Ylitse kuohuvakin kattila rauhoittuu- ajan kanssa

Joulun alusaika oli kauheaa härdelliä. Painoin 23 päivää töitä yhdellä vapaalla, koetin treenailla ja pitää kaikkea balanssissa ja joulun lähestyessä väsymys alkoi painaa todenteolla. Käpäliin hiipivä väsymys toi mukanaan pienen ahdistuksen kuinka jaksan ja ehdin kaiken. Lopulta päätin antaa itselleni vähän löysiä syömisten suhteen, mutta hyvin kohtuudella. Samoin päätin, et jos nyt ei ihan 6 treeniä viikkoon mene niin olkoot menemättä, lepo on tärkeämpää, kuin polttaa itsensä loppuun.
Onneksi Aki sattui tulemaan pari päivää ennen joulua mua moikkaamaanja tsemppas. Anto lämpimän halauksen, tsempit ja sain vähän purkaa ajatuksia. "No Worries, jatketaan täysiä sit joulun jälkeen." Hetkellisesti oli helpompi hengittää.

Jouluna suuntasin muutamaksi päiväksi pohjoiseen vanhempieni luokse jossa aika meni hyvin pitkälti vaakatasossa- nukkuen. Olin aivan puhki. Tiesin, että nyt täytyy kuunnella itseäni... antaa itsensä syödä ja levätä rauhassa. Lopulta sain parit hyvät treenitkin loppulomaan vetäistyä! Olen elossa taas!

Joulun jumppatuokio kotipaikan minisalilta

Oon tässä pari päivää nyt taas koettanut toitottaa itselleni sitä, kuinka mun täytyy muistaa kuunnella itseäni. Levätä, antaa kropalle ja mielelle aikaa tottua tähän kaikkeen. Hyväksyä paskat fiilikset, nauttia hyvistä ja oppia se, etten olisi liian ankara kokoajan itselleni. Äitinikin kysyi jouluna minulta "Miksi sä rakas olet niin ankara itsellesi kokoajan?" Niin... en osannut vastata.

Ennakkoon annettu uudenvuodenlupaukseni on siis, että lisää unta, lisää kehonhuoltoa ja vähemmän stressiä, kiitos. Katsotaan sitten juhannuksena, onko mikään toteutunut :D

Nyt unille, huomenna luvassa kiva päivä! Treeniä ja yhdet treffit erään huikeen mimmin kanssa.

Kuurakettikuulumiset

Sairastelusta selvittiin, joskin henkinen hajotus oli jäätävä. Koetin kuitenkin kerrankin malttaa levätä kunnolla, jotta pääsisi taas nopeammin tositoimiin. Sairastelun vuoksi jouduttiin parit reenit Valkun kanssa perumaan ja sekös söi- vaikka toisaalta sain enemmän aikaa valmistautua henkisesti yhteisiin jalkajumppiin...

Viikonloppuna kävin uusien liikkeiden voimin tekemässä olkapäät ja toisena päivänä selän. Selässä keskitytään nyt kuulema erityisesti latseihin, koska "sulla nyt noita epäkkäitä vaan on nyt aika jumalattomasti verrattuna tohon muuhun selkään" :D Tää vaatii iteltäkin nyt vähän ajatustyötä, etten vetäis epäkkäitä liikkeisiin mukaan, mutta sit toki liikkeissäkin keskitytään enemmän latsipuolelle. Yks tällainen liike on mun kielessä "kuuraketti". Jep. Ai mistäkö moinen nimitys? Siitä, et sitä vähän rakenneltiin Mayorsilla ja Valkku itsekin nauroi, et nyt me rakennetaan sulle tällainen kuuraketti.  Toimii ihan sikahyvin- ainakin meikäläisellä. Sain yksinkin kunnon tuntuman ja nyt jo kolmatta päivää kolottelee kivasti.

Kuuraketti

Muuten arki on rullannut edelleen syömisen opettelussa. Vieläkään mullei ihan tarkkaa ruokavaliota ole, vedän sellasilla karkeilla spekseillä, jotka mulle annettiin tuossa muutama viikko sitten. Hiilarin määrä tosiaan mun aikaisempiin syömisiin kasvoi hurjasti, protskua ja rasvaa leikattiin melkolailla ja kaloreita tuli jonkun verran lisää. Nyt tätä on vedetty kolmisen viikkoa ja no.... fiilis on ihan hyvä. Lähinnä ahdistaa jos ei meinaa ehtiä syödä tarpeeksi. Panikoin kauheasti sitä, et kuinka alkaa rasvaa tää kroppa kerryttään, koska oon jotenkin vieläkin sille ajatusmallille melko allerginen.... mutta nyt aamumaha näyttää tältä;

Että en mä kauheasti itke. Ilmeisesti se kaikki ns ylimääräinen mitä nyt suusta alas menee, menee ihan oikeeseen osoitteeseen. Näin mä ainakin toivon. Ja tosiaan tähän mahaan on vielä viikko ollu reenitaukoakin sairastelun vuoksi. Wuuup!

Loppuun vielä vähän kevennystä. Nauroin tälle katketakseni muutama päivä sitten ja lähetin tän myös muutamalle reenaavalle mimmifrendille. Kaikki jotenkin osattiin samaistua tähän- tai tuohon alimpaan hahmoon.

Mut nyt takas töiden pariin. Huomenna luvassa yhteistreenit ja vuorossa ne pelätyt jalat. Itkupostausta siis luvassa.

Stadissa

Täällä nyt ollaan. Tai ollaan oltu jo kolme viikkoa kohta. Kirjoittelu on jäänyt, koska tää muutto ei mennyt ihan niin, kuin olin kuvitellut ja energia on täytynyt suunnata toisaalle. Nyt alkaa kuitenkin perusasiat olla kunnossa, kamat paikallaan ja uusiin töihin on melko hyvin jo sopeuduttu. Muutaman vapaa-illan olen koettanut ottaa oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi ja tehdä jotain ihan arjesta poikkeavaa... kuten alla.

Tällaista Espanja-Suomi peliä tuli käytyä katsomassa pari viikkoa sitten.

