Sinne vilahti lepohetki

Hups. Kymmenen päivää puntitonta mennä hujahti yhdessä hetkessä. Vastahan mä sain sen viestin et lepoa..... Mut tarpeeseen se tuli. Oli kyl kivat 10 päivää ja otin vähän aikaa itselleni :)
Mitään erikoista en juuri tehny, mut keskityin poseraamaan ja huoltamaan päivittäin. Kävin kaksi kertaa hierojalla takomassa pakaroita ja selkää parempaan kuosiin ja se jos joku tuli tarpeeseen" Nyt kääntyy posetkin pikkusen paremmin ja aukee selkä näpsäkämmin! Samoiten putkirullasin joka päivä, vaikka se onkin niin armottoman tuskaisaa hommaa.... mut nyt on ihan eri fiilis jaloissakin kun on saanu kalvoja kunnolla avattua. Kotona mulla on ihan sellainen tavallinen rulla, mutta salilla on tuollasia HC-rullia mitkä on täynnä tuollasia isoja nappuloita, tsaijai aijai. Menin oikeastaan joka ilta salille tekemään tuon huollon, koska kotona mä en vaan saa tehtyä. Alan säätämään ohessa kaikkea epäolennaista ja sitten se tekeminen jää puolitiehen.

Huoltamisen lisäksi vähän hemmottelin itseäni. Vähän freesasin tukan väriä vaikka pysyttiin samassa turvallisessa mustanruskeassa, jossa viihdyn kyllä erinomaisesti. Toisaalta mun tekis hurjasti mieli vaaleampaa tukkaa, mutta a) haluan kasvattaa ja kasvatus vaalennuksen kanssa ei ole oikein hyvä yhtälö tällaiselle siimahännälle ja b) haluan jokatapauksessa olla kisoissa melko tummalla ja tasaisella tukan värillä, niin jotenkin tuntuu ns turhalle alkaa nyt tätä säätämään välissä muutaman kuukauden takia. Lisäksi otin pitkästä aikaa vähän minkkiä silmiin! Ai että! Kokoajan on niin paljon freesimpi ilme ja meikkaamattakin huolitellumman näköinen, et näistä en usko kyl nyt ihan heti luopuvani. Lisäksi kun lääkekuuri alkaa naamaan pikkuhiljaa purea, niin kesällähän tässä ei toivottavasti tartte meikkiä enää juuri lainkaan! Nuo kulmat kun sais vielä pigmentoitua (ikuisuushaave ja projekti jota en koskaan saa vaan tehtyä), niin oispa helppo ja huoleton kesälook valmis. Jos jollakulla on muuten ehdottaa hyviä paikkoja stadissa teetättää tuo pigmentointi, niin otan mielelläni ehotuksia ja kokemuksia asiasta vastaan!

9,11 ja 13 millistä eikä yhtään liikaa!

Tänään tuli sitten tosiaan 8 viikkoa diettiä täyteen. 8 viikkoa tässä on nyt vedetty aeroja, diettiruokia ja tsekkailtu vaakaa ja pakko sanoa, että aika hurjaa. Jotenkin tämä 8 viikkoa on mennyt ihan hurjan nopeasti ja tässä välissä pakko sanoa; jopa yllättävän helposti. On ollu paskoja päiviä ja raskaita hetkiä ja oon vihannu koko hommaa, mut kaikenkaikkiaan tätä 8 viikkoa kun miettii, olen ollu positiivisesti tosi yllättyny omasta jaksamisesta ja fiiliksestä. Tiedän, et tää on vasta alkua ja loppua kohti varmasti vaikeutuu, mutta hyvä et edes tämä eka kaksi kuukautta on menny mukavasti. Lisäksi tänään kilahti 7 kiloa kevyempi lukema puntariin, kuin lähtötilanteessa. Hui! Sekin kyl sai hymyn korviin, pakko myöntää. Ja en mä valita noista pikkuhiljaa paljastuvista paloista ja slimmimmästä ulkomuodosta, vaikka en nyt dietin alussa mikään sotanorsu kokenutkaan olevani.

Nyt kun kroppa on levänny, aloitetaankin vähän uudenlaiset treenikuviot ja jaot. Tänään korkattiin uusi saliohjelma ja vähän erilaiset aerobiset, parin viikon päästä mukaan tulee uusi ruokavalio ja niillä aloitellaan sitten kesä. Kivaa. Into punttiin on kyl tosi iso ja muutenkin olen tosi innoissani, vaikka vähän jännittää. uus ohjelma ei nimittäin päästä helpolla. Nyt nukkumaan ja palataan uusiin diettikuvioihin huomenna!

Kulttuuritalo oli liekeis!

Eli tosiaan HelsinginKulttuuritalolla oli viime viikonloppuna perinteinen fitness classic.Tänä vuonna tapahtuma oli ekaa kertaa 2 päiväinen, joka oli todellahyvä juttu sillä päivän tapahtumana (ainakin vuosi sitten) se olikamalan tukkoinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, kuten arvata saattoi jaitse hankin lippuni sunnuntaille jo kauan sitten. Lipun hinnan takiajätin lauantaina menemättä, koska miesten sarjoja en nyt NIIN kovastihimoinnu katsomaan, vaikka toki tulokset kiinnostaakin.

Lauantaina kävin katsomassa messualueen, tekemässä pari lisäravinnehankintaa javiimein ne viralliset kisakorkkarit! Ostin omani Biancaneveltä. Palveluoli erinomaista, niinkuin aina ja heelsseistä irtosi 20 prosentinmessuale. Nyt pääsee ajamaan kengät sisään ja opettelemaan kävelyä japoseerauksia toden teolla. Wuup! Messujen tsekkauksen jälkeen meninmuutaman ystävän kanssa syömään ja olin ensimäistä kertaa elämässänihankala ravintola-asiakas. Tilasin nimittäin annoksen ekaa kertaa tän dietin aikana ja pitihän sitä vähän säätää. Onneks tarjoilija olikärsivällinen ja ystävällinen ja sain sellaisen annoksen kuinhalusin :) Kiitokset vaan Aleksanterinkadun Dennikseen.

Se vaikea asiakas

Sunnuntaina sateesta ja viimasta huolimatta pitkästä aikaa naamaan meikkiä ja fiiliksissä Kultsalle. Linda odottelikin mua jo aulassa ja siitäporukalla kiiruhdettiin etsimään paikkoja. Lavalla rullasikin jo "mun" bodysarja jota toki heti aloin kauhealla analysoinnilla tuijottamaan. Ja hyvältähän ne tytöt näytti. Muutaman idean sain takataskuun itseänikin varten ;) Ihan uskomattoman hullu tunne, et mä saatan ollatosiaan syksyllä samojen mimmien kanssa siellä rivissä! MINÄ! Kaikki sarjat oli mielenkiintoita ja kaunista katsottavaa. Kauheita pommeja ei seassa ollu ja taso oli mielestäni selkeästi tasaisempi, kuin vuosi sitten. Sijoituksia en sen kummemmin lähde ruotimaan, mut erästä tuomaria kun jututettiin, tuli selkeäksi se, ettei syksyä kohti mentäessä ole tippaakaan varaa löysäilyyn. Syksyksi taso vaan nousee jatyttöjä tulee lauteilla olemaan paljon! Kaiken on osuttava siis nappiin, ei riitä, että tekee sinnepäin tai "kokeilee". On vaan oltava se paras - ainakin jos meinaa yhtään sijoittua. Jopa karsinnoista läpipääseminen tulee varmaati olemaan yhdenlainen sijoittuminen!

