Liikuntahistoriani

Usein olen kommenteissa ja livenä saanut kyselyä ja kommenttiä siitä, että kuinka lyhyellä treenillä voi lähtä lajissani kilpailemaan. Se on totta, ettei tätä ole polvenkorkuisesta asti harrastanut kukaan. Minusta se ei silti huononna lajia, vaikkei sille olekaan pennusta asti uhrattu koko elämää. Minulle on itse asiassa ihan sama, harrastaako joku golfia, maraton-juoksua, zumbaa, ampumahiihtoa vai salipirkkoilua, jos se tekee ihmisen itsensä onnelliseksi ja saa kokea valitsemallaan tiellä kehitystä ja onnistumisen iloja. Minusta se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

Mutta niin, ajattelin nyt läteä vähän valottamaan omaa liikuntahistoriaani ja sitä, miten minä päädyin lajin pariin, koska sitä usein kysellään.

Lisää kuvateksti

Olen kasvanut perheessä, jossa liikuttiin paljon ulkona ja isäni oli aktiivinen urheilija jo minun ollessa pieni. Jos lapsuuden jatkuvat leikit ja pelit ulkona metsissä jätetään pois, ensimäiset kosketukseni "kilpailuun" oli varmaan ne hippo-hiihdot. Innostuin niistä lapsena ja aloin hiihtää paljon. Kävin useita kertoja viikossa isäni kanssa sivakoimassa ja opeteltiin pikkuhiljaa tekniikkaa paremmaksi ja menoa kovemmaksi. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkia kisoja ihan pentuna kiersin, mutta oli siellä jo vähän muitakin kisoja, kuin vain niitä hippo-hiitoja.

Kouluun mennessä pelasin kesät pesäpalloa ja uin kokoajan. Kuntoni oli hyvä, yleisurheilukouluissa ja muissa kävin ja se jatkuva päätäpahkaa eteenpäinmeneminen oli minulle elämäntapa. Kuitenkin ylä-asteelle siirryttäessä alkoi vähän meno hetkellisesti muuttua ja koska oma murrosikäni alkoi monia ikätovereitani myöhemmin, havahduin kahdeksannella luokalla, että olin melko pullukka. En siksi, ettenkö olisi liikkunut, olin vaan aina ollut lapsenpyöreä ja se näkyi vielä tuolloinkin poskistani. Silloin mä päätin aloittaa laihtumisen ja aktiivisen, tavoitehakuisen liikkumisen. Aloin juoksemaan lenkkejä. Lisäksi aloin käymään useita kertoja viikossa ryhmäliikuntatunneilla. Kunto senkun kasvoi ja painoa tippui yhden kevään aikana varmaan 10 kiloa. Samoihin aikoihin tein lopullisen päätöksen siitä, että haluan lukion jälkeen armeijaan. Koska olin pienikokoinen tyttö, halusin mahdollistaa itselleni mahdollisimman hyvän jaksamisen edes hyvän kunnon avulla.

Armeijaan meneessä juoksin pitkiä lenkkejä, cooperin aika oli kolmena tonnin paikkeilla, olin käynyt vuosia stepeissä ja erilaisilla aerobic-tunneilla. Armeijassa urheilin päivittäin ja sain ensimäiset kosketukset salitreeniin. Juoksin päivittäin ja tein tuvassa iltaisin lihaskuntoa erilaisten punnerrusten, vatsojen yms perusliikkeiden muodossa. palvelukseni kuitenkin keskeytyi erään kurjan loukkaantumisen vuoksi. Sama loukkaantuminen teki liikkumisestani käytännössä mahdottomaksi useiksi kuukausiksi. Nuo kuukaudet ovat olleet elämäni pisimmät. Masennuin ja olin ihan hulluuden partaalla...

Kun sain taas itselleni toimintakuntoiset raajat, elettiin kevättä 2005. Oli aika ottaa menetetty kunto takaisin. Aloin treenaamaan maraton-haave mielessä. Juoksin ja jumppasin. Paljon. Treenikertoja kertyi viikossa 6-8. Lopulta juoksin polvet rikki. Oltiin taas ihmeissään. Lenkkejä oli pakko lyhentää ja keventää, tilalle tulivat erilaiset jumpat. Lopulta syksyllä 2007 minua pyydettiin ensimäisen kerran ohjaamaan jumppia ja lopulta huomasin iltatöikseni ohjaavani jumppia joka 6 viikossa. Lisäksi vedin kevyttä lenkkiä ja ehtiessäni kävin muiden tunneilla hikoilemassa. Jumppia vedin kevääseen 2013 saakka. Välillä ohjasin sen jopa 6 tuntia viikossa, välillä vain muutamaa tuntia. Ohjemistossa pyöri step, compat, pump, kuntopiiri.. Vuosina 2011-2013 karkean arvion mukaan juoksin 2-3 kertaa viikossa ja ohjasin tai olin ohjattavana n. 6 tunnilla viikossa, joten liikuntatunteja kertyi.