Treenaamiseen olen koettanu koko hässäkän aikana panostaa entiseen malliin, koska se on aina ja etenkin tällä hetkellä asia, joka pitää mut järjissäni. Ihanaa, kun on hyvä sali tuossa alle 200m kävelymatkan päässä! Sen lisäksi vielä se, et teen töissä pääasiassa (paitsi nyt just tänään) iltavuoroa, joten 2 päivässä treenaaminenkin on hyvin mahdollista, kun työt alkaa yleensä 11.00 tai 13.00 ja vapaudun 19.00-20.30 vuorosta riippuen! Jee! Useana aamuna onkin siis tullut käytyä tekemässä pieni aerobinen ja pikkutreeni, esimerkiksi vatsat/olkapäät aamulla ja illalla isompi päätreeni. Myös kehonhuoltoon, eli venyttelyyn ja putkirullailuun olen koettanu löytää aikaa kunnolla useamman kerran viikossa.

Tän hetken vatsakunto

 Kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta kroppa on voinu mielestäni melkoisen hyvin ja treenit on kulkenu, vaikka osin olenkin tehnyt hieman poikkeavia "sekatreenejä" salilla. On tullut boksihypittyä ja ylämäkikäveltyä pyrstöä kiusatakseni, uusia olkapääjuttuja testailtu ja olen tehnyt myös hieman pidempiä sarjoja kuin ennen... katsotaan nyt muutaman viikon sisään millaiseen alhoon treenit sitten lopullisesti asettuvat, mutta nyt on ollu kiva mennä vain "mutu"- tuntumalla. Joskus näinkin. Ja pääasia et kunto etenee ja musta kyl tuntuu, et se etenee.... vai mitä tuumaatte?

Word.

Mutta nyt täytyy kiitää, se ois kohta yksi kauppa tuossa asematunnelissä avattavana... viikonloppuna lisää tän hetken kuvioista ja mietteistä tulevaisuuden suhteen. Nyt tää taas helpottuu (tiedän!!!) kun peli on saatu avatuksi. Kiitos ja kuulemiin <3

Syksy saapuu...

Tässä nyt on muuton ja muun kiireen keskellä paineltu niin koomassa menemään, että on ihan itseäänkin hävettäny oma ulkomuoto. Tukka roikkuu silmillä haalistuneena, meikata ei kerkeä tai jaksa ja muutenkin kuontalo on ollu jotenkin kauhtunut. Eilen onneksi tuli hieman muutosta.

Aamulla mulla olikin heti kampaaja. Jaanan tuoliin on aina ihana istahtaa ja aika kuluu kuin siivillä. Nyt, kuten yleensä aina ennekin, annoin melkoisen vapaat kädet ja hieman kun käytiin läpi mitä tehdään, oltiin molemmat ajatustemma kanssa hyvin samanlaisilla lijoilla- pituus pidetään ja reilusti tummaksi väriä näin syksyn saapiessa- ja tidim, I LOVE IT! Tumma tuli takas ja kylläpäs on kotoisa olo ja vaihteeksi ihana, kun on yksvärinen, tasainen sävy hiuksissa ainaisten raitojen ja väriviipaleiden sijaan.

  

Kampaajan jälkeen juoksin leegotohtorille tarkastukseen ja onneksi mitään isompaa ei kalustosta löytyny. Ihana et sain järjestymään ajan vielä tänne pohjoiseen, koska stadissa ainakin julkiselle puolelle pääsy on varmasti melko toivotonta. Leegot kuosissa ja that´s it. Taas mieleen nousi se kunnon hampaidenvalkaisu hammaslääkärin toimesta...josko vaikka citydealiin tulis talven aikana jokin kiva tarjous, niin mielelläni sen käyttäisin!

Illalla hypättiin erään rakkaan ystäväni kanssa autoon ja lähdettiin vähän kietelemään kauppoja ja viettämään laatuaikaa, koska kohta ei enää voidakaan niin helposti nähdä :/ Tuttuun tapaan molemmat teki löytöjä ja minä vielä varsin hyviä ja tarpeellisia sellasia! Pitkään olen metsästänyt nimittäin kunnon farkkuja. Meikäläisen kropan mallille istuvat ja päällä mukavat farkut ovat lähes yhtä harvinaiset, kuin romanikerjäläiselle lottovoitto. Ja jos löytyy se voittokuponki,selviää viikon tuuletuksen jälkeen, että arvonta oli virheellinen ja voitonjako on peruttu, eli housut lörähtää aina pois muodostaan. Nyt kuitenkin löysin JC:stä parit oikein ihana oloiset yksilöt ja ekaa kertaa uskalsin ottaa sen oikeasti pienen ja tiukan koon joka hädintuskin menee päälle. Jospa näistä ei tulis niitä peruttuja arvontoja. Merkkinä Crocker ja malli second skin. Väreinä ostin perus tummansiniset ja "vahatut" mustat. Vahattuja olen pitkään etsinytkin ja nyt mulla on ne! Lisäksi löytyi kaksi hyvää perusneuletta, joille onkin ollut myös huutava pula. Kaiken kruunasi tarjous, jossa farkkujen ostaja sai paidoista -30% alea ja seuraavat farkut ja yläosan, jonka ostan irtoaa puoleen hintaan! Aika huippista. Suunnittelin jo, että haen nuo samat farkut tai Leviksen curve denimit vaalean sinisenä ja vielä tuon saman paidan navy blue sävyssä. Helppoa.

Kotiin ajellessa oli edessäpäin melko kauniit ja myrskyiset maisemat. Edessä salamoi ja rytisi, mutta myräkkä ehti sitämukaa kauemmas, kun me ajeltiin kotia kohti... syksy tulee, ei voi mitään. No toisaalta, mä tykkään alkusyksystä. Ihania aurinkoisia, mutta viileneviä päiviä ja kaunista väritystä. Syksyllä mä muutenkin inspiroidun kauheasti kaikesta...treenistä, pukeutumisesta, sisustamisesta...ja siihen yhdistettynä muutto niin tästä syksystä täytyy tulla loistava!

Vähän karattiin blogin perusaiheesta, mutta antakaas anteeksi. Sen verran kerrottakoot, et perushyvät treenit on menny tällä viikolla ja penkki on kulkenut kuin hirvi. Innoissani ootan uutta saliakin, niin pääsee treenailemaan vähän monipuolisemmin. Mutta nyt unta palloon. Lihakset ja pää kaipaa lepoa.

Mitäpä tässä...

Ohhoh, tuli vähä muutoksia elämään. Ihan ykskaks, hups. No se jotenkin kuvastaa aikalailla meikäläistä- ei aamulla tiedä mitä illalla tapahtuu.