Eka sisäänajo oikeilla korkkareilla

Viikonloppu sai mut miettimään todenteolla sit omaamotivaationi tehdä tätä. Haluanko mä tätä 110%sti. Haluanko mä uhrata miltei kaiken muun elämän ja kisata? Haluanko mä väsyttää ja venyttää itteni äärirajoille saadakseni sen vartin siellä lavalla? Jaksanko mä ja onko se sen arvoista? Lisäksi mä oon koko viikon miettiny voiko mun kunto riittää edes karsinnoista läpi ja opinko ikinä poseja ja kävelyitä tarpeeksi hyvin.... Mut nyt mä alan saada vastaukseni; kyl mä haluan jatkaa ja lujempaa! Mä haluan tehdä tätä! On opittava erottamaan pelkoja laiskuus oikeasta väsymyksestä! Mä oon niin kivisen talven meny läpi, et tää kesä ei mua kaada! Avauduin myös Akille fiiliksistäni ja sieltä lohduteltiin et kyl sut kuntoon saadaan. Lisäks mulla on noi korvaamattomat ystävät rinnalla. Kiitos teille!

Kyl se massu alkaa kadota!!!

Ainii ! Sen verran vielkisoista ja niistä tutuista tytöistä! Sara tuli oman bodysarjassaan neljänneksi, Tessi oli pitkien biksutyttöen kolmas, Juulia lyhyiden biksutyttöjen kuutonen! Huikeaa ja kaikki ensikertalaisia! Lisäks Reetta nappas myös finaalipaikan keskipitkästä bikinistä! Olette ihania!

Liikaa ajatuksia pieneen päähän

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... olen vähän sekaisin tän oman "vitneksen" suhteen. Lähinnä hyvällä tavalla ja tätä on jatkunut jo muutaman viikon. Minähän olen jo pitkään hieman ja salaa mielessäni haaveillut kisoista, mutta se koko homma on tuntunut niin kauhean kaukaiselta ja päässäni on soinut matra "no ei musta nyt vaan ole siihen"- mutta entäs jos minusta oikeasti olisikin? 

Tätähän se paljon on. Rasiaruokaa takahuoneessa

Blogissa tituleerattu mies on kauan kannustanut minua ja sanonu et kehitystä tulee. Se on vaan siinä, kun oma silmä sokeutuu ja pää ei toimi yksissä kropan ja sen muutosten kanssa. Se on oikeastaan kurjaa. Toisaalta se ehkäpä estää "pissan" nousemista päähän, mutta toisaalta se aiheuttaa ihan turhia masisteluja ja synkistelyjä. Muutama viikko sitten kuitenkin rohkaisin mieleni ja tassuttelin tihkusateessa Mayor´sille tapaamaan erästä "könttiä". Ajatuksena oli saada jutella hieman hänen kanssaan ajatuksistani ja se, että hän hieman tsekkaisi kuntoani ja sanoisi siitä mielipiteensä. Kun paikalle viimein pääsin, vastassa oli samalla niin leppoisa mies ja lämmin halaus, mutta toisaalta hieman pelottava tapaus :D Juteltiin pitkät tovit kaikkea treenitaustastani ja haaveistani, miten syön ja treenaan...kaikesta mikä voi asiaan vaikuttaa. Ja lopulta sieltä se lause tuli;

"No siis jos sä haluat ni sulla on ihan täysin realistiset mahollisuudet olla lahdes ens syksynä ja se body fitness ois musta kyl aika jees".

MITÄ?! Really. Aika uskomatonta. Lisäksi tuli kehuja jo hyvin levenevästä selästä ja kuulema vatsapaletti alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Toki siis töitä potenssiin miljoona täytyy tehdä, mutta lähtötilanne on edes jo jonkunlainen. Jee! Oli aika mieletön fiilis ja kun vielä tietää, ettei sanoja turhaan mene kehumaan.

Eilinen lopunalun mave. Uudet enkat, jee.

No kaikki tämähän on sekoittanut mun pään. Aina ennen haaveilin salaa bikinistä ja ajattelin että onko minusta siihenkään... no nyt heitetäänkin jo toisesta luokasta ajatuksia ilmoille, whoot?! Olen nyt koettanu pitää vähän ruokapäiväkirjaa, reenata lujaa ja sulatella ajatuksia. Koskaanhan ei lavalle asti ole pakko nousta, enkä sinne haluakkaan nousta jos kunto ei oikeasti ole hyvä. Mutta nyt vaan mietin vielä viimeisiä hetkiä sitä, uskallanko, kykenenkö, jaksanko lähtä painamaan tätä hommaa vielä asteen verran kovemmalla syklillä eteenpäin.... onneksi on ihania tukijoukkoja heti ilmaantunut ja kannustus on ollut melko vahvaa useammaltakin taholta. Kiitos teille kannustajille ja tsemppaajille siitä!

Et tällaista täällä käydään läpi- päätöksiä tulenee lähiaikoina, pysykääs kuulolla!

Ja tältä selkä näytti eilen reenin jälkeen. WOW!

Jotakin niin infernaalista...

Mulla oli toissapäivänä jalkajumppa. Odotin sitä innolla... tiesin et sattuu. Mä olin suorastaan kauhuissani...
tunteroinen silkkaa helvettiä, mutta samalla jotakin niin ihanaa! Itse ohjelmassa ei ollu mitään kovin normaalista poikkeavaa liikeiden osalta, mutta mulle oli kerrankin seuraa salilla, eli varmistaja. Sain siis revittyä joka liikkeessä huomattavan paljon enemmän itsestäni irti, kuin normaalisti.

Hengitä, muista hengittää, sattuuuu!

Painoja, enkä toistoja edes muista, pahoitteluni. Olin jotenkin kokoajan ihan pihalla, tein vaan mitä piti ja käskettiin :D Liikkeinä oli "ne perinteiset" eli kyykky, prässi, häcki, takareiskat maaten ja sjmv. Kyykkyä ja sjmv:tä lukuunottamatta kaikki tehtiin mellevinä pudotussarjoina ja  lopussa pidättelin jo itkua.... Tsaijai! Prässiä tehdessäni vieressä olijat oli kytänny ihan ihmeissään mun tuhinaa ja puhinaa, varmaan olen ollut elämäni hehkeimmässä tilassa juurikin silloin. Mut mua ei kyl juurikaan kiinnosta se, miltä mä näytän tai kuullostan, jos reenataan kunnolla niin sitten saakeli treenataan. Mä sinne mene leikkimään mitään prinsessaa.

