Uusien tuulien pariin

Se tulee kuulkaas kesä- mutta ei tule yksin. Se tuo mukanaan Saralle uuden saliohjelman, safkamuutoksia ja muitakin muutoksia! HUI-SI-A!

Eli mullahan oli tosiaan tuissa se 10 päivän lepo/kevennys. Tein vain 5 kertaa viikossa aamuaerot, paljon huoltoa, hierontaa ja poseja, mutta puntti oli tauolla. Se lysti loppui maanantaina ja nyt sitten etitään uusi vaihde tästä tytöstä. Akin sanoin "kiristetään sitä ruuvia". Sain viimeviikon puolella sähköpostin, jossa oli mun uus saliohjelma. Oikeastaan ensimäinen ns. tarkka, valmis saliohjelma. Saatesanoina oli "lueskele ja soittele". Pari iltaa lueskelin ohjelmaa, mietin sen läpi joka suunnalta ja sit palaveerattiin Akin kanssa mua "askarruttavista" jutuista, tehtiin muutamia pieniä muutoksia johtuen mun salin laitevalikoimasta yms. Ja maanantaina eikun tartuin tuumasta toimeen.

Uusi ohjelma. uusia kledjuja

Lyhykäisyydessään ohjelma on 7-jakoinen. Siel on 2 päivää painotettuna jaloille, 2 päivää selälle ja 3 eri olkapääpainotteista treeniä. Jaloissa painotetaan toki sitä hanuria, mutta treenataan tasaisesti koko alakertaa kokoajan. Paljon supersarjoja ja omalla painolla tehtäviä juttuja. Selkätreenissä on paljon pitkästä aikaa ylätaljoja ja leukoja erilaisin tekniikoin ja niistähän mä tykkään! Olkapäätreeneihin on tullu selkeästi raskaita punnertavia osuuksia lisää ja ai että ne on meikäläiselle tuskaa.

Tähän mennessä olen tehny jalat maanantaina, selän tiistaina ja eilen ekan olkapäätreenin. Kaikki on maistunu tosi hyvältä. On ollut todella mukava tehdä vaihteeksi "kokonaan paperista" ja uusia liikkeitä. Löytää omasta tekemisestä ihan uusia juttuja ja olen huomannu taas ajattelevani suoritustekniikoita ihan eritavalla ja tarkasti, vaikkain aina olen koettanu pitää niistä kiinni. Lisäksi mulla on nyt ohjelmassa monissa liikkeissä selkesäti painotettu joko todella puhdasta tekniikkaa ja osassa taas rikotaan tekniikka runnomalla liike kunnolla "rikki". Maanantain jalkatreeni oli ainakin ihan jäätävä, mulla on hanuri vieläkin niin paskana ettei istumaan meinaa kyetä. No, meni ainakin perille!

Oli ehket aika uusille?

Mitäs muita muutoksia tässä nyt sitten tuleekaan? Ensi viikosta alkaen mun ilta-aerot tuplaantuu. Tähän asti diettiä olen tehnyt vaan 20min aerobista jokaisen puntin jälkeen, mutta ens viikolla tehdään tuplat. Eli treenipäiville mulla tulee aamuaero, puntti (n.1,5h- katotaan nyt mihin tuo uus ohjelma kellottuu) ja väh. 40min aerobista. Eipä siinä paljon muuta elämää enää olekaan :D Loppukuusta tulee sitten vielä asteen verran lisää kiristystä, sillä 19.5 astuu uusi ruokavalio voimaan. Jaiks! Onneksi se oli simppeli niin sen sisäänajaminen (nälkä poisluettuna) onnistunee helposti. Ruokavalion muutoksiin palaan tarkemmin kuitenkin sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

Oisko oranssi mun väri? ;)

Nyt tämä pirkko painuu lopuille iltapuuhille ja aamulla taas sorvin ääreen. Tänään pidin siis vapaapäivän, sais noi kintut palautumaan.

Lähipäivinä tulossa muuten blogini historian ensimäinen arvonta, olkaapa kytiksellä!

Persetalkoot Mayor´silla

Jos omistaa jo valmiiksi melko hyvin hittiä ottavan perseen ja sitten sitä vielä väännetään valkun kanssa vähän toista tuntia toistasataa lasissa, voin sanoa, että sattuu. Sattui eilen, sattuu tänään ja en edes uskalla ajatella paljonko sattuu huomenna. 

Mulla oli tosiaan eilen Mayor´s päivä. Alkuun vähän vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jatkosta ja mihin päin hommaa lähdetään nyt vetämään, jonka jälkeen aloitettiin persetalkoot. Reenattiin takareisiä ja ennenkaikkea tuota "hyppyriä". Kyllähän minä taas arvasin, että tuskaahan se tulee olemaan, mutta jotenkin noin mellevää poltetta en osannut odottaa. 