Loman turvottama neiti hetki ennen salirakastumista

Sali tuli ensimäistä kertaa "oikeasti" ohjelmistoon kesällä 2011. Tuolloin pyysin hierojaani tekemään minulle 2 jakoisen ohjelman, jota voisin kesällä vaihtelun vuoksi ryhmäliikunnalle tehdä. Kävin salilla, mutten ollut vielä rakastunut. Kuitenkin syksyllä 2012 minut sai salille eräs Herra, joka alkoi minua ohjeistaa ja opastaa ja HUPS, olin kerrasta myyty. Samantien sain ohjeistusta ja neuvoja, yhdessä treenaaminen oli ihanaa ja ykskaks huomasin isoja muutoksia omassa olotilassani ja kropassani. Siitä se lähti. 2012-2013 vedin jumppia, lenkkiä ja salia kolmejakoisella ohjelmalla, mutta kokoajan huomasin kaiken muun jäävän saliharjoittelun taakse. En enää himoinnut asfalttia niinkuin ennen. Aloin himoita rautaa.

Viime syksynä sitten tein elämäni isoimman muutoksen; muutin Helsinkiin ja marssin valmentajani luokse ja sanoin "Minä halun sut mun valmentajaksi" ja siitä hommat pyörähti isolle. Tässä vaiheessa jäi pois kaikki muut jumppahumppailut ja focus siirtyi kokonaan fitnekseen ja sillä tiellä nyt ollaan. Ja niin rakastuneita <3!

Joten, vaikka puhdas salihistoriani on melko lyhyt, olen aina liikkunut ja en varmasti olisi saanut tuloksia niin nopeasti kuin olen saanut  jos olisin aloittanut ihan sohvaperunapohjalta. Lihakseni ovat kuitenkin tottuneet ottamaan vastaan treeniä ja rasitusta ja palautumaan. Eli ei tässä urheilussa kuitenkaan ihan eilisen teeren poikasia olla. Elintapani kuitenkin olivat pitkään kohtalaisen retuperällä. Vaikka urheilin paljon, viikonloput meni juhliessa. Onneksi saliharrastuksen myötä on tullut tuohonkin asiaan muutos. Palanen kerrallaan.

Ja tässä vaiheessa iso kiitos Herralle ja Akille et olen nyt tässä. Tästä on hyvä jatkaa täysiä eteenpäin.

Nyt on pakko myöntää...

...että olen ihan puhki. En missään nimessä kyllästynyt, vaan puhki, väsynyt, hajalla, uupunut. Alkaa tää työputki ja muutamat muut asiat viemään tytöstä mehuja siihen malliin, että eilen luulin kuolevani jalkajumpalle. SItkeästi tein treenin, mutta polaria katsoessa totesin, ettei sykkeet oikein laske. Kokoajan teki pahaa ja tuntui, että lähin roskis saa oksennustäytettä minä hetkenä hyvänsä. Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt, mutta nyt asiaa sulatellessani on hieman pakko himmata. Jotenkin ahdistaa ajatus treenin vähentämisestä, mutta knu kroppa ei jaksa niin se ei vaan jaksa. Koetan nyt syödä vielä enemmän, venytellä ja nukkua, viime viikkoina yöunetkin kun on ollu aika minimaalisia. :(

Hikikö?

Pikkuvamma

Tänään oli kuitenkin pakko vääntäytyä vetämään jumppaa...vedin sitten tunnin siinä hiki hatussa ja yllättävän hyvälle se tuntui... mutta tunsin kokoajan etten ole ihan vedossa. Jumpan jälkeen kuitenkin menin salille ajatuksena tehdä edes vatsat. No vatsat paukuteltuani taljassa narulla kyyristellen, lankutellen ja perusnostoja painojja ja ilman tehtyäni olo oli yllättävän freesi. Vatsat huusi apua, mutta muuten kroppa voi "Ihan jees". Ja minut tuntien niin sehän oli pakko vähän jatkaa. Normisti ohjelmassa tiistaisin on rinta joten ykskaks löysinkin itseni tangon alta penkiltä. Oho.