Siinä vaiheessa, kun kävelen himaan 150m matkan ja joudun jäämään lepäämään jonkun random kiinteistön rappusille, en pääse siitä ilman apua ylös ja palkkarista nousee oksennus kokoajan kurkkuun, voin olla melkoisen tyytyväinen itseeni. Ehkä hieman ois viel  voinu repiä itsestään irti (koska ainahan on vara parantaa), mutta silloin mut ois pitäny kantaa kotiin.

Treenin jälkeen vedin sikana safkaa ja sammuin sänylle reiluks tunniks. Ja jalat kramppas ja niitä kolotti koko loppuillan. Ha, kipu on hieno asia!

POTKI POTKI!!!

Muistan vain sen, kun jossakin vaiheessa treeniä hihkaisin varmistajalleni et "Saatana mä vihaan sua"! Ja sillä hetkellä se tuli ihan aidosti sydämestä.  :D Yllättävää kyllä, kun jaksoin syödä hyvin ja venytellä, ei nää kintut ole edes kovin tukkoon menneet. Toki pientä jumia ja kolotusta on ollut havaittavissa, mut ei mitään ylitsepääsemätöntä. Oikeastaan odotan, et pääsis paukuttaan huomenna etureidet solmuun.

Noi kuvissa vilahtelevat Zeropointin säärystimet on muuten ihan ykköset! En enää mene lenkille/matolle/jalkatreeniin ilman niitä. Ostoslistalla ois joku pähee huomioväri, pitää kattoa millon Stockalle ois tullu näitä lisää niin saisi kotiuttaa. Suosittelen kaikille lämpimästi, mulla nää ainakin toimii todella hyvin!

Ja joo, on noissa jaloissa pikkuhiljaa vähän muotoa. Ei ole enää ihan samanlaiset rimpulat kun oli vuosi sitten. Toki toi etureiska lämmittää mieltä todella paljon, mutta eniten olen kasvaneesta perseestä ja takareiden pikkuhiljaa löytyvästä kaaresta iloinen. Ah. Muotoja <3

Mutta nyt takas duuniin, illalla selkäjumppa (aamulla vedin jo ne perkeleen olkapäät). Odotan sunnuntaita onnessani, sillä sillon vain levätään ja syödään, can´t wait!

Stadissa

Täällä nyt ollaan. Tai ollaan oltu jo kolme viikkoa kohta. Kirjoittelu on jäänyt, koska tää muutto ei mennyt ihan niin, kuin olin kuvitellut ja energia on täytynyt suunnata toisaalle. Nyt alkaa kuitenkin perusasiat olla kunnossa, kamat paikallaan ja uusiin töihin on melko hyvin jo sopeuduttu. Muutaman vapaa-illan olen koettanut ottaa oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi ja tehdä jotain ihan arjesta poikkeavaa... kuten alla.

Tällaista Espanja-Suomi peliä tuli käytyä katsomassa pari viikkoa sitten.

Treenaamiseen olen koettanu koko hässäkän aikana panostaa entiseen malliin, koska se on aina ja etenkin tällä hetkellä asia, joka pitää mut järjissäni. Ihanaa, kun on hyvä sali tuossa alle 200m kävelymatkan päässä! Sen lisäksi vielä se, et teen töissä pääasiassa (paitsi nyt just tänään) iltavuoroa, joten 2 päivässä treenaaminenkin on hyvin mahdollista, kun työt alkaa yleensä 11.00 tai 13.00 ja vapaudun 19.00-20.30 vuorosta riippuen! Jee! Useana aamuna onkin siis tullut käytyä tekemässä pieni aerobinen ja pikkutreeni, esimerkiksi vatsat/olkapäät aamulla ja illalla isompi päätreeni. Myös kehonhuoltoon, eli venyttelyyn ja putkirullailuun olen koettanu löytää aikaa kunnolla useamman kerran viikossa.

Tän hetken vatsakunto

 Kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta kroppa on voinu mielestäni melkoisen hyvin ja treenit on kulkenu, vaikka osin olenkin tehnyt hieman poikkeavia "sekatreenejä" salilla. On tullut boksihypittyä ja ylämäkikäveltyä pyrstöä kiusatakseni, uusia olkapääjuttuja testailtu ja olen tehnyt myös hieman pidempiä sarjoja kuin ennen... katsotaan nyt muutaman viikon sisään millaiseen alhoon treenit sitten lopullisesti asettuvat, mutta nyt on ollu kiva mennä vain "mutu"- tuntumalla. Joskus näinkin. Ja pääasia et kunto etenee ja musta kyl tuntuu, et se etenee.... vai mitä tuumaatte?

Word.

Mutta nyt täytyy kiitää, se ois kohta yksi kauppa tuossa asematunnelissä avattavana... viikonloppuna lisää tän hetken kuvioista ja mietteistä tulevaisuuden suhteen. Nyt tää taas helpottuu (tiedän!!!) kun peli on saatu avatuksi. Kiitos ja kuulemiin <3

Elossa(ko)?

Jep, täällä ollaan.
Iso pahoitteluni hiljaisuudesta. Taitaa olla meikäläisellä vaan sellainen tilanne, ettei passais yhtää ottaa kirjoitustaukoa, koska se heti hankaloituu. Tosin, nyt on ollu koko elämä sellaisessa myllerryksessä, ettei aina ole ihan ajatus ollutkaan tässä blogissa. Töitä ihan kauheasti ja miljoonia uusia tuulia ja vanhoja tuulia uudestaan ja kaikenlaista. Huoh, eläkää ristiinnaulitko, bliis! Mullon elämä, kai? No oliskin.

Mutta siis. No mitään erityistä ei ole koko kesänä olle, olen vaan painanu ihan liikaa duunia ka koettanu saada treenattua suurinpiirtein normaalisti. Mitään uutta treeniohjelmassa ei ole ollu, samalla on menty, koska se on tuntunut toimivan. Nyt alkaa mielessä jo kyllä postella uusi treeniohjelma, mutta uskoisin et viisjakoisella kuitenkin mennään. Aerobiset on jääny melko vähiin viimeisen 1,5kk aikana, 1-2 lenkkiä vaan viikossa. Noooo.... kai mää silti oon kiristyny. Vai oonko?

Biksukuva on parin viikon takaa totaalisen rötväys/tankkausviikon päätteeksi. Pidin viikon kokonaan reenitaukoa, kun tuntui, että kroppa on ihan lopussa ja pakko myöntää, että kannatti kuunnella itseään. Nukuin, söin ja huolsin kehoa ja alla lopputulos.

