaa tää treenaaminenkin niin toi sairastaminen ja treenaamattomuus se vasta onkin. Samalla kun kokoajan takaraivossa painaa lähestyvä syksy... Nyt on se aika kun pitäs vaan saada rauhassa painaa sitä maalia kohti. Eilen jo teki mieli kokeilla salia, mutta tyydyin vaan poseraamaan ja maksulliseen aurinkoon. Tänä aamuna menin sit tekemään kevyen kuntopiirin vähän tunnustellakseni oloa. Ei se moitteettomasti menny, mut uskalsi ihan hyvin kuitenkin tehdä, kun jätin vielä isot jalkojen repimiset ens kertaan. Kyl se tästä taas- pakkohan se on!

Yksi iltapala- vielä hetken hiilareita!

Mutta sit hieman ajassa taaksepäin, nimittäin tiistai iltaan. Silloin tapahtui pienen fitness-pirkon elämässä iso juttu- mä sain sponsorin! Sitä, miten siihen tilanteeseen päädyttiin en sen kummemmin ruodi, mutta lyhykäisyysessään se oli sattumaa ja onnea. Fitness-sponsseja ei kuitenkaan ole kamalan helppo saada, varsinkaan tällaisena "nimettömänä" ja tää oli mulle enemmän kuin sata jänestä.  

Flunssapirkko posettaa

Minua lähti siis sponsproimaan firma nimeltään Proud bikinis, jonka valikoimiin kuuluu kisa-asut, näytös-asut, rantabikinejä, hiustenpidennykset, kisavärit ja kengät. Lisäksi valikoimiin tulee lisäravinteita ja muita oheistuotteita, eli melko kattava paketti meille harrastaville naisille ;) Firman hinnat tulevat olemaan hyvin kilpailukykyiset ja firman takana hääräävä Michelle on aivan ihastuttava persoona, joten jo tässä vaiheessa en voi kuin suositella todella lämpimästi! Nettisivut ovat vielä hieman työn alla, mutta pidän teidät ajantasalla mitä sillä rintamalla tapahtuu. Ensi viikolla jo itse saan ensimäisiä tuotteita promokuvauksiin- can't wait! Ihana saada jotakin "itselle suunniteltua" ekaa kertaa :)

Mä olen niin innoissani! Ja suoraan sanottuna onnellinen! Muutenkin on tullut taas facebookiin ja naamatusten niin ihania ja tsemppaavia kommentteja viimeaikoina, että olen ihan mykistyny. Kiitos teille siitä! 

Kulttuuritalo oli liekeis!

Eli tosiaan HelsinginKulttuuritalolla oli viime viikonloppuna perinteinen fitness classic.Tänä vuonna tapahtuma oli ekaa kertaa 2 päiväinen, joka oli todellahyvä juttu sillä päivän tapahtumana (ainakin vuosi sitten) se olikamalan tukkoinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, kuten arvata saattoi jaitse hankin lippuni sunnuntaille jo kauan sitten. Lipun hinnan takiajätin lauantaina menemättä, koska miesten sarjoja en nyt NIIN kovastihimoinnu katsomaan, vaikka toki tulokset kiinnostaakin.

Lauantaina kävin katsomassa messualueen, tekemässä pari lisäravinnehankintaa javiimein ne viralliset kisakorkkarit! Ostin omani Biancaneveltä. Palveluoli erinomaista, niinkuin aina ja heelsseistä irtosi 20 prosentinmessuale. Nyt pääsee ajamaan kengät sisään ja opettelemaan kävelyä japoseerauksia toden teolla. Wuup! Messujen tsekkauksen jälkeen meninmuutaman ystävän kanssa syömään ja olin ensimäistä kertaa elämässänihankala ravintola-asiakas. Tilasin nimittäin annoksen ekaa kertaa tän dietin aikana ja pitihän sitä vähän säätää. Onneks tarjoilija olikärsivällinen ja ystävällinen ja sain sellaisen annoksen kuinhalusin :) Kiitokset vaan Aleksanterinkadun Dennikseen.