Itse teeni meni aika kivasti. Tai no, tosi kivasti. Penkissä meni sitten ennätyssarjat 3 x 7 45 kilolla ja vinopenkissä sain vaihdettua pitkästä aikaa isompiin painoihin. Pitkään junnasin samassa (12 ja 14 kilossa), kun noi 2 kilon nostot oli vähän isoja...16 oli pitkään mulla sellainen "enmääpystykoskaaanenmääjaksa", mut tänään nousi sitten se 16 kilon painokin. Jes! Lopputreenin teinkin suosiolla samoilla ns vanhoilla painoilla, ei uskaltanu vaan liikaa repiä. Nyt fiilis on sellainen, et tollasta matalasykkeisempää pystyy varmaan tekemään, mut jotenki noi kovat sykkeennostot on vähän tiukassa...no katotaan huomenna taas mikä on päivän kunto ja mennään sen mukaan.

Aloituspaino 6kg ja nykyinen 16kg

Pakko koettaa opettaa tälle päälle ja kropalle sitä, et oppis erottamaan oikean väsymyksen laiskuudesta. On ihan eri asia jättää menemättä salille koska laiskottaa, verrattuna siihen, ettei kroppa vaan jaksa ja se on hajalla. Nyt kun joku ylikunto tai totaliuupumus on se, mitä en todellakaan kaipaa!

Loppuun vielä uusi iltapalaherkkulemppari. Rahka Valion persikkamehukeitolla ja tuoreella kiiwillä! Ah että on ihanaa ja raikasta. Lisäksi kylkeen paistoin pari teeleipää (tai no 4 mutta kaksi odottaa aamua pyyhkeen alla). Ohje olikin sama vanha tuttu. Päällä hieman kevyt tuorejuustoa.

Nyt venyttelyt ja koettais mennä unille, vois jo 6h unetkin virkistää tätä emäntää ihan kunnolla.

Hajotus Maximus

Otsikkohan sen jo kertoo.
Mulla on nyt joku kuoppa tässä jalkojen alla, nyt ei vaan irtoa. Ei reeni, unet, syömiset, ei mikään. Kaiken taustalla on paskaks menny kylki (syy- tuntematon) jota nyt vaa buranalla ja levolla koetetaan hoitaa. No voitte arvata kuin helppoa toi lepo mulle on. Buranahan menee alas ku kuvittelen et se on tervapiru-karkki (lemppareita), mut toi lepo ei käy meikäläiselle sitten yhtään. Ja tätä on jatkunu jo reilun viikon! Tottakai voisi koettaa ajatella ottavansa tämän levon ja lihaskasvun kannalta, mut mä en vaan voi! Koko viime viikon olin täysin tekemättä mitään, nyt oon käyny aamulenkillä ja yhdellä iltalenkillä, koska mulla vaan palaa hermo jos joudun olemaan kokonaan kotona. EI vaan pysty. Toki kuuntelen kylkeäni, enkä tee mitään, mikä siihen käy kipeää ettei tilanne ainakaan pehene...

Joku Wnnb pimu ja pieni takareisi ja hyppyri

No eilen sitten vahingossa iltalenkillä eksyin salille. Se salin ovi vaan imaisi mut ja mä en vaan voinu mitään. Olin ku tuulitunnelissa, koetin pitää ovenkarmista kiinni etten lentäis salille sisälle mut vips, niin vaa lensin, ei riittäny meikäläisen käsivoimat pitämään ovenkarmeista kii :D Kerran sitten sisällä jo oltiin (hups) ni aattelin et jos vähän...varovasti. Pikkasen kokeilis jalkoja.... Ja lopputuloksena pumppailin 4 kierrosta (naurettavan kevyttä) superina kyykkyä (vain tanko, onneks kukaan ei nähny :D ), vaakaprässiä (jep, vajaa puolet normipainosta), pohkeet, reisiojennukset (nää kaks meni hyvin miltei normipainolla), sjmv (jep, taas se naurettava tanko) ja vähän askelkyykkyä. Ja mua ahdisti. Mua ahdisti niin paljon! Ei kylkeen vaan jotenkin se, miten tahmealta nuokin naurettavat painot tuntui. Mulla oli salilla eilen ja on edelleen just sellanen "koko talven uurastus meni hukkaan"- fiilis. Ja kyllä, tiedän ettei se hukkaan ole mennyt ja ei ne lihakset viikossa eikä kolmessa sieltä mihinkään katoa, mutta on vaa NIIN paska tunne... niitä kunnon reenejä ja salipainojen palautumista odotellessa.

Kyljen on talven aikaa sulanu mut toi perkeleen alarengas ei katoo!

Toimituksen huomio; teksti kirjoitettu torstaina, eli salipäivä oli keskiviikko. Jostain syystä teksti ollutkaan tullut julkaistuksi tuolloin, joten julkaistaan se nyt hieman myöhässä (pe-la yö). Viikonlopun aikana toivottavasti jo uusia ja parempia juttuja luvassa, sillö kylki paranee!!! Jee!