Nimittäin, puolitoistavuotta hautunut asia, muutto stadiin sai ykskaks viimoisen sinetin. Monta mutkaa on ollut matkassa, mutta riipaisin tässä parissa viikossa "vähän jopa yllättäenkin" hankkia itelleni kämpän, sopia työkuviot lukkoon, muuttaa ja tehdä monenmonta muuta pienempää asiaa, kuten hankkia kissojen lääkärintarkastusajat ja niille lääkkeet (rauhottavat :D) muuttoa varten, myydä puolet omaisuudesta ja sitärataa... vaikka asia pitkään jo mielessä muhikin, oli tää lopullinen sysäys sille kuitenkin melko yllätyksellinen ja löi pariks viikoks arjen melko sekaisin.

Kaikki nimittäin alkoi totaalivitutuksesta. Tein päätöksen, että nyt lähtee, paikkakunta on vaihduttava syksyyn mennessä tai multa leviää pää. Toki muutkin asiat on mua pitkään houkuttaneet etelään (ehdottomasti Kainalo, paremmat treenimahdollisuudet yms), mutta nyt alkoi pikkukylän juorukerhot ja muut totaalisesti vituttamaan. Päätin, et nyt tai ei koskaan. Työpaikka mulla on ollu jo jonkun aikaa odottamassa etelässä, joten se helpotti tilannetta. Ongelmaksi muodotui kämppä... ei ole ihan helppoa löytää stadista asuntoa jossa olis suurinkaanpiirtein vaadittavat asiat (sijainti, hinta, kunto yms) kohdallaan ja sinne saisi vielä viedä lemmikkejä...ainiin ja ne opiskelijat ettii kans just nyt asuntoa!Mutta kuinkas sitten kävikään....

Kolmisen viikkoa sitten silmiini osui eräs hyvin houkutteleva asuntoilmoitus, jossa etsittiin kämppistä. Vastasin ilmoitukseen ja pian sainkin soiton, että mut halutaan tavata asap. Hyppäsin samointein pärrän kyytiin ja ajoin etelään. Vastassa oli ihan huikeen oloinen mimmi ja ihastuttava kämppä ihan kaupungin sydämestä ja muutenkin hyvältä paikalta- salille, töihin ja Kainalolle vain parin minuutin kävely. Hintakin kohdallaan ja kisut olivat tervetulleita! IIK! Ikskaks mulla olikin avaimet jo kourassa, nimet paperissa ja shokki takaraivossa. Tunnekuohuissa samoilla silmillä ajo pohjoiseen ja pakkaamaan. Mulla oli koti ja uusi elämä edessä, wippii!

Mun koti ja sen ihana puuovi <3

 
Sitten alkoikin kauhea härdelli. Töitä pirusti, kamat pitäs saada pakattua ja vietyä...ainiin kamaa on ihan liikaa, iso osa täytyy hävittää. Ainiin ja kissojen säädöt muuttoa varten jajajaja.... siinä se menikin. Pari päivää ihan sumussa ja siinä väsymyksessä päätin jättää reenit pois hetkeks, että saan nyt tän asian alta pois. Samalla aattelin, et kroppa saa vähän ees levätä ja pääkoppa samalla, kun ei tartte morkkistella siitä, ettei ole aikaa treenata. Ja kyllä toi pakkaaminen ja tavaroiden roudaus melkoista jumppaa välillä oli, varsinkin kun miltei kaiken tein yksin.

Sekasortohelvetti pohjoisessa

Ja osa valmiina autoon pakattavaksi

Jotenkin pariin päivään onnituin hävittämään myymällä ja kavereille jakamalla oikeasti puolet omaisuudestani, pakattua jäljelle jäävän omaisuuteni laatikoihin ja autoon. Samalla tuli päästyö onneksi eroon joka ikisestä turhasta, ihan kivasta, vanhasta, rumasta, rikkinäisestä ja tyhmästä tavarasta ja jäljelle jäi enää oikeasti ne tarpeelliset tavarat.Aika vapauttava fiilis.

Muuttoaamu valkeni tosi synkkänä ja harmaana, mut mun mieli oli loistava. Ajelin aamutuimaan stadiin, purin auton, isot kalusteet siirtyi Kainalon ja erään ystäväpariskunnan avustuksella ja pääsin järjestelemään ja sain, kuin sainkin illassa miltei kaiken paikalleen. Eka yö uudessa asunnossa meni ihanassa tunnelmassa, mulla oli, ja on edelleen tunne, että nyt minulla on KOTI. Rauhallinen, sopivan jännittynyt ja ennenkaikkea onnellinen olo tästä muutoksesta. Sit pyrähdys takaisin pohjoiseen, pari päivää vielä vanhalla asunnolla hääräämistä ja loppujen tavaroiden, eli kissojen ja parin vaatekassin kanssa muutto vanhemmille ja täällä nyt ollaan. Pari päivää on nyt ollu "vapaat" tuosta härdellistä ja olen ladannut akkuja ja alkanu taas reenaamaan...huoh. Melkosta, mutta pari viikkoa vielä ja sitten itse lopullisesti etelään. 2.9 on Stadissa ekat työvuorot- jännää!

Ruuvia on siinä monenlaista, liikaa blondille

Olikohan fiksu veto ostaa Ikean sänkyä, jossa alla laatikot... kuka kasais?

Se siitä, siinä pikapriiffi miksei ole kauheasti kuulunut- on ollu siis pirusti muuta, mutta nyt taas on aikaa. Kotipostausta heti, kun itse muutan lopullisesti luuni etelään ja saan kaiken silaistua valmiiksi ja tulossa huomenissa jo postaus Fitness Expon Oulun karsinnoista, stay tuned!

Kuvaukset @Toppilansaari

Ennekuin alan purkamaan tuota viime sunnuntain kuvausjuttua, on pakko hehkuttaa. Tulin nimittäin just salilta ja oli tosi hyvä rintatreeni johon vedin vielä hyvät sarjat leukoja sekä vatsoja päälle. Meikkis jaksaa nykyisin jo 3 x 7 leukaa! Ihan uskomattoman paljon- mulle! Puoli vuotta sitten tulos oli pyöreä nolla. Uskalsin myös laittaa penkkiin enemmän painoja vaikkei ollu yllättäen varmistajaa (no eihä mulla koskaa ole) ja sain tehtyä 3 x 5 47,5 kilolla! Wippii, viidenkympin sarjapainoraja, täältä mä lähestyn!

Mutta niin, itse aiheeseen eli sunnuntai ja kuvaukset. Kaikkihan lähti tosiaan siitä, että mua on ketuttanu suunnattomasti mun banneri. Eihä tää oo milläänlailla bannerin tms ulkomuodon perusteella treeniblogilta. Edes nimi ei viittaa siihen. Niinpä laitoin eräälle ystävälleni viestiä, joka harrastaa valokuvausta, että otettaiskos parit räpsyt ja onnekseni hän suostui. Sunnuntaina nappasin summamutikassa lenkkarit ja parit treenitopit mukaan ja pääkin oli ihan tyhjä ideoista. Ainoa ajatus päässä oli et no rantsuun vois mennä kun on kesä ja kaikkee....

Kun Pasin kanssa päästiin rannalle (Oulun nallikari), siellä oli yllättäen (heh heh) aika monta muutakin. Käveltiin rantaa eestaas ja mietittiin...ei sytytänyt. Sitten hoksasin et mun vaatteet on tylsiä mustia, jostain on saatava eloa kuviin ja Pasi muisti Toppilansaaressa yhden vanhan tehtaan/varastohallin jossa on graffiteja ja sen vieressä on vanha mylly(?), jossa on kaunista tiiliseinää- sinne siis!

Kummallakaan ei oikein ollu mitään selkeää ajatusta miten kuvataan. Pasi ei ole harrastanu ihmisten kuvaamista ja mä en ole tottunu poseeraamaan enkä kuvaamaan joten... :D mut jotenki se vaan siitä pikkuhiljaa lähti. Mä vaan pöyrin ja tuijottelin tyhjyyteen ja Pasi räpsi kuvia ja välillä sääti kameran asetuksia. Siinä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun tuon varastohallin edestä meni tie jolal oli aika paljon liikennettä. Minä puolestani nauroin itselleni, kun pölyisessa ja pulunpaskaisessa ympäristössä pyörin reenikamoissa Louis Vuittonin laukku olalla- varsinainen HC FITNESSMIRKKU :D

Varaston jälkeen mentiin tiiliseinärakennuksen luo ja vielä hetki ennen poislähtö onneksi kömmittiin rakennukseen sisälle ja toiseen kerrokseen, mistä löytyi hajonnut seinä, jonka ulkopuolella oli jokin ruostunut rakennusteline. Siihen telineelle paistoi ihanasti aurinko ja siinä tuli omasta mielestä yhdet parhaimmista kuvista. Vielä hetki ennen poislähtöä bongattiin tuo "ratas" jota väännellessä räpsäistiin viimeiset otokset.

Kaikenkaikkiaan meillä oli hurjan hauskaa ja mä olin kyllä pudottaa silmät päästäni, kun näin kuvat. Enhän mä osaa poseerata ja onhan kropassakin vielä paljon työtä, mutta jotenkin silti noi kuvat oli niin paljon enemmän, kuin mitä osasin odottaa. Oli kyllä kaikenkaikkiaan hauska kokemus ja on me vähän tässä alettu ideoida, et mitä me seuraavaksi keksitään...

Tämä on yksi mun omista suosikeista

No, mitäs tuumaatte kuvista? Osan säästän vielä myöhempiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta tähän muutama oma lemppari vielä julki.

Tämä oli kuvaajan yksi suosikeista

Ihan huikee sunnuntai!

Tiedättekö, kun joskus on niitä aamuja, että jo heti herätessään tietää et tästä päivästä tulee hyvä päivä! Tänään mulla oli just sellainen aamu. Mulla oli myöhäisempi töihinmeno ja heräsin ystäväni puheluun ulkomailta. Puhuttiin niitänäitä tyttöjen juttuja ja naureskeltiin kaikelle tässä maailmassa. Siinä samalla, kun heräilin ja juttelin matkan päähän, vedin juoksuvaatteet niskaan ja lähdin aamulenkille. Kun lopulta puhelu lopetettiin, spotify täysille huudattamaan lempparibiisuja ja tossua toisen eteen. Ja kulki. Kulki niin hyvin, että hymyilytti. Sit pikasuihkun kautta pariks tunniks duuniin...

Duuneisa mua poltteli NIIN paljon. Tiesin et iltapäivästä tulee vielä siistimpi. Hurautin nimittäin Ouluun erään ystäväni kutsumana ja mentiin urheilutalolle katsomaan Miran vapariharkkoja ja posetuksia. Edellisessä postauksessa linkitetty ystäväni vetäisi myös t-kävelynsä ja pakko myöntää, vaikka ystävästäni on kyse, et yksi siisteimmistä kävelyistä ever! Oikeasti. Huoh, ihaillen vain katselin noita molempia tyttösiä ja kylmät väreet juoksi pitkin selkää, niin mageilta ne näytti. Josko itsekin joskus....

Toinen diettas ja joi kaffen, mä olin villi ja söin tän ihanuuden

Siitä sitten hurautettiin Katjan kanssa kaffelle ja teelle (ja ihan vähä hypistelemään vaaterekkejä) ja juoruiltiin, mistäs muustakaan juurikaan, kuin fitneksestä sen kaikissa muodoissa. Käytiin läpi valkkuja, tiimejä, asuja, RUOKAA, diettejä, treenejä ja loppuun halattiin lämpöisesti, koska ei varmaan enää ehditä nähdä ennen Oulun karsintoja. Ihana, et kaiken muun hyvän lisäksi, olen saanut tän harrastuksen kautta uusia ihania ystäviä. Naurettiinkin yksi päivä, et eipä olis uskonu että "tällä iällä" voi jostain leiriltä saada ystäviä. Tutustuin nimittäin Katjaan Virmajoen Annan pitämällä bikinileirillä, josta postaus tässä.

 

Ja eikun paranee. Sitten tyttöpuolinen seura vaihtui erääseen poikapuoleiseen ystävääni, joka harrastaa valokuvausta. Oltiin suunniteltu, et napataan "joku" kuva, jotta saan blogiini bannerin. Mua on nimittäin jo pitkään kismittänyt se timanttijuttu...ei vaan jotenki käyny tyyliin ja se oli tylsä. No, mehän ei oltu yhtään suunniteltu ja mentiin iha perse eellä puuhun ja voi JUMALISTE! Tuli ihan mielettömiä kuvia ja meillä oli ihan sairaan hauskaa! Noista kuvauksista on mm. tuo banneri rakennettu (ihan itse tein, hyvä minä!) ja nämä muut tekstin kuvitukset. Loput pidän vielä salassa, ja teen niistä sitten ihan oman postauksensa asap, mutta pakko myöntää, ne on mageita!