Se vaikea asiakas

Sunnuntaina sateesta ja viimasta huolimatta pitkästä aikaa naamaan meikkiä ja fiiliksissä Kultsalle. Linda odottelikin mua jo aulassa ja siitäporukalla kiiruhdettiin etsimään paikkoja. Lavalla rullasikin jo "mun" bodysarja jota toki heti aloin kauhealla analysoinnilla tuijottamaan. Ja hyvältähän ne tytöt näytti. Muutaman idean sain takataskuun itseänikin varten ;) Ihan uskomattoman hullu tunne, et mä saatan ollatosiaan syksyllä samojen mimmien kanssa siellä rivissä! MINÄ! Kaikki sarjat oli mielenkiintoita ja kaunista katsottavaa. Kauheita pommeja ei seassa ollu ja taso oli mielestäni selkeästi tasaisempi, kuin vuosi sitten. Sijoituksia en sen kummemmin lähde ruotimaan, mut erästä tuomaria kun jututettiin, tuli selkeäksi se, ettei syksyä kohti mentäessä ole tippaakaan varaa löysäilyyn. Syksyksi taso vaan nousee jatyttöjä tulee lauteilla olemaan paljon! Kaiken on osuttava siis nappiin, ei riitä, että tekee sinnepäin tai "kokeilee". On vaan oltava se paras - ainakin jos meinaa yhtään sijoittua. Jopa karsinnoista läpipääseminen tulee varmaati olemaan yhdenlainen sijoittuminen!

Eka sisäänajo oikeilla korkkareilla

Viikonloppu sai mut miettimään todenteolla sit omaamotivaationi tehdä tätä. Haluanko mä tätä 110%sti. Haluanko mä uhrata miltei kaiken muun elämän ja kisata? Haluanko mä väsyttää ja venyttää itteni äärirajoille saadakseni sen vartin siellä lavalla? Jaksanko mä ja onko se sen arvoista? Lisäksi mä oon koko viikon miettiny voiko mun kunto riittää edes karsinnoista läpi ja opinko ikinä poseja ja kävelyitä tarpeeksi hyvin.... Mut nyt mä alan saada vastaukseni; kyl mä haluan jatkaa ja lujempaa! Mä haluan tehdä tätä! On opittava erottamaan pelkoja laiskuus oikeasta väsymyksestä! Mä oon niin kivisen talven meny läpi, et tää kesä ei mua kaada! Avauduin myös Akille fiiliksistäni ja sieltä lohduteltiin et kyl sut kuntoon saadaan. Lisäks mulla on noi korvaamattomat ystävät rinnalla. Kiitos teille!

Kyl se massu alkaa kadota!!!

Ainii ! Sen verran vielkisoista ja niistä tutuista tytöistä! Sara tuli oman bodysarjassaan neljänneksi, Tessi oli pitkien biksutyttöen kolmas, Juulia lyhyiden biksutyttöjen kuutonen! Huikeaa ja kaikki ensikertalaisia! Lisäks Reetta nappas myös finaalipaikan keskipitkästä bikinistä! Olette ihania!

Askel taas otettu

Viikko on syönnin ja treenin osalta  sujunu mukavasti. Kävin toissailtana vierailemassa jalkajumpan merkeissä Töölö gymillä, jonne ihana Linda mut houkutteli. Meillä on tosiaan Lindan kanssa sama valmentaja ja jutut menee muutenkin hyvin yhteen niin mikäpä sen mukavampaa, kun painaa välillä yhdessä eteenpäin! Sen lisäks et treeni oli mukavaa, Töölö gymistä jäi tosi hyvä fiilis myöskin. Siellä oli hurjasti tilaa ja laitteita! Ei mitään jonoja missään vaikka porukkaa oli paljon! Täytyy miettiä nyt ihan tosissaan mihin sitä jatkossa menis treenaileen. Salin vaihto tai toisen salin ottaminen City Gymin rinnalle kun alkaa olla ajankohtaista. City Gymillä olen viihtyny hyvin, mut se on mun käyntiaikoina aika täynnä ja toki treenaamaan pystyy, mutta välillä ois kiva saada vähän isompi laitevalikoima käyttöön. Lisäksi muutenkin tuntuu, et vaihtelua kaipaisin. Mayor's ois tietty valmentajan takia fiksu valinta mut... En tiedä, fiilistellään :)