Jotakin alkaa viimein olla reisissä ja pakarassakin ja hyvä niin, niitä on koettettukin painaa. Lisäksi olen nyt keskittyny vatsoihin, pitkään kun ne olivat minulla ihan paitsiossa (hyihyi minä). Olkapäät ovat myös saaneet kesän aikana extrahuomion.

Nää toiset, alla olevat kuvat on kuvattu tänä aamuna juoksulenkin päätteeksi. Tein ekan aamuaeron varmaan kahteen kuukauteen ja maistui perkskutin hyvälle, heti kun vaan sain itseni sängystä ylös. Josko huomenna koettas uudestaan. Tässä alkaa jo näkyä toi mahan eteen tehty työ, jee! Kainaloltakin tuli positiivista kommenttia kiristymisestä ja sekös mieltä ylensi. Mullon paras koutsi! Kaikenkaikkiaan nyt viimein alkaa omaankin silmään tarttua tuo pikkuhiljaa muuttuva silhuetti. Ihana huomata, et turhaan ei ole hikoiltu!

Ja hahahaa, tätä viimeistä loppukevennystä mietin kirjoitanko ollenkaan, mutta uhallanikin sen teen (jori, on minua nartuksi monesti haukuttu :D) Minusta ja blogistani kuulema puhutaan tällä ihanalla kotikylälläni. Ihan sama, minua se ei haittaa ja itsehän olen tehnyt itsestäni ns julkisen eläimen. Mutta eri asia on se, kuinka asiat tuodaan julki. Tai tuokaa vaan kuinka vittumaiseen sävyyn tahansa, en välitä paskaakaan!!! Mutta se mikä pitää rintaani röyhistäen sanoa on se, et luuletteko te oikeasti et mä treenaan ihan päin persettä?! Kattokaa nyt noita tuloksia, daa! Et läyhätkää vaan ja kattokaa sitä omaa habaanne ja miettikää keltä se rauta nousee :D Ja ihan muistutuksena, kenenkään ei ole pakko lukea tätä, kerta tää on niin kauheen paska ja naurettava blogi.

Hah, pikku provo piristää aina päivää. That´s me. Sori

nyt unille, koetan aamulla jatkuuko tää hyvä mode huomisellekin. Nyt mä oon taas kanavalla ja aijon pysyäkkin. Puss!

Sutinaa ja ykkösennätyksiä

Onpas ollut melkoista haipakkaa tässä pari viikkoa. Ihan kauhea kiire töissä ja kaikenlaista muutakin aikaa ja energiaa vievää on ollut ilmassa niin ei vain ole ehtinyt kirjoittaa, vaikka ajatuksia on paljon ollutkin. Koetetaan taas skarpata.

Safkaus on ollu viimeisen pari viikkoa vähä retuperällä. Tai olen kyl syöny terveellisesti, mutta ruokien välit on venyny vähän turhan pitkiksi ja veden juonti on meinannut unohtua tässä helteessä ja kiireessä. No päätin, että tällä viikolla taas kiinni ruodusta- ainakin toivottavasti.

Eräs teehetki ystävän kanssa kera kanasalaatin

Sitten ne treenit. Koko viikon olin ihan rikki, hajalla ja väsynyt, mutta en luovuttanut. Siitä iso piste minulle. Ennen olisin vaan jääny sohvalle masistelemaan, mutta nyt sain jostakin kerta toisensa jälkeen sen energian, että sain treenattua. Ja uskomaton treeniviikko olikin!!! Viime viikolla paukkui ennätyksiä ihan olan takaa, en oikein voi itsekään vielä uskoa sitä! Ensinäkin tiistaina revin penkkienkan uusiksi. Entinen oli 45kg ja nyt kiskaisin yksinäni, ilman varmistajaa 55kg ykkösen!!! Ajattelin, että jos menis 50 rikki... se oli ihan kevyttä kauraa ja sit nostin 55 asti. Huimaa! Mä ajattelin et jos kesän aikana sais tuon viidenkympin haamurajan (se on jotenki ollu mulle itelle pitkään sellainen "the raja") rikki ja ridim, se menikin jo nyt! Samana päivänä lisäksi kiskaisin leukaenkat, ennen olen tehny vaan 3-4 leukaa ja niistäkin viimeinen räpistellen ja nyt irtosi ykskaks 6 puhdasta ja siihen päälle vielä yksi vähän räpistellen! Wippii! Pian siinäkin on jo kymppi rikki!

Se 55!

No, sitten tultiin perjantaihin. Edessä oli jalkapäivä part 2. Salille mennessä mulla oli sellainen tappajafiilis. Sellainen fiilis et nyt irtoo ja nyt kokeillaan rajoja. No, varmistajaa ei taaskaan ollut, mutta lähdin pikkuhiljaa nostelemaan painoja 75:stä ylöspäin. Entinen ykkösmaksimi oli 80 ja nyt mietin et jos 90 sais rikki. Mitä vielä. NYT MENNÄÄN KOLMENUMEROISILLA!!! Kyykkäsin ykkösen 100 kilolla! Minä!!! Minä pikkutirppa!Kyykyn huntin rikkominenkin oli salaisena haaveena "kesän" aikana ja pow, nyt se jysähti jo rikki. Kainalo oli mulle jo pitkään puhunu, et sen rikkominen olis jo nyt ihan mahdollista, mutten ollut uskonut ja nyt siitä tuli totta.

Nyt hymyilyttää

Toisaalta tyhmää ns arvottaa itseään ykköstulosten perusteella, mutta minulle ne on isoja asioita. Ne on yksi mittari jolla voin mitata voimani kehitystä. Ne on ihania pieniä valopilkkuja sen puurtamisen keskellä. nyt mulla on pitkästä aikaa sellainen fiilis, et perkele mähän saatan olla aika hyvä tässä! Ja tää tunne on mahtava! Toki ei saa liikaa leijua, mut vähän saa hakea fiilistä näistä onnistumisista.

Salilla sen verran annoin itselleni anteeksi, etten tehny vatsatreeniä, kuin kerran ja aerobisen puolella juokseminen vaihtui rivakkaan kävelyyn. Mun kroppa ei vaan taivu juoksuun tällä kuumuudella! Ajallisesti treenit oli keskitasoa, n. 9h/vko mutta kaloreissa vähän jäätiin, juoksun puutteen vuoksi. No, ei maailma siihen kaadu- onneksi.

Love is in the air!

Iik, täällon vuosipäivä. Tai no puolivuosi, mutta sama asia, puolivuotispäivää saa juhlia, kunnes tulee vuosi täyteen ja ehket vielä sittenkin jos on juhlahumuinen ihminen, niinkuin allekirjoittanut! IIK! Miisouhäpi!
Lahjojakin sain, tänään uuden sarjapainoenkan penkkiin. Ainiin, jos joku erehtyi luulemaan, että puhun kainalosta niin ehei, meillä on takana jo 1,5 vuotta. Nyt puhun elämäni toisesta rakkaudestam hieman nuoremmasta tulokkaasta, nimittäin saliharrastuksesta!