Nyt on pakko myöntää...

...että olen ihan puhki. En missään nimessä kyllästynyt, vaan puhki, väsynyt, hajalla, uupunut. Alkaa tää työputki ja muutamat muut asiat viemään tytöstä mehuja siihen malliin, että eilen luulin kuolevani jalkajumpalle. SItkeästi tein treenin, mutta polaria katsoessa totesin, ettei sykkeet oikein laske. Kokoajan teki pahaa ja tuntui, että lähin roskis saa oksennustäytettä minä hetkenä hyvänsä. Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt, mutta nyt asiaa sulatellessani on hieman pakko himmata. Jotenkin ahdistaa ajatus treenin vähentämisestä, mutta knu kroppa ei jaksa niin se ei vaan jaksa. Koetan nyt syödä vielä enemmän, venytellä ja nukkua, viime viikkoina yöunetkin kun on ollu aika minimaalisia. :(

Hikikö?

Pikkuvamma

Tänään oli kuitenkin pakko vääntäytyä vetämään jumppaa...vedin sitten tunnin siinä hiki hatussa ja yllättävän hyvälle se tuntui... mutta tunsin kokoajan etten ole ihan vedossa. Jumpan jälkeen kuitenkin menin salille ajatuksena tehdä edes vatsat. No vatsat paukuteltuani taljassa narulla kyyristellen, lankutellen ja perusnostoja painojja ja ilman tehtyäni olo oli yllättävän freesi. Vatsat huusi apua, mutta muuten kroppa voi "Ihan jees". Ja minut tuntien niin sehän oli pakko vähän jatkaa. Normisti ohjelmassa tiistaisin on rinta joten ykskaks löysinkin itseni tangon alta penkiltä. Oho.

Itse teeni meni aika kivasti. Tai no, tosi kivasti. Penkissä meni sitten ennätyssarjat 3 x 7 45 kilolla ja vinopenkissä sain vaihdettua pitkästä aikaa isompiin painoihin. Pitkään junnasin samassa (12 ja 14 kilossa), kun noi 2 kilon nostot oli vähän isoja...16 oli pitkään mulla sellainen "enmääpystykoskaaanenmääjaksa", mut tänään nousi sitten se 16 kilon painokin. Jes! Lopputreenin teinkin suosiolla samoilla ns vanhoilla painoilla, ei uskaltanu vaan liikaa repiä. Nyt fiilis on sellainen, et tollasta matalasykkeisempää pystyy varmaan tekemään, mut jotenki noi kovat sykkeennostot on vähän tiukassa...no katotaan huomenna taas mikä on päivän kunto ja mennään sen mukaan.

Aloituspaino 6kg ja nykyinen 16kg

Pakko koettaa opettaa tälle päälle ja kropalle sitä, et oppis erottamaan oikean väsymyksen laiskuudesta. On ihan eri asia jättää menemättä salille koska laiskottaa, verrattuna siihen, ettei kroppa vaan jaksa ja se on hajalla. Nyt kun joku ylikunto tai totaliuupumus on se, mitä en todellakaan kaipaa!

Loppuun vielä uusi iltapalaherkkulemppari. Rahka Valion persikkamehukeitolla ja tuoreella kiiwillä! Ah että on ihanaa ja raikasta. Lisäksi kylkeen paistoin pari teeleipää (tai no 4 mutta kaksi odottaa aamua pyyhkeen alla). Ohje olikin sama vanha tuttu. Päällä hieman kevyt tuorejuustoa.

Nyt venyttelyt ja koettais mennä unille, vois jo 6h unetkin virkistää tätä emäntää ihan kunnolla.

Moukarointia ja jalkajumppaa

 Mullahan on pitkään jo ollut hieman vikaa tuossa selässä...oikea puoli on "ihan erilainen" vasempaan verrattuna tässä kropassa. Ensimmäiseksi kun tätä torsoa katsoo, huomaa sen, kuinka oikean puolen hartia on painunut alas. Toisena selkeänä eroavaisuutena on se, että oikean puolen "iso selkälihas" on ihan törkeän "pullakka" verrattuna vasempaan. Ja tottakai se on paljon enemmän kokoajan jumissa. Lisäksi vasen pakara on aina ihan hurjan tukossa ja vasemmalla puolella välillä issias vaivaa... Hieronta ja venyttely eivät auta, ja lekurit levittelevät käsiään. Varasinpa sitten muutaman ystävän suosituksesta ajan Ouluun jäsenkorjaaja Eero Simunalle. Ajattelin, että eihän tuo muutama kymppi ole paha raha, jos sillä löytyisi vaivoihin selitys, parannuksesta puhumattakaan.

Mennessä olin hieman skeptinen, mutta ajattelin et samapa tuo. Aina kuitenkin hieronta on tervetullutta ja jos sieltä joku lukko auki saadaan niin olen tyytyväinen. Pois lähtiessäni hymyilin, kuin se kuuluisa erään kaupungin aurinko. Se mieshän oli ihan velho! Ensinäkin ihan hurjan mukava. Kokoajan jutteli mukavia, mutta samalla myös asiaa. Kokoajan oli fiilis, että on osaavissa käsissä. Lisäksi aukes lukot, kroppaa hierottiin paremmin kuin ikinä ja löytyipä syy tähän toispuoleisuuteenkin...

Vähän painuu oikea hartia...

Minulla on samanpituiset jalat, mutta oikean puolen lonkkakuppi on muutaman sentin ylempänä kuin vasen! Se aiheuttaa oikean puolen selkälihaspullotuksen, koska selkä on oikealta puolelta "lyhyempi" joten lihas on lyhentyneessä tilassa. Lyhentynyt selkälihas vetää hartiaa alas ja jumiuttaa myös vasemman pakaran aiheuttaen issiasta. Tämä onneksi korjautunee "korotuspalalla" joita nyt pidän oikean jalan alla kengissä. Parin viikon päästä tarkastus, että onko vaiva ruennut helpottamaan. Lisäksi minusta löytyi kiinni kasvaneita lihaskalvoja (taka ja ulkoreidet sekä epäkkäät ja hartiat), joita revittiin ihan voimalla auki. Selästä paukuteltiin lukot ja hierottiin. Nyt on ihan uudelleen syntynyt olo. En voi kuin olla tyytyväinen! Taas sen huomasi, kuinka itsestaan pitää huolehtia ja aina ei valitettavasti vaan se oma kehonhuolto riitä.

