Uus vaihde

Kippaskappas, sähköpostiin tuli pari päivää sitten uutta ruokaohjeistusta, wuup! Mulle toi syöminen on tässä hommassa huomattavasti vaikeampi juttu, kuin treenaaminen. Aikaisemmin ruokapäiväkirjoja Akille pitäessäni ei makrot jakautuneet tasaisesti päivän ajalle ja korvasin jonkun verran kaloreita esim mehuja juomalla. Nyt otettiin sit kaikki löysät pois ja "keskitytään nyt oikeasti syömään". Ruokaohjelma ei ole orjallinen, toki saan korvata kanan muulla lihalla (kunhan tsekkaan rasvat), riisit jollain muulla lisukkeella yms, mutta alkuun koetan nyt sisäistää sen, mitä tarkalleen lapussa lukee.

Kävin eilen kaupassa, ja parin päivän ruokaostokset näytti sitten kutakuinkin tältä;

Kuvasta puuttuvat vielä aamupuurot, kananmunat, raejuustot...eli kyllä, evästä on! En lähde syömisiäni sen tarkemmin nyt erittelemään, mutta aamupala on ihan jäätävän kokoinen setti "kaikkea", iltapalan ja yhden hedelmävälipalan lisäksi on 4 lämmintä ruokaa. Huh huh.

Uusien ruokakuvioiden lisäksi ohjelmaan itettiin nyt kaikki aminot grammalleen punnittuna ja treenin aikana juotava vitargo. Vähän meinaa pakki olla sekaisin tästä kaikesta, mut toivotaan et lopummalla viikkoa helpottaa. Tuo vitargo on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta muutamalla isommalla treenillä sitä nyt juoneena, voin sanoa et kyllä todellakin auttaa jaksamaan! Vitargot ja välipalaprotskuja tilasin taas tuttuun tapaan Wellneteukselta Vaasasta. Kiitoksia taas Jarmolle!

Nyt siis näiden jauhojen ja uusien ruokaohjeiden kanssa lyödään taas uusi vaihde silmään. Tosin olen tehnyt sen jo monesti ennenkin, joten minusta taitaa löytyä noita vaihteita, kuin hurjapäät elokuvien autoista konsanaan! Aina vaan uutta pykälää :D

Loppuun vielä parit kuvat kondiksesta. Tästä ekasta mä suorastaan järkytyin. Kuvan vasen puolisko on otettu ennen puntin aloittamista, kun oliun lomalla Miamissa. Tuolloin koin olevani ihan hoikka ja hyvässä kunnosa, se ryhmäliikkujapirkko. Vaatekokoni oli 36 ja painoa sellaiset kuutisenkymmentä. Toki joskus vähän alamahaani joskus puristelin ja toivoin sen katoavan, mut muuten olin ihan ok tyytyväinen (mitä nyt pään vihollinen oli se ruoka). Oikeanpuoleinen kuva on otettu kolmisen kuukautta sitten. Painoa kuvassa samat kuutisenkymmentä, mutta onhan tuossa jotakin tapahtunut! Hih. Et ei se numero vaan se koostumus... kyllä antoi intoa jatkaa eteenpäin!

Loppuun vielä kuvat mun maanantain jumpan jälkeen... vuorossa oli taas etureidet- se treeni jota mä niin vihaan! Vihaan lähinnä siksi, et se etureisikipu on treenikivuista se pahin, ainakin mulla. Ja jotenkin mä henkisesti koen itselläni etureidet isoksi heikkoudeksi, vaikka muualta onkin tullut toisenlaistakin palautetta asiasta. Olenkin alkanut kutsumaan jalkojani kanankoiviksi :D

Mitä sitten tuli etureisitreenissä tehtyä? No pudotuksia ja supersarjoja tietenkin!
Ekassa setissä oli prässi etureisille (alkaen 100 kilosta kiekkoja pudotellen kelkka tyhjäksi), boksihyppyjä jja normeja kyykkyhyppyjä. Toisessa setissä vedettiin kapeaa kyykkyä ja kyykkyhyppyä, kolmannessa muistaakseni tein reisiojennukset kolmella pudotuksella, askelkyykyt toinen jalka penkillä ja boksille nousut polvennostolla. Kaikkia settejä kolme kierrosta. Hyi. Mutta menihän ne pumppiinkin!