Pääsääntöisesti tiemme on ollut melko tasainen, kokoajan loivaa ja tasaisen hyvää ylämäkeä, muutaman kerran on tullu kuoppia vastaan, mutta eihän se ole tie eikä mikään jossa ei elämä näy. Viime viikolla oli vastassa melkoinen rotkokin, mutta lopulta jotenkin siitäkin onnistuin kaivamaan itseni ylös. Toivottavasti jatko tulee olemaan vähintäänkin yhtä mukavaa ylämäkeä ja vältytään ainakin suuremmilta mahalaskuilta. Toivon meille pitkää ja antoisaa jatkoa <3

Julkaistaan alla nyt sitten masennusta aiheuttaneet vertailukuvat, koska suosta olen jo melko kuivin jaloin päässyt yli. Eli päällä aina kollaasissa on 3kk sitten otettu kuva, alla parin viikon takainen kuva. Kiristystä on tuossa selkäkuvassa varsinkin, eihän siitä mihinkään pääse....

Harmi vaan kun on niin kauhean malttamaton luonne. No, pakko kai tän harrastuksen kanssa on oppia se, ettei ne tulokset tule yhdessä yössä. Koetan nyt rauhassa (täysiä) reenailla ja syödä hyvin. Olen harkinnu sitä tarkempaa ruokavaliotakin... loppukesällä viimeistään. Joku on kysynytkin et miksi ei jo nyt... siksi koska haluan totuttaa itseni pikkuhiljaa, jotta muutos olisi pysyvä. Jos haukkaan liikaa kerralla, pelkään että kyllästyn ja väsyn. Lisäksi se, et hyvin on tuloksia tullut tälläkin syönnillä, koska tiedän osaavani syödä perusjärkevästi ja melko asiallisilla kalorimäärillä niin...

Ja jos loppuun vielä posetuksia, jotka nappasin nyt illan kähmässä rintatreenin päätteeksi. Posetuksethan on mulla ihan kamalia, mutta kyl niistä käsityksen saa. Paljon on tietä kuljettavana ja työtä tehtävänä, et osaan olla tyytyväinen (jos sellasita tilaa voi edes koskaan saavuttaa), mutta huomaan kuvissa ilokseni jo paljon sellaista,mistä voin olla tyytyväinen ja mitä en koskaan uskonut saavuttavani. Itse huomaan kehityksen etenkin pakarassa, takareidessä ja käsissä. etenkin olkapää, ojentaja akselilla. Ja siitä, et vaatteet istuu (tai ei istu) niinkuin ennen! :D

No, miltäs näyttää?

Pari sanaa 5-jakoisesta

Eka viikko "uutta" ohjelmaa alkaa olla takana. Kävin tänään puskemasas jalkatreenin 2.0:n ja siihen kuuluvat olkapäät. Treenin aikana tuntuma oli hyvä, mut taas sama treenin jälkeinen fiilis (niinkuin joka päivä tällä viikolla), et tässäkö tää nyt oli. Treeni tuntuu siis kovin lyhyeltä entiseen verrattuna. Vaikka onhan se ihan  ymmärrettävää, koska ennen kävin kropan läpi kolmessa treenissä, nyt viidessä niin toki yksittäisen salikerran kesto hieman lyhenee....vaatii vaan hieman totuttelua.

Kaikenkaikkiaan mulla on nyt jako seuraavanlainen;

- Jalat 1.0 (pakara, takareidet ja pohkeet)

- Rinta, vatsat

- Selkä

- Jalat 2.0 (etureidet), olkapäät

- Ojentajat, hauis ja vatsat

Noiden lisäksi koetan tehdä pari aamulenkkiä, 1-2 pidempää "iltalenkkiä" ja yhden ryhmäliikunnan, jonka itse ohjaan. Aerobisen määrä hieman laskee talveen verrattuna, mutta treenejä tulee vähintäänkin yhtä usealle päivälle ja ne jaottuvat useampaan pienempään jaksoon talvisen 2-3h pituisten reenien sijaan. Koetan myös pitää yhden totaalilepopäivän.

Alkuviikon jalkatreenistä... hikikö?

Alkufiilis uudesta ohjemasta ja jaosta on hyvä, mut vielä pitää pieniä liikeviilauksia tehdä Kainalon kanssa ja saada painot kohdilleen, koska aika paljon tulee liikemuutoksia entiseen. Painojen kanssa koko viikko on ollut vielä senkin vuoksi hakemista, kun osin olen joutunut varomaan kylkeäni. Onneksi se alkaa pikkuhiljaa taipua ja toivottavasti ensi viikolla saa täyden höngyn päälle. Tulen esittelemään päiväkohtaisen ohjelman ja laitteleen niitä toivottuja treenipainoja heti, kun saan tuon ohjelman kunnolla ajettua sisään!

Tänään kävin puskemassa tosiaan jalat käsitreenin sijasta, koska kädet tein jo aikaisemmin viikolla, koska alkuviikon jalkatreeni löi takareidet niin tukkoon et jaloille täytyi antaa lisää aikaa palautua. Illalla kävin lisäksi vähän palauttelemassa lenkkipolulla isän ja porukoiden koiruuden kanssa.

Siin on sellanen semihyvä sykkeennostomäki

 

Kevät <3

Vähän laiska, mut...

Isi on kyl maailman parasta lenkkiseuraa. Voi että... nähdään liian harvoin isin reissutyön takia ja yhteiset lenkkihetket on ollu jo vuosia mulle tosi tärkeitä. Lenkin pituudeksi tule tänään kuutisen kilometriä ja loppuun innostuttiin vähän vetämään leukoja. Isähän luonnollisesti kiskoi niitä kasapäin, mutta minäkin tein uuden oman ennätykseni, kolme! Hih, alkuviikosta meni kaksi. Mä niin saan kympin rikki kesän aikana. Päätin sen just nyt!

Loppuun vielä epäonnistunut pullistelukuva alkutalvelta (ehket tammikuulta) ja alla tän päivän otos. Anteeksi huonoista kuvista, mutta mulla on vähän rajallisesti noita kuvaajia salilla (eli yleensä olen yksin) joten kuvasaldo on mitä on, jos sitä on ollenkaan. Koetan asiassa kuitenkin skarpata! Mutta siis, palatakseni vielä ylläolevaan, ero ei ole iso, mutta on siellä jotakin pientä havaittavissa, vai? Olkapäissä on tapahtunu yks isoimmista (pienistä) muutoksista viimeiakoina, mut on tuoon haukkaanki jotakin tarttunu. Toki valaistus ja kuvan ottoetäisyys on hieman erit mutmut.... No, on siel joku herne jokatapauksessa!

Huomenna selkätreenin ja painojen esittelyä!

Ja hei, muutin vähän kuvakokoa, kun alkoi tuntua et toi entinen kuvakoko oli vähän turhan mini. Mitä tyksitte näistä vähä isommista kuvista?