Viikonloppuna tein hyvän jalkajumpan, vaikka vähän olikin olo vetämätön vielä tuon jäsenkorjaajan käsien jäljiltä. Onneksi treenipainot kuitenkin pysyi, ettei laskemaan tarvinnut alkaa. Lisäksi viikonlopun aikana tein kädet, siinä reenissä ei oikeastaan mitään erikoista ollutkaan.

Vähän musta toi ulkoreisi....

Kasvakaa jumaliste!

Loppuun vielä yksi masupose viikonlopulta. Hoh. Rasva on sulanu täs talven ja kevään aikana ihan kivasti, mutta liian vähän yksinkertaisesti tuli treenattua vatsoja. Nyt olen tosiaan tehotreeninä koettanu 3 kertaa viikkoon paukutella vatsat, jotta alkais tulla sitä erottuvuutta ja en tiedä kuvittelenko, mutta ehkä pikkuhiljaa....vai mitä tuumaatte?

Nyt pienet päiväunet (olen ollu ihan kauheessa koomassa tänäänkin koko päivän, alkaa 3 viikon tauoton työputki tehdä tehtävänsä tähän tyttöön...) ja pakko koettaa lähtä takajalat jumppailemaan. Mä koetan aatella kokoajane t tän viikon kun vielä jaksat niin sitten helpottaa....Nyt mennään nimittäin 27 työpäivää yhdellä vapaapäivällä, hipheihurraa.

Oho

No niinpä. Jotain olen aikasemminkin puhunut karanneista mopoista... ja niin kävi taas. Erehdyin menemään Sportdirectin nettisivuille ja siellä silmilleni pomppasi IHANAT camo-alusvaatteet. No siitä se ajatus sitten lähti ja aloinkin klikkailla kaikenlaista ostoskoriin. Lopulta sinne päätyi seuraavaa;

Huppari ja Collari Gold digger- merkiltä, uudet salihanskat Nikeltä, treenisortsit Pumalta, ne Lonsdalen alusvaatteet (unohtui kuvista, mutta varmasti pian vilahtaa kuvissa) ja Lonsdalen tuollaiset rannejutut joihin on kätsyä pyyhkiä enimmät hiet salilla ja jumpassa. Olin ihan supertyytyväinen noihin sortseihin, koska uskallauduin ottamaan xs koon. Kerrankin kunnolla istuvat ja napakat pöksyt. Tilaus tuli taas nopsaan kotiovelle (tai työpaikalle, koska postimies naureskeli ettei ihan mahtunut taas postilaatikkoon...) ja naurettavan halpaa kampettahan siellä on!

Nyt vähän tallaista iltapalaa nassuun ja pikkuhiljaa unille, koska huomenna koetan saada itseni aamusta revittyä lenkille ennen duunia.

AINIIN! Hahaha, pakko oli eilen kokeilla ja vähän repiä ja POW, mavessa satanen rikki! Hih, aika loistoa. Onhan se jotenki hurjaa et 6kk sitte vasta opettelin koko liikettä ja nyt tässä(kin) rytisee. No, nyt jaksaa taas.

Unia ja huomiseen! Huomenna oliskin vähän asiaa "ranganoikomisesta".

Viikonlopun kesäfiilareita

Vähä sit väliin rentoja kesätunnelmia kaiken kiireen keskeltä. Olen koettanu ottaa tavaksi ottaa edes pienen oman ajan miltei päivittäin ja aika usein olen sen ajan nyt ottanu pihalla päiväunien muodossa.

Perjantaitorkut. Fiilaroin samalla frendin uutta levyä

Lauantaina suuntasin sitten pikavisiitille Kuopioon ystäväni Timi Lexikonin uuden levyn levyjulkkareihin ravintola hiileen. ENsin murkinoimme ystäväni kanssa ihanalla Hiilen terassilla, jonka jälkeen fiilisteltiin keikkaa. paikalla oli paljon vanhoja koulukavereita, joilta miltei jokaiselta tuli jotakin kommenttia treenaamisestani tai ulkomuodostani- hyvää ja huonoa :D Kiitos palautteesta ;) Illan aikana nautin lasin viiniä (luoja et oli hyvää) ja yöllä ajelin takaisin pohjolaan, koska sunnuntaina oli pakko olla töissä. Ihan kiva pieni kiireen katkaisu kuitenkin.

Hiilessä tryffeliperunaa ja karitsan paahtopaistia

Nams!

 

 

Sunnuntaina töiden jälkeen kävin ystäni kanssa heittämässä talviturkin rivakan lenkin päätteeksi. Kyllä tarkeni bikineissäkin, muttari näytti varjossakin miltei 30 astetta! Huh.

En tiedä aiheuttaako tämä nyt jonkun paskamyrskyn, mutta sanonpa sen äänneen...ihana omistaa pikkuhiljaa sen tyylinen kroppa, ettei tartte hävetä! Pikkuhiljaa voin jo aika hyvillä mielin ja jopa ylpeänä aikaansaannoksistani riipaista pienet biksut päälle ja lähteä "ihmisten ilmoille". Ihana tunne, kun aina ei ole päällimmäisenä ahdistus ja häpeä mielessä omaa krpppaa kohtaan. Tää tunne palkitsee aika hyvin ja saa jaksamaan eteenpäin.

Aurinkoa teille, palataan taas pian!

Kuoppa

Minähän olen tunnetusti hieman tuuliviiri ja tunne-elämäni on melkoista vuoristorataa... ja nyt ollaan jossain jyrkässä alamäkimutkassa. Yllättävän hyvin koko talvi menikin, muutamia kiukkupuuskia lukuunottamatta, mutta nyt on ollu monta päivää jo joku aallonpohja. Tuntuu, ettei treeni mene perille, vituttaa (ihan suoraan sanottuna) koko homma, vituttaa noi aamupuurot ja rahkat ja eilen teki mieli mennä kauppaan, hakea siideri ja sipsiä. Hyi. Onneks en tehny sitä. Tyydyin minttusuklaa puddingiin ja sekin maistu ihan paskalle.

Miksi? Miksu nyt ja miksi näin? En tiedä. En todellakaan tiedä. Isolla innolla olin aloittamassa 5 jakoista, aamulenkkejä, uudenlaista treenikuviota mu ei vaan irtoa. Mieli ja kintut on tahmaiset, kuin juhannuksena terassille kaatunu siideri. Edes jumpan vetäminen tiistaina ei piristäny, eikä saanu konetta käyntiin, koska sekin meni ihan perseelleen. Tai ei perseelleen, mut en saanu itestäni irti niin paljon, kuin olisin halunnu ja jotenki itelle jäi se fiilis, et koko ohjaaminen oli sekavaa ja epämääräistä. Huoh.

