Joulun alusaika oli kauheaa härdelliä. Painoin 23 päivää töitä yhdellä vapaalla, koetin treenailla ja pitää kaikkea balanssissa ja joulun lähestyessä väsymys alkoi painaa todenteolla. Käpäliin hiipivä väsymys toi mukanaan pienen ahdistuksen
kuinka jaksan ja ehdin kaiken. Lopulta päätin antaa itselleni vähän löysiä syömisten suhteen, mutta hyvin kohtuudella. Samoin päätin, et jos nyt ei ihan 6 treeniä viikkoon mene niin olkoot menemättä, lepo on tärkeämpää, kuin polttaa itsensä loppuun.
Onneksi Aki sattui tulemaan pari päivää ennen joulua mua moikkaamaanja tsemppas. Anto lämpimän halauksen, tsempit ja sain vähän purkaa ajatuksia. "No Worries, jatketaan täysiä sit joulun jälkeen." Hetkellisesti oli helpompi hengittää.
Jouluna suuntasin muutamaksi päiväksi pohjoiseen vanhempieni luokse jossa aika meni hyvin pitkälti vaakatasossa- nukkuen. Olin aivan puhki. Tiesin, että nyt täytyy kuunnella itseäni... antaa itsensä syödä ja levätä rauhassa. Lopulta sain parit hyvät treenitkin loppulomaan vetäistyä! Olen elossa taas!
 |
| Joulun jumppatuokio kotipaikan minisalilta |
Oon tässä pari päivää nyt taas koettanut toitottaa itselleni sitä, kuinka mun täytyy muistaa kuunnella itseäni. Levätä, antaa kropalle ja mielelle aikaa tottua tähän kaikkeen. Hyväksyä paskat fiilikset, nauttia hyvistä ja oppia se, etten olisi liian ankara kokoajan itselleni. Äitinikin kysyi jouluna minulta "Miksi sä rakas olet niin ankara itsellesi kokoajan?" Niin... en osannut vastata.
Ennakkoon annettu uudenvuodenlupaukseni on siis, että lisää unta, lisää kehonhuoltoa ja vähemmän stressiä, kiitos. Katsotaan sitten juhannuksena, onko mikään toteutunut :D
Nyt unille, huomenna luvassa kiva päivä! Treeniä ja yhdet treffit erään huikeen mimmin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti