Vieroitusoireissa

Moikka.
Täs on nyt painettu ja sulateltu (kirjaimellisesti) kaikkea uutta. Isoin vaikeus itse syömisen lisäksi on ollu kauhee kylmä hiki, päänsärky, paha olo ja tärinä joka on vaivannu meikätyttöä aamuisin parisen viikkoa. Hahaha "oot raskaana" kommentoijat voivat luovuttaa- en ole. Olen nimittäin vierotusoireissa. Kyselin nimittäin Akilta asiaa kun viimeksi nähtiin ja vastaukseski hän heti ekana epäily tosiaan vieroitusoireita lisätystä sokerista ja lisäaineista. Nyt kun on vedetty melkolailla puhdasta ja prosessoimatonta safkaa naamaan ja ruokavaliosta on tiputettu esim mehut ja jugurtit joita meikä ennen jonkunverran nautti, tuloksena saattaa olla tämä. Kesto tällä lystillä saattaa olla 1-3 viikkoa, mut sit kun keho on tunkenu kaiken "sinne kuulumattoman" ulos, oireet helpottaa. Sitä odotellessa.

Oonkin tullu nyt miettineeni aika paljo ihmisten ruokailutottumuksia ja mukaan luettuna omat vahat tapani. Kaikkea sitä ihminen napaansa työntääkin. Välillä näkee perheenäitejä kaupassa, kärry täynnä metripitsaa, sipsiä ja limsaa, kaikkea ruoaksi oikeasti kelpaamatonta. Hitto. Ja tosiaan jos nuo "ihanat" E:t aiheuttaa jo mulle tällasia fiiliksiä, mitä ne aiheuttaakaan sellaiselle joka oikeasti elää eineksillä lapsesta saakka. APUA! Toivottavasti jengi heräis pikkuhiljaa...

Muuten treenirintamalla on aika vauhdikasta ja kokoajan tulee uusia juttuja niin ettei pää meinaa perässä pysyä. Viime viikolla treenattiin Akin kanssa kahdesti yhdessä Toisella kerralla sitä mun ehdottomasti isointa heikkoutta olkapäitä. Taas helvetin tehokas treeni täynnä pudotuksia, supereita ja pakkotoistoja. Kokoajan pieniä uusia tekniikkavinkkejä ja tipsejä, joilla saa vähän varioitua treeniä. Jei! Olkkistreeni alkaa kyl olla nyt mun lemppari ehdottomasti, mutta kiva tietenkin et asiasta nauttii- täytyyhän ne paikutella nyt 2-3 kertaa viikossa lävitte!

Toisessa yhteistreenissä vedettiin läpi aamuaerobisen yksi runko. Otan nyt 1-2 kertaa viikossa ohjelmaan noi aamuaerot, muttei veivata niitä viel kovin paljoa, ettei se vie tehoja itse saliharjoittelulta. Tätä aamujumppaa ja sen variaatioita tullaan veivaamaan paljon sitten dietilläkin koska "me ei olla mitään sauvakävelijöitä", joten turhaan valkun mielestä veivataan pelkkää lenkkiä tai juoksumattoa ja siinähän se on aivan oikeassa! Tuo aamuaero sisältää tehokkaita sykkeennostoja, seassa lihaskuntoa harjoittavia pitkiä kevyitä sarjoja eri lihasryhmille. Namia. Mä vielä erehdyin lähtemään tohon treeniin vähän "takki auki", et onhan mulla sitä aurobista kuntoa- no ei ollu perkele. Tai siis on sitä varmasti paremmin kuin monella muulla, mut oli sellainen höykkyytys tuo, että ei ihan jokaisella lenkillä tai humppajumppapumppatunnilla saa samaa fiilistä. Fiilis oli oikeestaan kuin ala-asteen juoksukilpailuissa, veri maistui suussa ja koetin vaan aatella et "kohta oot maalissa, jaksa viel, ei saa päästää ketään ohi". Niin ketä ohi? Niinku henkisesti ketään. Aattelin et nyt painas vaan täysiä, ihankuin joku ois ottamassa mua kii- ja se toimi, mä selvisin maaliin!