Just tällainen fiilis

Eniten mua vituttaa kai tää tulosten hitaus. Tai se, et ku on valitettavasti "kaikkitännemulleheti" luonne, niin nyt tuntuu, et tätä vaan tekee ja mitään ei tapahtu. Mulle oli iha kamala paikka ottaa "yläkroppakuvat" viime viikolla stadissa. Tai innostus oli suuri, mut kuvat nähtyäni silmiin iski fakta, et mitään ei ole tapahtunu. Tai, no, selkä on kiristyny, mut kai mä ootin sen jotenki kasvaneen. Kyllähän mä tiedän, et kiristyminenkin on jo eteenpäin menemistä ja siitä pitäs olla tyytyväinen, ja ettei lihaskasvattusta ja kiristymistä oikein saa yhtäaikaa aikaiseksi niin silti masentaa. Mä en tiedä kumpaa haluan, kasvattaa lihasta ja olla reilummilla kaloreilla, vai kiristyä. Se läski on mulle vaan niin helvetin suuri mörkö ja kirosana, ettei pahemmasta väliä. Mä suoraan sanottuna pelkään "bulkkausta" ja pelkkä ajatus saa mut kauhun partaalle, mut samalla tieto siitä, ettei kehitystä tule (tai tulee, mut hyvin hitaasti) tällä kalorimäärällä saa mut masentumaan. ARGH!

Voimatasot on onneks pikkuhiljaa noussu. Ei lähellekään kaikissa, mut joissain ja etenki penkkitulos on muutaman kilon kivunnu ylös ja saan vedettyä niitä leukoja. Kai pitäs olla iloinen, mut nyt on vaa jotenkin "kun mikään ei riitä" fiilis. Sit mä kateellisena katon joidenkin huomia aikaansaannoksia, voimatasoja, painojen kokoja ja mietin voisinpa minäkin. Tyhmää verrata itseään muihin, varsinkin ihmisiin jotka on käyny tupla-tripla tai vieä kauemman aikaa salilla verrattuna itteeni. Mut väkisin ajattelen, et miten mä saisin itestäi vielä enemmän irti. Olen havahtunu useana päivänä ajatukseen kuinka paljon paremmassa kondiksessa olisin, kun olisin heti hankkinu kunnon ruokavalion ja en olis mielenlaadultani niin heikko syömisen suhteen (terkut vaan niille skittleskarkeille, jotka löytyivät tyynyni alta mystisesti eräänä aamuna tässä vähänaikaa sitten).Aattelin tän rennomman syömien (en punnitse, maalaisjärjellä terveellisesti) olevan mulle toistaiseksi hyvä, mut ei oikein enää... ruoskin vaan itseäni tästäkin laiskuudesta. Paska ja laiska akka ku ei heti alkanu kunnolla panostamaan safkaan...

Angst. Ehket lähen purkamaan kiukkuni siivoamiseen kun työpäiväkin just loppui. Toivottavasti seuraava vähän hilpeämmissä tunnelmissa.

Vappu

 Yhyy, sinne katosi kuusi vapaapäivää. Viime perjantaina olin ihan fiilareissa tästä "ikuisuudelta" tuntuvasta "lomasta", joka oli pääasiassa ajatuksena viettää pussaillen, treenaillen, frendejä nähden.... mut vips vaan ja olen taas pohjolassa ja arjen parissa. EN tykkää. Jonkusen verran treenikuviakin on takataskussa ja muutenkin ajatuksia pääni sisällä, mut puretaan ekana tuo vappu.

Eli meidän vappu oli todella villi. Aattoillan vietin salilla (rinta-vatsat) ja voi ihanuutta ja autuutta, kun siellä oli tyhjää! Ihanaa oli treenata! Virallisen saliosuuden jälkeen vielä kulutin hieman juoksumattoa, otin putkiloman ja juttelin parin salitytön kanssa pukkarissa vähän kisajuttuja. Kainalon kotiuduttua töistä käppäiltiin vähän kaupungilla (väisteltiin siis kännistä haalarikansaa), syötiin, herkuteltiin Ben&Jerrysin Karamel Sutralla ja katottiin Game of Thronesin uusin jakso...ja painuttiin nukkumaan. Villiä, eikö?

Vappupäivänä olikin ihana auringonpaiste, mut me hilpastiin aamupalan jälkeen heti salille. Ja taas oli ihanan rauhaisaa. Vedettiin yhdessä selkätreenit ja nyt se tapahtui; VEDIN ELÄMÄNI EKAT LEUAT KUNNOLLA YKSIN! Ah! Pieni askel jollekin, mut mulle äärettömän suuri. Jos joku olis sanonu mulle 6kk sitten kun salitreenin aloitin, et ennen kesää vedän leukoja, olisin nauranu itseni hengiltä. Mut tuosta selkätreenistä lisää myöhemmin kuvien kera.

Iltapäivällä hilppaistiin kaivariin ja oli sinne joku muukin eksynyt. Aikamme pörrättiin Kainalon kanssa päättömästi ja sitten päätettiin korkata tötteröjädekausi. Minulle tötterökauden avaus on aina suoranainen juhlahetki ja taas (kuten aina) piti valita maut tarkkaan. Testiin pääsi kesän uutuusmaku Fazerina (superhyvää) ja ikulemppari kuningatar.

Mun Neverrfull pääsi talviteloilta taas käyttöön ja voi että mä rakastan tuota laukkua! Se vaan on niin hyvä käyttää, ihanan iso (aina kauheena rojua mukana), niin freesin värinen/kuosinen ja no, ihana. Lisäksi innostuksissani taijoin jotakin kiharantynkää tukkaan, mikä ei enää illalla ollutkaan niin hyvä idea, koska tuuli sai sen näyttämään melkoiselta harakanpesältä...no, tulipa testattua.