Ja tammikuu se lähestyy loppuaan ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa- lisenssiä. Lisenssejä kun ei myydä tammikuun ulkopuolella, joten se on nyt lunastettava jos yhtään haaveilee tämän vuoden puolella kisaamisesta. Itse lunastin omani eilen ja olihan se jännä hetki! Vaikkei siinä nyt tehtykään muuta, kuin netissä täytettiin tietolomake, näpyteltiin lisenssimaksu verkkiksenkautta menemään fitnessliitolle ja allekirjoitettiin kilpailijasopimus niin olihan se jänskää! Kädet tärisi miljoonaa. Me tultiin Akin kanssa siihen tulokseen, et jätettiin tässä vaiheessa "luokka" auki, en siis ilmoittanut itseäni body/bikinisarjaan. Vaikka bodyä kokoajan tavoitellaan, haluttiin jättää vielä bikinin mahdollisuus ns avoimeksi, jos tuntuu keväämmällä ettei tämän emännän koko ole bodyyn järkevä. Alkuun olin tästä vähän... nyreissäni, mut ymmärrän kyl Akin pointin. Parempi näin päin, kuin se et pitäs ihan mininä lähtä luokkaan, johon ei oikein ole sopiva.

Huomenna meillä ois Lindan kanssa yhteistreenit Mayorsilla Akin koutsaamana. Mitähän siitäkin tulee... Joko meille tuplakuolema tai sitten Akilta menee totaalisesti hermo meihin :D Stay tuned!

Isoja asioita

Unettomia öitä ja miljoonia pohdintoja... Ja lopulta mä sen päätin; nyt lähdetään valmennukseen. Mä olen vuoden treenannut salilla ja kokoajan se on maistunu helvetin hyvälle, parantunu oikeastaan vaan se fiilis kokoajan. Tuloksia tulee ja tavoitteet kasvaa. Pää oppii päivä päivältä enemmän tästä elämäntyylistä ja kroppa toimii. Siihen kun yhdistetään luonne "vaikka perse edellä puuhun" ja savolainen hulluus, on paketti valmis.

Kai mä olen jo pidemmän aikaa sisimmässäni tienny ja nähny mihin tää pikkuhiljaa johtaa, mutta itselleen asian myöntäminen on pelottanu helvetisti. Miksikö? Siksi, että pelkään epäonnistumista ja väsymistä. Lopulta sain taitettua pelolta niskat ja lähetin tekstiviestin Ruoholaden suuntaan "Millon tavataan?".

Vapisevin jaloin astelin about viikko sitten Mayorsille. Vastassa loistava ja hieman pelottava äijä, jonka lämmin halaus ja suorasanaisuus sai mut kuitenkin nopeesti rentoutumaan. Se on jännä, vaikka on tavattu jo useamman kerran, aina mua jännittää. Jaettiin ajatuksia, neuvoteltiin, mua neuvottiin, vedettiin linjauksia, raha vaihtoi omistajaa ja niin olin hetkessä myynyt sieluni fitnekselle. Siinä se sitten oli. Yks kaks mulla olikin valmentaja- Aki Mähönen.

Nyt on asiasta kulunu viikon päivät. Mun askel on kevyt. Mun on helppo hengittää. Mä tiedän et tie on raskas ja vaikea, mutta uskon, että se on kulkemisen arvoinen. Mä olen kuin pieni lapsi tietosanakirjan edessä...tajuan kokoajan, että on kauheasti opittavaa ja uutta edessä. En tiedä vielä oikeastaan mitään. Mutta mä tiedän olevani hyvissä, osaavissa ja luotettavissa käsissä. Mä olen oikealla tiellä.

Mihin se tie sitten vie? Toivottavasti Lahteen syksyllä 2014. Siihen tähdätään kaikin keinoin. Mä haluan kisata. Mä haluan tavoitella nyt tätä unelmaa täysiä. Se on mun focus. Ai mikä luokka? No se on vielä hieman auki, mutta kyllä se koetetaan -163 body fitness sarjaan tähdätä. Mulla on kuulema ihan hyvin mahkuja ja aika riittää jos vaan työt tehdään hyvin.

