Lmfao

Tänään mulla oli ihan super mukava, erilainen ja jänskä päivä. Menin nimittäin Herttoniemeen Sporttikujalle treenaamaan hurmaavan Saran kanssa! Iik! Vähän jännitti, mutta oli mulla kyl mukavaa. Olen lukenu Saran blogia jo pitkästi toista vuotta ja ihastuini. Jotenkin se maanläheinen tyyli kirjoittaa puri meikäläiseen heti ja toki jatkuvat tulokset on ollu tosi mielenkiintoista seurattavaa! Helsinkiin muutettuani mä sitten päräytin laittaa tytölle viestiä, nyt tässä on sitten syksyn mittaan vähän tutustuttu ja tänään tosiaan päästiin ensimäistä kertaa yhdessä tositoimiin. Kaimani treenaili rintaa ja käsiä, mulla oli olkapäät vuorossa. Tokihan me siinä sivussa kokoajan höpöteltiin kaikenlaista genrestä ja lajista. On se ihana välillä jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee niin samalla lailla, kuin itse. Toki minusta on ihana jutella "ei fitness" kavereidenikin kanssa, mutta aina ei ehkä ihan samallalailla kaikki ajatukset mene yksiin tai ei muuten pääse ihan samalle aaltopituudelle.

Mitäs me kaimat?

Treenin jälkeen mentiin sitten peilin eteen, hui! Siinä mä sivusta seurailin Saran t-kävelyä (ah, ehkä minäkin sitten joskus sen osaan) ja poserauksia ja sen jälkeen Sara alkoikin vähän opastamaan mua. Minähän en ole koskaan ennen juurikaan poserauksia harjoitellut ja jo jonkun aikaa se on nyt hakannut takaraivossa, että asialle täytyy alkaa tekemään jotakin, ettei tule kiire. No nyt oli sitten sen aika, aika ottaa ensikosketus (tai mahalasku) asentojen ihmeelliseen maailmaan. Valehtelisin jos väittäisin, että se olisi helppoa, valehtelisin jos väittäisin, että osaan sen. Sanon suoraan, että olihan se vaikeaa ja kyllähän mua jopa hävetti! Ihan suoraan sanottuna. Ja nytkin kun ollan olen peilin edessä itsekseni seisoskellut ja katsonut noita kuvia niin onhan se ihan kamalan näköistä :D Mutta kai jokainen on joskus ollut tiensä alussa.... sillä mä koetan itseäni lohduttaa. Tästä ei onneksi voi olla tie, kuin ylöspäin.

Heikkohermoisimpia suosittelen tässävaiheessa sulkemaan koneen, tai vähintään kirjoittamaan osoiteriville mitä tahansa muuta, kuin allekirjoittaneen blogiosoitteen.

Apina karkas häkistä. 

En keksi edes mitään sanottavaa

Mikä toi mun toispuoleisuus on?!

'
Siinä ne nyt on. Ja kyllä, nauran itsekin täällä, joten antakaa vain tekin mennä, en edes pahastu. Hetken aikaa jopa mietin, etten ilkeä julkaista näitä, mutta sitten taas muistin, että mä haluan kirjoittaa realistisesti. Tää homma ei oo aina hattaraa ja vaahtokarkkia, joten tää on nyt se purkanjämä, jossa on hiekanmuru seassa, sattuu hampaaseen kun puraisee. Toivottavasti mä voin jonkun ajan päästä laittaa rinnalle vertailukuvat, joita kehtaa jo esitellä. Kiitos ja anteeksi. Kaikenkaikkiaan (häpeästä huolimatta) hieno päivä! Huomenna Akin juttusille ja treenaamaan jalkoja- armoa!