Inbody-päivä

Kävin tänään taas Inbodyssa. Viime kerrasta ei ole kuin kaksi kuukautta (edellinen mittaustulospostaus)  ja mennessä jo tiesin, että suuria muutoksia tuskin on luvassa, mutta pieniä uskalsin kuitenkin peilikuvani perustella toivoa. Lisäksi kun omalla kotipaikkakunnalla ilmaiseksi pääsi käymään, niin miksipäs ei!

Tällä kertaa menin mittaukseen tosiaan aika löysin rantein ja ilman suurempia ennakko-odotuksia. Arvasin rasvojen hieman tippuneen, mutta en juuri muuta. Aamun olosuhteen ja syömiset yms koetin pitää samanlaisina, kuin ennenkin, jotta mittauksen lähtökohdat pysyisi mahdollisimman samanlaisia. Sitten vain mittauspaikalle, tassut kosteiksi ja hyppy mittalaitteen kyytiin ja menoksi... ja POW! Mitä tuloksia!!!

2kk takaiseen tulokseen muutoksia oli tullut vaikka muille jakaa! Pääpiirteittäin muutokset olivat seuraavat;

Lihaksistosta eniten olivat kehittyneet jalat ja keskivartalo. Lärdä on silminnähden kadonnu mahasta.

 - Paino 58,7kg -> 57,5kg

- Lihasmassa 26kg -> 26,7kg

- Rasvamassa 12kg -> 9,8kg

- Rasvaprosentti 20,4 -> 17,2

Tutkailin tuossa pikaa vielä vanhoja mittaustuloksia (viimeisen viiden vuoden ajalta) ja karkea yhteenveto niistä on, että paino on huidellut aina 57 ja 59kg:n välillä, rasvaprosentti 20-23 välillä, keskiarvoisesti 22 tietämillä ja lihasmassat on pyöriny 2-3 kiloa matalammassa, missä nyt mennään. Eli oikeasti, oon todelle tyytyväinen nykyieen tilaan. Ja koetan tehdä kaikkeni pitääkseni tämän ja kehittyäkseni jatkossakin!!! Ihana huomata, että treeni ja tää uusi safkausmalli ei ole turhaa, vaan tää oikeasti toimii! Taas iso kiitos Kainalolle, ilman sua en ois tässä!

Tiedän, ettei kyseinen mittaus ole mikään absoluuttinen totuus tai äärimmäisen tarkka, mutta omalla kokemuksellani vuosia muttauksissa tasaisesti käyneenä, että kyllä ne minulle ainakin melko oikean suunnan näyttää. Lisäksi muutokset ovat aina olleet sen suuntaisi, kun olen itsekin osannut odottaa, joten sikäli itse pidän mittausta itselleni mielenkiintoisena ja tärkeänä.

Tulokset päivitettyäni facebookiin, sain muutamia kyselyitä kavereilta ja tutuilta "miten sä ton oot tehny, mikä sun ruokavalio on?", joten seuraavaksi luvassa onkin sitten pieni päivitys meikäläisen safkauksesta, vaikken mitään ruokavaliota noudatakkaan. Ja toisaalta, nyt on kyl niin loistava fiilis siitä, et saan tällasia tuloksia ilman ruokavaliota, joten jatkan varmaan kesän yli vielä tätä omaa "rennompaa" linjaa, katsotaan mihin asti se kantaa.

Joten, loppuviikosta ajatuksia itsestäni ja valoitusta safkaukseni "Ihmeelliseen" (not) maailmaan!

Haluuks pataan?

Ah! Tänään oli tiistai, reenipäivistäni toistaiseksi lempparein! Kaksi ihanaa ja lemppareinta reeniä yhdessä- compat ja jalkapäivä salilla. Joku on väittänyt hulluksi pelkästä jalkapäivän fanittamisesta, voitte arvata mikä on yleinen reaktio, kun rakastan näitä kahta yllämainittua yhdessä!

Body compat on ihan lempparein ryhmäliikuntatunti, koska siinä jopa minä saan oikeasti itseni melko piippuun. Lisäksi tykkään biiseistä, asenteesta ja niistä sarjoista! Jalkatreeni taas... no sen saan aina hyvin tuntumaan, tuloksia tulee, saa kunnolla hien ja hapot pintaan jajaja... tarvitseeko muuta sanoa!?

Tänään taas sali kulki tosi hyvin, pääsin pitkästä aikaa kunnolla kyykkäämään <3 Parilla edelliskerralla on ollu kyykkypaikat niin täynnä ja varattuja, et olen tyytynyt tekemään tuplat prässiä ja jotakin muuta extraa...mut nyt sain kyykätä! Painoa aikalailla peruskiva 70, toistoja siel 10-14 väliin. Mielummin olisin kyykänny skidisti isommilla ja lyhyemmin, mut halusin vähän testailla hommaa parin viikon tauon jälkeen. Siihen kylkeen prässi, reisiojennus, askelkyykyt, lantionnostot, pohkeet prässissä, sjmv ja loitontajat.
OLIN LIEKEISSÄ! Toistoihin tuli taas vähän extraa tai painoihin. Eli eteenpäin mennään!

Haluuks pataan?

 Hiphei, tässä ei tartte mitään jännitellä reisiä, seison vaan, niin ihan selvät viipaleet on muodostunu reiden ulkosyrjään!!! MIISOUHÄPI! Lisäksi ekaa kertaa kunnolla peilistä itseäni stalkkaillessa huomasin et meikälläkin on takareidet! Voi tätä riemua.

Huomenna aamujuoksu ja illalla vähän extrasalia (vatsoja, toiseen kertaan pohkeet ja ehket vähän pakaraa), sit pakkausta ja etelään! Jo tätä on odotettukin. Pääsee pussailemaan. Lisäksi saa nukkua kainalossa, tehdä yhden työkeikan, levätä, syödä, treenata yhdessä ja saa kuulla kommenttia, onko kropassa mitään tapahtunu kuuteen viikkoon. Hitto, ei olla nähty kuuteen viikkoon! Ihan sairaan pitkä aika!
Ja sokerina pohjalla lauantaina Kulttuuritalolla pidettävät Fitness Classicin kilpailut! IIIK!

Aika super loppuviikko siis tulossa. Jos en huomenna ehdi palata kanavalle, niin viimeistään viikonvaihteen tietämillä teitä odottaa ultimatekuvatukotus kaikesta viikonlopun ihanasta! Olkaahan varuillanne!

Mulla oli oikeasti vapaapäivä!!!

Niinpä. Kuten otsikosta saattoi päätellä, tänään on vietetty erittäin harvinaista vapaapäivää. Vapareita toki minullakin joskus on, mutta viime viikkoine niillekin on kertynyt aina ohjelmaa ja kello on herättänyt hyvissä ajoin tien päälle. Mutta nyt oli toisin!