Aamujumpan jälkifiilis

Huomenna ois yllättäen olkapääpäivä- loppuviikolla taas yhteistreeneja Mayorsilla. JEE! Lisäsk ois pari päivää aikaa ostaa kisalisenssi...iik! Minä olen siellä sitten satojen uusien tulokkaiden joukossa- lisenssin lunastaneita on nimittäin tänä vuonna PALJON!

Persetalkoot Mayor´silla

Jos omistaa jo valmiiksi melko hyvin hittiä ottavan perseen ja sitten sitä vielä väännetään valkun kanssa vähän toista tuntia toistasataa lasissa, voin sanoa, että sattuu. Sattui eilen, sattuu tänään ja en edes uskalla ajatella paljonko sattuu huomenna. 

Mulla oli tosiaan eilen Mayor´s päivä. Alkuun vähän vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jatkosta ja mihin päin hommaa lähdetään nyt vetämään, jonka jälkeen aloitettiin persetalkoot. Reenattiin takareisiä ja ennenkaikkea tuota "hyppyriä". Kyllähän minä taas arvasin, että tuskaahan se tulee olemaan, mutta jotenkin noin mellevää poltetta en osannut odottaa. 

Perinteiseen tyyliin paljon super-settejä ja pudotuksia. Pakkotoistoja. Lisää pudotuksia....Morjensta vaan! Pyydän julkisesti anteeksi kaikilta yhtäaikaa salilla olleilta, aiheutin varmaan puhinallani muutaman ylimääräisen desibelin rokinräimeen sekaan. Me tehtiin pakarapotkuja, reisikoukustuksia maaten, kolmenlaisia kyykkyjä, sjmv, yhden jalakan  hackia, kyykkyhyppyjä... melko tehokas tunti. Mun alaselkä ja treenattavat lihakset huusi hoosiannaa jo ekan setin jälkeen, mutta jotenkin kummasti sitä saa itsensä haudattua sellaiseen kuplaan, että jaksaa ja jaksaa eteenpäin. Jotenkin tähän tilanteeseen käy armeijasta tuttu lause "Sitten kun kunto loppuu, mennään eteenpäin päällä". Itsellä ainakin näissä hetkissä auttaa se, etten ajattele kuinka paljon on kokonaisuutena vielä jäljellä, vaan ajattelen aina vaan yhden toiston vielä eteenpäin. "Kyl mä viel yhden jaksan, nyt Sara yks enää..." Lisäksi helpottaa se, et mun ei itteni tartte ajatella mitään muuta, kuin itse tekemistä. Joku muu huutaa vierestä toistot, ohjeet, tsempit, hoitaa pudotukset ja mulle jää "vaan" se tekeminen. Ja jotenkin alan itse nyt oppia tuohon tekemiseen. Aki sanoikin mulle, et "Nyt sä et enää kiinnitä huomiota mitä täällä sun ympärillä tapahtuu vaan sä osaat olla täysin mukana siinä sun tekemisessä." Ja toi oli mulle henkiläkohtaisesti tosi tärkeä lause, aletaan päästä sen äärelle, mihin täytyykin päästä.

Treenin jälkeen mä makasin pukkarin lattialla vartin, nieleskelin oksennusta. Palkkaria ei voinu kuvitellakkaan ja tunsin vaan sen poltteen...jumalauta! Puolen tunnin jälkeen sain vaaputtua pukkarista pois, mutta olinhan mä varmaan näky...mutta ai että vaikka naama ei hymyyn taipunu, sisältä tyttö hymyili, mä selvisin ja tiesin tehneeni! Nyt sit lähtään näitä oppeja kans ottamaan ohjemaan ja alotetaan kunnon persetalkoot!

JLo- beware!