Huoh. Nyt se on kerrottu. Helvetisti arki muuttuu, kaikki on ainakin hetkellisesti ruokaa ja treeniä, koska kaikki menee niin uusiksi. Mutta tästä se alkaa ja muuttuu mielenkiintoiseksi, pysykää kuulolla ;) 

Now starts story of my life! Lahti 2014 I'm on my way! 

Liikaa ajatuksia pieneen päähän

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... olen vähän sekaisin tän oman "vitneksen" suhteen. Lähinnä hyvällä tavalla ja tätä on jatkunut jo muutaman viikon. Minähän olen jo pitkään hieman ja salaa mielessäni haaveillut kisoista, mutta se koko homma on tuntunut niin kauhean kaukaiselta ja päässäni on soinut matra "no ei musta nyt vaan ole siihen"- mutta entäs jos minusta oikeasti olisikin? 

Tätähän se paljon on. Rasiaruokaa takahuoneessa

Blogissa tituleerattu mies on kauan kannustanut minua ja sanonu et kehitystä tulee. Se on vaan siinä, kun oma silmä sokeutuu ja pää ei toimi yksissä kropan ja sen muutosten kanssa. Se on oikeastaan kurjaa. Toisaalta se ehkäpä estää "pissan" nousemista päähän, mutta toisaalta se aiheuttaa ihan turhia masisteluja ja synkistelyjä. Muutama viikko sitten kuitenkin rohkaisin mieleni ja tassuttelin tihkusateessa Mayor´sille tapaamaan erästä "könttiä". Ajatuksena oli saada jutella hieman hänen kanssaan ajatuksistani ja se, että hän hieman tsekkaisi kuntoani ja sanoisi siitä mielipiteensä. Kun paikalle viimein pääsin, vastassa oli samalla niin leppoisa mies ja lämmin halaus, mutta toisaalta hieman pelottava tapaus :D Juteltiin pitkät tovit kaikkea treenitaustastani ja haaveistani, miten syön ja treenaan...kaikesta mikä voi asiaan vaikuttaa. Ja lopulta sieltä se lause tuli;

"No siis jos sä haluat ni sulla on ihan täysin realistiset mahollisuudet olla lahdes ens syksynä ja se body fitness ois musta kyl aika jees".

MITÄ?! Really. Aika uskomatonta. Lisäksi tuli kehuja jo hyvin levenevästä selästä ja kuulema vatsapaletti alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Toki siis töitä potenssiin miljoona täytyy tehdä, mutta lähtötilanne on edes jo jonkunlainen. Jee! Oli aika mieletön fiilis ja kun vielä tietää, ettei sanoja turhaan mene kehumaan.

Eilinen lopunalun mave. Uudet enkat, jee.

No kaikki tämähän on sekoittanut mun pään. Aina ennen haaveilin salaa bikinistä ja ajattelin että onko minusta siihenkään... no nyt heitetäänkin jo toisesta luokasta ajatuksia ilmoille, whoot?! Olen nyt koettanu pitää vähän ruokapäiväkirjaa, reenata lujaa ja sulatella ajatuksia. Koskaanhan ei lavalle asti ole pakko nousta, enkä sinne haluakkaan nousta jos kunto ei oikeasti ole hyvä. Mutta nyt vaan mietin vielä viimeisiä hetkiä sitä, uskallanko, kykenenkö, jaksanko lähtä painamaan tätä hommaa vielä asteen verran kovemmalla syklillä eteenpäin.... onneksi on ihania tukijoukkoja heti ilmaantunut ja kannustus on ollut melko vahvaa useammaltakin taholta. Kiitos teille kannustajille ja tsemppaajille siitä!

Et tällaista täällä käydään läpi- päätöksiä tulenee lähiaikoina, pysykääs kuulolla!

Ja tältä selkä näytti eilen reenin jälkeen. WOW!