Illan hiipiessä siirryttiin ystäväni seuraan keskustaan ja mentiin Morrison´siin syömään. Ihan hyvät perushamppikset, mut on se vaan niin, ettei ole Oulun Kauppuri 5n voittanutta hampurilaispaikkaa suomenmaassa! Loppuillaksi siirryttiin Kitty´siin jossa nautittiin porukalla pullo kuohuvaa ja juoruiltiin. Kaikin puolin siis rentoa ja mukavaa ja kroppa ja herra morkkiskin kiitti, kun ei tarvinnut tulla juhlimisen tai överisyömisen takia kylään. Aika ihana huomata pikkuhiljaa se, et oppii elämään ilman "lauantaikännejä" ja sitä seuraavan aamun vitutusta. Ei, en ole mikään absolutisti, mutta osaan hieman erilailla priorisoida asioita nykyisin, josta olen enemmän kuin tyytyväinen.

Omani oli pekonihamppis

 

Nyt unille, et jaksaa huomenna taas töissä, viikonlopun aikana vähän salikuvia, treeniajatuksia ja uutta saliohjelmaa, olkaapas kuulolla :)

Kultsalla.

Iik.
Tätä olin odottanu kauan. Fitness Classicin kisoja, jotka pidettiin 13.4 Helsingissä Kulttuuritalolla. Koko fitness-scene on minulle ollut vielä hieman hämärän peitossa, niin oli ihana ja mielenkiintoinen päästä katsemaan kisoja livenä ja saada haistella "tunnelmaa". Kisojen yhteydessä oli myös pienimuotoiset messut, jotka tosin olivat hieman pettymys... näytteilleasettajia oli varsin vähän. Joku vaatepiste, Biancaneve (biksuja, kenkiä yms), muutama lisäravinteita myyvä piste ja siinäpä ne melkein olikin. Biancanevellä sain kuitenkin sovittaa kenkiä ja tiedän, että mikäli kenkien ostoon päädyn, kokoni on 7 ;) Tulen nimittäin tilaamaan kengät, koska "maailmalta" ne(kin) taas saa puolet halvemmalla.

Mutta ne kisat. Tuloksia en ala tähän tukottamaan, jokainen voi ne tsekkailla itse täältä. Ensin aamupuolella oli miesten sarjat, jossa kisattiin kaikenkaikkiaan yhdeksässä sarjassa. Miesten skaban puolisko oltiin hieman huonoilla paikoilla ja oli vähän ongelmia kameran asetusten kanssa (minä ja tekniikka <3), joten kuvia on niukasti, mutta tässä muutama;

Nuorten CBB 23-vuotiaat

Classic Bodybuilding + 180 cm

Kehonrakennuksen Masters SM 40 v. - 80 kg

Miehistä jäi positiivinen kuva. Tai siis tarkoitan, että nää jätkät näytti pääasiassa minunkin silmääni ihan hyvälle, vaikken KAMALAN isoista kavereista tykkääkkään. Olen kyllä usein tämän 6 kuukauden aikana joutunut toteamaan, että mielikuvani ovatkin usein olleet melko vääriä ja hyvin stereotypinen. Lisäksi, kun on paljon katellut Kainalon näyttämiä kuvia Mr Olympia kokoisista ukoista niin eihän nää nyt ollu "mitään". Mut iso käsi jätkille, se on pitkä tie päästä tuohon ja olla viel vanhempana tuossa kondiksessa!

Puolenpäivän tienoilla oli parin tunnin tauko, jolloin mekin kiidettiin hakemaan hieman välipalaa ja ostamaan pari purnukkaa. Sitten vaan kuumeisesti odottamaan naisten lauteille hyppäämistä. En oikein tiennyt mitä odottaa. Eniten jännitin omia reaktioitani, koska omat tunteeni vaihtelevat omien haaveideni suhteen niin laidasta laitaan. Tai haave on selvä, mutta se onko minusta sille toteutuksen tielle, on vielä auki. Tunteet olis voinu olla siis kaikkea hurjasta innostuksesta ja riemusta itkupotkuraivareihin...

Fitness

Kyl keskellä olevat mimmit oli huikeita! Ja ne vaparit!

Naisten osuus (muutamia vertailuja lukuunottamatta) meni ihan hurjan  nopeasti ja oma fiilis oli ihastunut,  kunnioittava ja kadehtiva. Mimmit on tehny myös huikean työn ja olihan siellä sellasia Pirkkoja lavalla, että pieni kateus meinasi väkisinkin hiipiä persauksiin. Kävelyä ja poserausta, kuten kuntoakin oli monenlaista, mutta toivottavasti mahdollisimman moni on voinut poistua paikalta tyytyväisenä itseensä. Lisäksi oli todella ihana huomata, että monet ihan uudetkin tulokkaat pärjäsivät loistavasti! Tarkoitan siis, että hienoa huomata, että kovalla työllä ensikertalaisillakin on mahdollisuus pärjätä!

Seuraavat kuvat on kaikki Bikinisarjalaisista, bodysarjalaisista tuli otettua hyvin niukasti kuvia, koska akku meinasi kamerasta loppua ja piti säästellä näihin mun "pääkiinnostuksen kohteisiin".

-158

-163

Nämä tytöt olis "mun" kilpasiskoja, vau!

-168

+168

Kaikenkaikkiaan naisissa taso oli loistava ja jatkossa lajin suosion kasvaessa taso tulee varmasti vain kovenemaan. Karsinnoissa tullaan varmasti näkemään monenlaista pyrkijää, mutta itse "päälavoilla" varmasti taso tulee Expossa ja ensi vuonna olemaan päätähuimaava. Oma mielipiteeni on, ettei lavalle kannata puolikuntoisena lähteäkkään kokeilemaan onneaan, vaan kyl se kondis pitää hioa sitten kunnolla loppuun. Tai toki se on jokaisen oma asia, mutta itse en henkisesti jaksaisi lähteä puolikuntoisena kokeilemaan. Haluaisin, että tietäisin siinä tilanteessa, että kaikki on oikeasti tehty juuri niin nappiin, kuin suinkin mahdollista.

Kisojen jälkeen on monenlaista ajatusta mielessä pyörinyt, mutta koetan keskittyä nyt vaan arkeen. Koetan antaa itselleni edelleen aikaa ja tilaa. Minulla ei ole kiire. Minun ei tartte vielä tehdä päätöksiä. Koetan jatkaa samaa rataa ja nauttia elämästä just nyt. Jos kisahaave kasvaa ja kirkastuu, sen voin tehdä, mutta anna myös itselleni mahdollisuuden haudata se haave, jos siltä alkaa tuntumaan.

Mutta näihin kisakuviin on hyvä päättää, nyt iltapalarahkalle ja unille, aamulla kasilta Inbody! Jänskättää!