Mähän lupasin ottaa rennosti, tai ainakin se oli aikomukseni, mutta hups löysin itseni juoksulenkiltä jo aamulla kymmenen maissa. Sää oli mitä mahtavin ja vireystila loistava. Tosin lauantaina nukutuilla 4 tunnin päiväunilla ja hyvillä yöunilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Juoksu kulki olosuhteisiin nähden hyvin, mutta kyllähän se oli selkeästi nähtävissä, että talven aikaiset juoksu ja hiihtolenkit on ollu melko minimissään, mutten valita kun muuten kroppa voi paremmin ja näyttää paremmalta kuin aikoihin!

Hassua se vaan on, miten ennen vaan juoksi ja juoksi ja juoksi... ja tuijotti vaakaa. Ei osannutkaan tehdä muuta. Ei ymmärtänyt syödä tarpeeksi, puhumattakaan, että olisi ymmärtänyt saliharjoittelun "tärkeyden" vartalon muokkauksessa. Onneksi pikkuhiljaa ollan oikeammalla tiellä!
Kohta kyllä jumpat jää "kesätauolle" (täällä maalla kun ne ei pyöri läpi vuoden) niin juoksupoluille tulee useammin lähdettyä, kun aerobiset jumpat tulee korvattua laittamalla tossua toisen eteen, mutta sitten meinasin kyllä ottaa salin 4 kertaa viikossa ohjelmistoon, nyt kun on vedetty kolmejakoisella.

Muuten päivä meni sohvalla ja tehden kaikki alkuviikon safkat. Niin ja kävinhän mä illallakin palauttavalla kävelyllä :D Nyt onkin menny venyttelyyn ja zombien vahtaamiseen loppuilta. Huomenna peruskuviot ja jumpat.

Loppuun vielä yhteenveto viikon varsin mukavasta liikuntasaldosta;

Maanantai; Kuntojumppa ja step

Tiistai; Compat ja jalkareeni

Keskiviikko; VAPARI

Torstai; Pump

Perjantai; Selkäreeni

Lauantai; Rinta, ojentajat ja olkapäät, vatsat

Sunnuntai; Juoksulenkki ja palautteleva reipas kävely.

Ajallisesti noihin meni n. 10 tuntia ja sykemittariin paloi kalorinkulutukseksi reilu 3000 kaloria.

Aamun mahakunto

Viime viikon "hieman kevennetty" viikko teki ilmeisesti hyvää, tällä viikolla kun on virtaa ollut vaikka muille jakaa. Ihana näin.

Nyt iltapalrahkalle, unille ja uutta viikkoa kohti!

Anna ja bikinileiri!

Viime viikolla Kainalo huomasi ilmoituksen Oulussa järjestättävästi bikini fitness leiristä. Leiriä piti bikini fitness Pro Anna Virmajoki, alan ehdoton tähti. Itse innostuin leirille menemisestä heti, vaikken kisapäätöksiä ole vielä tehnytkään. Ajattelin, että mitäpä haittaa "tunnelman haistelusta" ainakaan voi olla. Alkuun ajattelin, että leiri on jo täynnä, mutta ihmetyksekseni ja onnekseni mahduin mukaan! Paniikki oli edellisenä iltana aivan kamala.... mä en osaa mitään, mua nolottaa mennä, kaadunko korkkareilla, miltä muut tytöt näyttää..

Päivän eväät. Shakerissa Scitecin Delite <3

Paikan päällä huoli osoittautui onneksi turhaksi. Meitä oli paikalla kiva, pieni ja tiivis joukko muakavia tyttöjä. Osa oli menossa jo kisaamaan ensi kuussa, osa syksyllä, minulla ja jollakin muulla asia oli vielä "kauempana ja hautumis asteella". Kohta lavalle menevien seassa tunsin itseni hieman isoksi, mutta minkäs teet, ei ole diettiä takana vielä tällä neidillä :D Ajattelin, et pokkana ja leuka ylhäällä sekaan vaan. Jokainen kai joskus on ollut aloittelija?

Alkuun käytiin luentomuotoisesti läpi kisapäivän tapahtumia, sääntöjä, bikinejä, meikkiä, hiuksia, kenkiä, kisaväriä, kisapäivän kulkua...kaikkea "viimeistelyä". Lisäksi puhuttiin vähän ruoasta, treenistä, nesteytyksestä yms ennen kisoja ja loppuun vähän höpöteltiin niitänäitä ihmisten suhtautumisesta lajiin, tisseistä, kaikesta mahdollisesta. Ja minusta oli hyvä niin. Saatiin hieman rentoutettua tunnelmaa ennen kävelyä.

Tässä näyttää valvavan blingiltä mut kummasti sitä kimallusta lavalla "katoaa".

Onhan ne ihanat...ja painavat!

Loppupuolella leiripäivää opeteltiin poseja, vertailutilannetta ja t-kävelyä. Kaikki edellämainitut olivat minulle ihan uusia juttuja, mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna suoriuduin niistä kyllä ihan kivasti- ensikertalaiseksi. Enkä kompuroinut korkkareillakaan. Tosin, mähän juoksisin 10cm koroilla vaikka puolimaratonin, on niillä sen verran tullut keikuttua. Ja sain jopa jonkun kehunkin Annalta ja se tuntui kieltämättä ihan mukavalle sen kaiken jännityksen ja paniikin keskellä! Videomateriaaliakin pikkupätkiä sain, jotta itsekin näkee vähän miltä se kävely näytti. Heti havaitsin pari raivostyttavaa kädenpyörittelyä, joista on heti kyl päästävä eroon kun harjoittelu jatkuu. Ja Pakko myöntää, että kovaa hommaa tuo poseraaminen! Jotenkin löytää itsestään ihan uusia lihaksia kun koettaa taivuttaa asentoa mahdollisimman hyväksi ja ylläpitää kokoajan ylihyvää ryhtiä ja muistaisi vielä hymyillä. Se ei onnistunut kovin luonnollisesti vielä, varsinkaan yhdistettynä poserauksiin... No onneksi minulla on aikaa opetella!

Onhan hän kaunis ja näyttävä ilmestys!

Lisäksi tutustuin leirillä muutamaan oikein mukavaan tyttöseen joiden kanssa toivottavasti yhteydenpito jatkuu ja voidaan tsempata toisiamme.

Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä mieli jäi leiristä, sain uutta inspiraatiota vaikkakin se toi samalla mukanaa muutamia asioita joista ahdistua lisää. Päätin nyt, että mietin rauhassa, katson mihin kunto kehittyy, mihin oam fiilis kehittyy ja koetan antaa asialle nyt tilaa ja mahdollisuutta hautua. Eihän tässä minun kohdallani ainakaan vuoteen mitään tule tapahtumaan kisa-asiassa. Mutten poissulje lisenssin ostamista vuodelle 2014 JOS kaikki menee hyvin eteenpäin.