Jännitystä Oulussa

Viime sunnuntaina Oulun Matetojasalissa järjestettiin Fitness Expon karsinnat, ne viimeiset. Aikaisemmathan oli järkjätty jo Tampereella ja Jyväskylässä. Toki itseäni kiinnostaa aina tällaiset kekkerit kaikenkaikkiaan, mutta erityisesti pulssia oli nostamassa kahden tutun tytön nouseminen bikinisarjoissa lavalle. Molemmat neitokaiset olen tavannut ja heihin tutustunut Virmajoen järkkäämällä leirillä, jossa olin keväällä. Suurella mielenkiinnolla olen molempien tyttöjen blogia seurannut ja valmistautumisessa elänyt mukana- on se vaan jänskää! Katjaa olen muutenkin nähnyt ja pitänyt yhteyttä aikalailla ja varsinkin kisojen lähestyessä meillä tais puhelimet piippailla aika ahkeraan, kun "läyhättiin" kaikesta valmistutumiseen kuuluvasta ja tunnelmista.

-163, Katja oikeassa laidassa

Mutta niin, tytöt. Katja kilpaili -163 ja Vilma + 168 sarjassa. Molemmat oli huikeita, kauniita ja ennekaikkea lavalla esiintymiseltään todella säteileviä. Molemmilla tytöillä oli ihana staili ja se kävely...molemmilla NIIN ihanan rentoa. Kattelin kadehtien sitä ja aattelin, et noista askelista sais moni muu ottaa oppia. Tosin kokoajan muutenkin listasin mieleeni asioita "muista nää ja elä todellakaan tee näin"-listoja. Kaikki oppi ja vinkit pitää koettaa imeä jokapuolelta, mistä vain suinkin.
Molemmat tytöt oli tyytyväisiä suoritukseensa ja syystäkin! Vilmalle ihan huisisti tsemiä SM-kisoihin ja Katjalle rakkaushalaukset päätöksestä olla lähtemättä. Purskahdin itkuun just toissapäivänä Katjan blogia lukiessani, kun meikkiskin oli siellä saanu kiitoksen <3.  Molempien tyttöjen ajatuksia kisoista ja fiiliksistä voit lukeaheidän blogeistaan; Katjan ja Vilman.

+ 168, Vilma keskellä

Kisojen loputtua ja Vilman halimisen jälkeen suuntasin Katjalle ja siellä fiilisteltiinkin ilta ja purettiin vähän tapahtuneita ja mentiin vähän raflaan tankkaamaan. Yöllä kun ajelin kotiinpäin niin aattelin, et paljon tää harrastus on multa vieny ja jopa ystäväpiiriä kutistanut, mutta on se paljon tuonutkin. Yksikin hyvä ystävä korvaa tusinan "ystäviä". Kiitos Katja!
 Kisoja, muita sarjoja tai tuloksia en lähde analysoimaan nyt tässä, vaikka mieli hieman tekisikin, mutta sen sanon, että jos mä olen menossa yhtä "keskeneräisenä" lavalle, kuin jotkut olivat sinne tulleet (jos siis koskaan sinne ees päädyn :D) niin repikää mut tukasta alas sieltä. Musta puheet "haetaan kisakokemusta" on ihan perseestä. Mä en ainakaan viitsis lähtä sinne, jos tietäis suoraan ettei ole MINKÄÄNLAISIA jakoja. Stailaus perseestä, kunto huono, asennot ja kävelyt ja poset onnettomia. Huoh. Jokainen toki tyylillään, mutta ei se ole enää katsojillekaan viihdyttävää kun joukossa on muutama heinäpään oluttuvan terassilta revitty säbänpelaaja tai muutenvaan "laihdutin mä kesäks kakskiloa" pissaliisa. Anteeksi jos loukkasin jotakin. Tai ei oikeastaan...sinä mieltä mä nyt vaan oon. Tästä(kin) mut varmaan ristiinnaulitaan mut antaa mennä vaan, ei ois eka, eikä varmaan viimenenkää asia josta joudun tilille vielä joskus.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Mä karkaan kaupungille viettämään laatuaikaa ystävän kanssa, palailen ehket vielä myöhemmin illalla uuden "lookkini" kanssa! Adios!