Mutta siinäpä alkuviikon kuulumiset. Aamulla kävin jo treenaamassa selkää, nyt meinasin vielä mennä venyttelemään ja tekemään vatsoja. Jos kylki vaan kestää.

Onkos teillä muuten kuinka buustereita/latureita tms juomia käytössä?

Persetalkoot Mayor´silla

Jos omistaa jo valmiiksi melko hyvin hittiä ottavan perseen ja sitten sitä vielä väännetään valkun kanssa vähän toista tuntia toistasataa lasissa, voin sanoa, että sattuu. Sattui eilen, sattuu tänään ja en edes uskalla ajatella paljonko sattuu huomenna. 

Mulla oli tosiaan eilen Mayor´s päivä. Alkuun vähän vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jatkosta ja mihin päin hommaa lähdetään nyt vetämään, jonka jälkeen aloitettiin persetalkoot. Reenattiin takareisiä ja ennenkaikkea tuota "hyppyriä". Kyllähän minä taas arvasin, että tuskaahan se tulee olemaan, mutta jotenkin noin mellevää poltetta en osannut odottaa. 

Perinteiseen tyyliin paljon super-settejä ja pudotuksia. Pakkotoistoja. Lisää pudotuksia....Morjensta vaan! Pyydän julkisesti anteeksi kaikilta yhtäaikaa salilla olleilta, aiheutin varmaan puhinallani muutaman ylimääräisen desibelin rokinräimeen sekaan. Me tehtiin pakarapotkuja, reisikoukustuksia maaten, kolmenlaisia kyykkyjä, sjmv, yhden jalakan  hackia, kyykkyhyppyjä... melko tehokas tunti. Mun alaselkä ja treenattavat lihakset huusi hoosiannaa jo ekan setin jälkeen, mutta jotenkin kummasti sitä saa itsensä haudattua sellaiseen kuplaan, että jaksaa ja jaksaa eteenpäin. Jotenkin tähän tilanteeseen käy armeijasta tuttu lause "Sitten kun kunto loppuu, mennään eteenpäin päällä". Itsellä ainakin näissä hetkissä auttaa se, etten ajattele kuinka paljon on kokonaisuutena vielä jäljellä, vaan ajattelen aina vaan yhden toiston vielä eteenpäin. "Kyl mä viel yhden jaksan, nyt Sara yks enää..." Lisäksi helpottaa se, et mun ei itteni tartte ajatella mitään muuta, kuin itse tekemistä. Joku muu huutaa vierestä toistot, ohjeet, tsempit, hoitaa pudotukset ja mulle jää "vaan" se tekeminen. Ja jotenkin alan itse nyt oppia tuohon tekemiseen. Aki sanoikin mulle, et "Nyt sä et enää kiinnitä huomiota mitä täällä sun ympärillä tapahtuu vaan sä osaat olla täysin mukana siinä sun tekemisessä." Ja toi oli mulle henkiläkohtaisesti tosi tärkeä lause, aletaan päästä sen äärelle, mihin täytyykin päästä.

Treenin jälkeen mä makasin pukkarin lattialla vartin, nieleskelin oksennusta. Palkkaria ei voinu kuvitellakkaan ja tunsin vaan sen poltteen...jumalauta! Puolen tunnin jälkeen sain vaaputtua pukkarista pois, mutta olinhan mä varmaan näky...mutta ai että vaikka naama ei hymyyn taipunu, sisältä tyttö hymyili, mä selvisin ja tiesin tehneeni! Nyt sit lähtään näitä oppeja kans ottamaan ohjemaan ja alotetaan kunnon persetalkoot!

JLo- beware!

Väsynyt, mutta onnellinen

Viime viikot mä oon tosiaan ollu muutenkin jossakin uskokuopassa. Motivaatiota on helvetisti, mutta jotenkin se usko omaan tekemiseen on puuttunut, lähinnä tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti.... Sain sitten onneksi avattua suuni fiiliksistäni ja vastaukseksi sain; "Kyl musta aika riittää oikein mainiosti. Mä en nää tässä mitään ongelmaa. Ehitään viel parikyt viikkoa painaa täysillä ja sit aletaan kaivamaan ne tulokset alta esille." 

Okei, eli tänkin asian suhteen nyt koetan jättää ajatustyön muille, ja tehdä itse sen mikä mun täytyy. Nyt taas jaksaa ja mieli on parempi! Hyvä tästä tulee- pakko tulla!