Väsynyt, mutta onnellinen

Viime viikot mä oon tosiaan ollu muutenkin jossakin uskokuopassa. Motivaatiota on helvetisti, mutta jotenkin se usko omaan tekemiseen on puuttunut, lähinnä tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti.... Sain sitten onneksi avattua suuni fiiliksistäni ja vastaukseksi sain; "Kyl musta aika riittää oikein mainiosti. Mä en nää tässä mitään ongelmaa. Ehitään viel parikyt viikkoa painaa täysillä ja sit aletaan kaivamaan ne tulokset alta esille." 

Okei, eli tänkin asian suhteen nyt koetan jättää ajatustyön muille, ja tehdä itse sen mikä mun täytyy. Nyt taas jaksaa ja mieli on parempi! Hyvä tästä tulee- pakko tulla!

Än yy tee- NYT!

Toissayönä en nukkunu. Jännitti,. hikoilin, odotin ja odotin.... fiilis oli kuin lapsella joulua venaillessa, johon yhdistettiin hammaslääkärimäinen kauhea pelkotila. Jakomielitautinen fiilis siis. Eilen oli nimittäin ohjelmassa ekat yhteistreenit Mayor´silla Akin kanssa. Ainut mitä ennakkoon tiesin, oli että yläkroppaa tullaan käymään läpi ja että vähän "tutustutaan" liikkeisiin ja toisiimme...

Aamupuuhien jälkeen luurit täysille, lemppareimmat treenivaatteet päälle fiilistä tuomaan (sama uusi ihana avokylkinen salipaita joka aikaisemmin kuvissa vilahti sinisenä) ja henkinen fiilis tappajamodelle. Metrosta ylös noustessa Ruohiksessa olin ihan varma että oksennan... hisseille mennessä odotin vaan et millon se tapahtuu, puklu siis... Mutta hisseillä Aki olikin jo vastassa, kaappas halaukseen ja alko kertoa omaan tyyliinsä juttuja ja jotenkin heti fiilis rentoutui. Jouduin kyllä silti hengittelemään syvään ja rauhallisesti.

Täl fiiliksellä

Koko salistahan ja pukkaristakin olin jotenkin "wau", vaikka eikai ne pukkarit ole pukkareita erikoisemmat. Jotenkin kai se tunnelma....ja oma fiilis aikaansai kaiken sen hämmästelyn. Aloiteltiin ihan perus vipareilla ja hups, siinähän kävi niin et kohta vedettiinkin jo melkolailla täysiä olkapäitä. Olin koko treenin jossakin omassa kuplassa, jossa kuulin vaan ne Akin komennot "vielä kolme, anna mennä, hyvähyvä, muista focus".
Toki paljon tuli uusia liikkeitä, vähän tekniikkakorjauksia, mut pääsääntöisesti ihan hyvää palautetta. Oikeastaan palaute yllätti itsenikin. Mulla on ollu hyvä opettaja ja koutsaaja tähän hommaan ennen Akia, jota saan kiittää siitä, et yleensäkin olen tässä tilanteessa nyt. Oikeastaan hänelle tulen aina olemaan kiitollinen tästä harrastuksesta, neuvoista ja ohjeista. Tähän on hyvä rakentaa lisää.

Kaikenkaikkiaan me vedettiin (jos kykenen oikein laskemaan) joku nelisenkymmentä sarjaa olkapäitä, joista osa oli pudotuksia, tsaijai. Aikaa meni joku 1,5 tuntia, mutta kyl olin yhtä hymyä treenin jälkeen. Oikeastaan oli siinä ja siinä, etten purskahtanu itkuun pukkariin kävellessä, pukkarissa se käytännössä jo tapahtuikin. Huomenna seuraavat yhteistreenit, jeejejejeee!

Tus-kaa

Lähtiessä mut hyvästeltiin taas lämpimällä halauksella ja kommentilla "Juu oli tääl fastassa ihan urheilija eikä mikään prinsessa" :D No, eiköhän joskus mulla se itkukin pääse ja murrun- mut eka hyvä kosketus yhteiseen tekemiseen, mii laik!