Perinteiseen tyyliin paljon super-settejä ja pudotuksia. Pakkotoistoja. Lisää pudotuksia....Morjensta vaan! Pyydän julkisesti anteeksi kaikilta yhtäaikaa salilla olleilta, aiheutin varmaan puhinallani muutaman ylimääräisen desibelin rokinräimeen sekaan. Me tehtiin pakarapotkuja, reisikoukustuksia maaten, kolmenlaisia kyykkyjä, sjmv, yhden jalakan  hackia, kyykkyhyppyjä... melko tehokas tunti. Mun alaselkä ja treenattavat lihakset huusi hoosiannaa jo ekan setin jälkeen, mutta jotenkin kummasti sitä saa itsensä haudattua sellaiseen kuplaan, että jaksaa ja jaksaa eteenpäin. Jotenkin tähän tilanteeseen käy armeijasta tuttu lause "Sitten kun kunto loppuu, mennään eteenpäin päällä". Itsellä ainakin näissä hetkissä auttaa se, etten ajattele kuinka paljon on kokonaisuutena vielä jäljellä, vaan ajattelen aina vaan yhden toiston vielä eteenpäin. "Kyl mä viel yhden jaksan, nyt Sara yks enää..." Lisäksi helpottaa se, et mun ei itteni tartte ajatella mitään muuta, kuin itse tekemistä. Joku muu huutaa vierestä toistot, ohjeet, tsempit, hoitaa pudotukset ja mulle jää "vaan" se tekeminen. Ja jotenkin alan itse nyt oppia tuohon tekemiseen. Aki sanoikin mulle, et "Nyt sä et enää kiinnitä huomiota mitä täällä sun ympärillä tapahtuu vaan sä osaat olla täysin mukana siinä sun tekemisessä." Ja toi oli mulle henkiläkohtaisesti tosi tärkeä lause, aletaan päästä sen äärelle, mihin täytyykin päästä.

Treenin jälkeen mä makasin pukkarin lattialla vartin, nieleskelin oksennusta. Palkkaria ei voinu kuvitellakkaan ja tunsin vaan sen poltteen...jumalauta! Puolen tunnin jälkeen sain vaaputtua pukkarista pois, mutta olinhan mä varmaan näky...mutta ai että vaikka naama ei hymyyn taipunu, sisältä tyttö hymyili, mä selvisin ja tiesin tehneeni! Nyt sit lähtään näitä oppeja kans ottamaan ohjemaan ja alotetaan kunnon persetalkoot!

JLo- beware!

Väsynyt, mutta onnellinen

Viime viikot mä oon tosiaan ollu muutenkin jossakin uskokuopassa. Motivaatiota on helvetisti, mutta jotenkin se usko omaan tekemiseen on puuttunut, lähinnä tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti.... Sain sitten onneksi avattua suuni fiiliksistäni ja vastaukseksi sain; "Kyl musta aika riittää oikein mainiosti. Mä en nää tässä mitään ongelmaa. Ehitään viel parikyt viikkoa painaa täysillä ja sit aletaan kaivamaan ne tulokset alta esille." 

Okei, eli tänkin asian suhteen nyt koetan jättää ajatustyön muille, ja tehdä itse sen mikä mun täytyy. Nyt taas jaksaa ja mieli on parempi! Hyvä tästä tulee- pakko tulla!

Än yy tee- NYT!

Toissayönä en nukkunu. Jännitti,. hikoilin, odotin ja odotin.... fiilis oli kuin lapsella joulua venaillessa, johon yhdistettiin hammaslääkärimäinen kauhea pelkotila. Jakomielitautinen fiilis siis. Eilen oli nimittäin ohjelmassa ekat yhteistreenit Mayor´silla Akin kanssa. Ainut mitä ennakkoon tiesin, oli että yläkroppaa tullaan käymään läpi ja että vähän "tutustutaan" liikkeisiin ja toisiimme...

Aamupuuhien jälkeen luurit täysille, lemppareimmat treenivaatteet päälle fiilistä tuomaan (sama uusi ihana avokylkinen salipaita joka aikaisemmin kuvissa vilahti sinisenä) ja henkinen fiilis tappajamodelle. Metrosta ylös noustessa Ruohiksessa olin ihan varma että oksennan... hisseille mennessä odotin vaan et millon se tapahtuu, puklu siis... Mutta hisseillä Aki olikin jo vastassa, kaappas halaukseen ja alko kertoa omaan tyyliinsä juttuja ja jotenkin heti fiilis rentoutui. Jouduin kyllä silti hengittelemään syvään ja rauhallisesti.

Täl fiiliksellä

Koko salistahan ja pukkaristakin olin jotenkin "wau", vaikka eikai ne pukkarit ole pukkareita erikoisemmat. Jotenkin kai se tunnelma....ja oma fiilis aikaansai kaiken sen hämmästelyn. Aloiteltiin ihan perus vipareilla ja hups, siinähän kävi niin et kohta vedettiinkin jo melkolailla täysiä olkapäitä. Olin koko treenin jossakin omassa kuplassa, jossa kuulin vaan ne Akin komennot "vielä kolme, anna mennä, hyvähyvä, muista focus".
Toki paljon tuli uusia liikkeitä, vähän tekniikkakorjauksia, mut pääsääntöisesti ihan hyvää palautetta. Oikeastaan palaute yllätti itsenikin. Mulla on ollu hyvä opettaja ja koutsaaja tähän hommaan ennen Akia, jota saan kiittää siitä, et yleensäkin olen tässä tilanteessa nyt. Oikeastaan hänelle tulen aina olemaan kiitollinen tästä harrastuksesta, neuvoista ja ohjeista. Tähän on hyvä rakentaa lisää.

Kaikenkaikkiaan me vedettiin (jos kykenen oikein laskemaan) joku nelisenkymmentä sarjaa olkapäitä, joista osa oli pudotuksia, tsaijai. Aikaa meni joku 1,5 tuntia, mutta kyl olin yhtä hymyä treenin jälkeen. Oikeastaan oli siinä ja siinä, etten purskahtanu itkuun pukkariin kävellessä, pukkarissa se käytännössä jo tapahtuikin. Huomenna seuraavat yhteistreenit, jeejejejeee!

Tus-kaa

Lähtiessä mut hyvästeltiin taas lämpimällä halauksella ja kommentilla "Juu oli tääl fastassa ihan urheilija eikä mikään prinsessa" :D No, eiköhän joskus mulla se itkukin pääse ja murrun- mut eka hyvä kosketus yhteiseen tekemiseen, mii laik!