Superlauantai ja kuvamaanantai

Kuten aikaisemmin jo kerroin, lauantaina tapahtui jotakin minulle henkilökohtaisesti hyvin jännää. Tapasin nimittäin erään miehen, jolla on erittäin paljon kokemusta treenauksesta, kisoista, valmennuksesta. Hän on ehkäpä yksi oman alansa huippuja ja hän suostui tapaamaan MINUT!

Jalat vapisten (kyllä, olin ihan uskomattomassa paniikissa) lauantai-iltana hiivin Mayor´s gymille. Siellä vastassa oli kuitenkin oikein lepposa ja hauska kaapinkokoinen mies jonka kanssa ensin turistiin "niitänäitä" ja sitten käytiinkin itse asiaan. Herra tsekkasi vartalon mallia ja kertoi sen olevan oikein soppeli jos kisoihin haaveilee, sanoi et lähtökohdat on ihan kondiksessa ja ennen kuin ehdin kysyäkkään, hän totesi että vuosi voisi jopa olla täysin realistinen aika minun ja mahdollisen lavahaaveeni välissä! Uskomatonta!!!
Olenhan mä positiivisia ja kannustavia kommentteja kuullut kuluneen talven aikana, mutta on se aina eriasia kun joku "ulkopuolinen" antaa palautetta ja vielä noinkin mukavaa sellaista!

Minullahan ajatus mahdollisista lavahaaveista on ihan tuore, vielä miltei höyry nousee :D En ole asiaa päättänyt vielä ollenkaa, kuten en luonnollisesti myöskään sitä, olisiko sarja bikini vai jokin muu. Jotenkin olen vaan kokenut, että kaipaisin itseni haastamista ja tavoitteellisempaa treenausta. Lisäksi olen kuitenkin melko kilpailuhenkinen, niin toisaalta miksipäs ei. Toisaalta taas tuntuu, että onko minusta siihen. Hajotanko vaan päänuppini jos sille tielle lähden. Reenata mä jaksan, mut safka mulle saattaa tuottaa ongelmia ja nousta möröksi....
No onneksi kiire ei ole mihinkään. Päätin, että kevään/kesän reenailen samaan malliin, koska tuloksia on kivasti tullut. Liian tiukkaa ohjelmaa treeniin enkä ruokaan ota, rullailen menemään ja sulattelen ajatusta. Katsotaan sitten loppukesällä tilannekatsausta ja päivitetään kurssia.

Kuvia minusta on pitänyt ottaa KAUAN. Siis siitä marraskuusta lähtien, kun salille sain mentyä. No, harmi ettei niitä alkutilannekuvia ole, mutta nyt on maaliskuukuvia. Poseeraaminen oli helvetin vaikeaa hommaa ja asennothan on oikeastaan aika järkyttäviä, mutta annettakoot anteeksi ensikertalaiselle.

Jos enskerralla osais skarpata keskivartalonkin

Peppua lisää, kiitos!

Selkämykseen olen kyllä itsekin ihan tyytyväinen. Edestä otettu kuva taas.... no on tuolla vähä habanappulaa, enemmänkin sais olla. Ja vatsa on fiksumpi oikeasti, unohdin vaan sen olemassaolon, kun koetin saada kädet suurinkaanpiirtein oikeaan asentoon. No, tällästä tänään.
Olen mä kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen, koska fakta on se, et miltei kaikki näkyviin tullut liha on hankittu nyt talven aikana.

Mitäs tuumaatte, olenko ihan toivoton tapaus?

Energiabuusti

Viime viikko oli jäätävä härdelli taas kokonaisuudessaan ja koko viinko jaksoin painaa sen voimalla, että odotin lauantaita. Lauantaina oli ohjelmassa Inbody "pitkästä" aikaa ja erään vallattoman vaasalaisen näkemistä ja hieman reenijuttujen puimista.

Inbodyyn menin aika kauhunsekaisin tuntein....odotuksia muutoksista oli, paljonkin, mutta takamuksessa pisteli pelko, että entäs jos mitään ei olekaan tapahtunut. Tai jos on menty huonompaan suuntaan...IIIK!
Alkufiilis oli hieman jopa pettynyt. Paino ei ollut tippunut grammaakaan, sitä oli jopa tullut lisää hiuksen hienosti. Tiedän, ettei paino ole pääasia, mutta ihmiselle joka on valitettavasti enemmän tai vähemmän vaa´an vankina elänyt kohta 15 vuotta, ei meinaa millään osata tuijottaa muuta, kuin pelkkiä numeroita.

Lähempi tarkkailu kuitenkin alko tuoda valoa tunnelin päähän- paljonkin. Lihasta oli tullut ihan mukavasti lisää ja se on oikeastaan tämän 3,5kk saliharjoittelun ansiota yksistään. Aikaisemmin elin tilanteessa jossa vuosia pyöri sama syöminen, samat jumpat ja samat sarjat, joten kehitystä ei juurikaan ole lähivuosiin tapahtunut. Myös rasvat oli tippunu useita prosentteja, joten suuntahan on aikalailla oikea.

Se on hassua, kuinka pitkä ja hidas tie on muokata omaa ajatusmaailmaa entisestä laihasta ja numeroita tuijottavastasiihen toiseen ja ennenkaikkea terveempään suuntaan. Tie on vaikea, ja kuoppiuin kompastelen miltei päivittäin, mutta pikkuhiljaa vanhat jaatusmallit jää taakse ja uudet tulevat tilalle. Jee.
Nyt olen myös joutunut aika paljon miettimään sitä, kuinka syödä ja reenata jatkossa. Ennen kesää ei massaa viitsi kauheammin ottaa, mutta syksyllä- ehkäpä?

Sitten oli vuorossa Vallaton Vaasalainen. Eräs ystäväni jota en ollut vuosiin nähnyt oli promoamassa Prismassa lisäravinteita Wellneteuksen nimissä. Isojen ja lämpimien halausten ja pikaisten kuulumisien vaihtojen jälkeen jutut kääntyivät väkisinkin reeniin, ruokaan ja ihanaa goodie bagiin joka minulle oli kasattu maisteltavaksi ja kotiin vietäväksi!Tämä tyttö oli hyvin iloinen.

Sitten nälälle peloksi pitkin hilpasta ihanien tyttöjen kanssa salaattibaariin jossa mahaan katosi herkullinen salattiannos ja nauruhermoja kutiteltiin olan takaa.

Koko päivä oli jännä, mutta äärimmäisen ihana. Mä tarttin tuota. Mä tarttin nähdä niitä tuloksia, mä tarttin Vaasalaisen tsemppiä ja halauksia ja neuvoja. Mä sain hurjasti buustia ja energiaa taas kaikkeen ja nyt kainalo onkin joutunut kaksi iltaa vastailemaan mun kaikenmaailman lisäravinne ja treenikysymyksiin, koska tiedonnälkäni on tällä hetkellä melkoinen!


Ensi kertaan ja hyviä hikoiluja!