Nyt meikäläinen on taas Stadissa ja mulla on VIIS PÄIVÄÄ VAPAATA! Uskomatonta! Nukkumista, reeniä, korkeasaarta...jospa se elämä taas voittaa ja ens viikolla saa kunnolla taas aloittaa sen, mitä niin kovin nytkin kaipaan.

Yötä ja puss!

Pääsiäispyhiä

Pääsiäinen alkaa olla lusittu. Itsehän en ollut vapaalla, kuin kaksi päivää, mutta meikäläiselle luksusta sekin. Sai nukkua vähä ylimääräistä ja oli aikaa tehdä juoksulenkkiä heti aamusta kaikessa rauhassa. Koko talvi meni ilman lenkkeilyä ja nyt tauon jälkeen se tuntuu NIIN hyvälle. Toki asiaan vaikuttaa myös sulavat tiet ja ihana auringonpaiste. Hieman jännäsin onko juoksukunto kadonnut talven aikana, mutta ei juurikaa tai vähintään helpolla se on kaivettavissa kokonaisuudessaan taas esiin. Tänäänkin kuitenkin sain juostua kympin jo siihen "vanhaan hyvään aikaan" joten tyytyväinen saa olla! Lisäksi kevään piristykseksi kaivoin kaapista yhdet uudet (ajat sitten jemmaan ostetut) lenkkarit. Nyt mulla on sitten kierroksessa 3 kengät, mutta tykkään vaihdella kenkiä vähän lenkin pituude, maaston ja sään mukaan joten vaihtoehtoja täytyy olla! :)

Asics

Lisäksi kävin eilen ja tänään tekemässä ylimääräiset puntit. Eilen tein sekalaisen ohjelman vatsaa, pohkeita ja peppua, tänään tein rinta-ojentaja-olkapääreenin.

Tyhjällä mahalla tehdyn juoksulenkin jälkeen maha huutaakin jo täytettä ja yllä tän aamun aamupala. Realia tuorejuustolla, kalkkunalla ja kasviksilla ja smoothie...namnam. Löysin mun uuden ultimatelemppari yhdistelmän! Blenderiin purkillinen rahkaa, puolukoita ja mansikoita molempia n. 1dl, banaani, makeutusjauhetta ja kookoshiutaleita! Lisäksi komeuden päälle houtaleita ja auringonkukan siemeniä. Ai että! Toimii niin hyvin tuo kookos, että kohta sitä varmaan alan ripottelemaan kaikkeen mahdolliseen. Ostoslistalla on nyt myös kookosöljy, jotta sitäkin sais alkaa laittelemaan ruokiin makua antamaan.

Jonakin pääsiäisaamuna ennen lenkkeilyjä ja aamupaloja ehdin ootaa myös muutaman kroppakuvan. Kuvat on ihan "juuri sängystä noustuna" ja kroppa täysin luonnotilassa (ok ehket pieni hiilaripöhö korkeintaan, koska hiilaria meni vähän normia enenmmän viikonloppuna, törkeitä herkkuövereitä kuitenkin välttäen).

Keskikroppaan olen ihan kohtuu tyytyväinen pikkuhiljaa. Vatsat jo uurtuu melko kivasti ja oikein tarkasti kun katsoo niin ylimmätkin palat alkaa hahmottua, jee! Sivuprofiilikuvassa tuo alamahapömppö hieman häiritsee, mut koetan elää sen kanssa. Se on aina siinä ollu niin se on varmaan viimeinen, minkä saan tästä kropasta irti. Huoh.

 

Reisissä alkaa olemaan jo ihan kohtuupaljon tuota muotoa. Sivureisiposeakin koetin ottaa, mutta se oli niin huono yritys, etten sitä edes juokaise. Takakuvat on myös yksin ollessa silkka mahdottomuus, joten pohkeiden tilaa ei tässä julkaista. Ne näyttää tässä olemattomilta, mutta on niitä! Yläviistosta ja edestä otettu kuva vaan saa tuon säären näyttämään ihan säälittävältä rääpäleeltä :D

Tääkin oli yksin hieman haastavaa, mutta on siellä jo jonkunlainen pala! Jee! Omaan silmään myös tuntuu, että nyt viimein on olkapäihin alkanut tarttua muotoa, mutta voi toki olla et kuvittelenkin. Kainalo saanee analysoida tilanteen, kun parin viikon päästä pääsen taas helsinkiin.

Kauheastihan siin on työtä, mutta ei se auta ku pikkuhiljaa taapertaa ja hikoilla tätä prokkista eteenpäin. Kauheena on taas sudenkuoppiakin,mutta tänään jotenkin juoksulenkillä mulle tuli kauheen hyvä fiilis...sellainen fiilis et teen ihan oikeaa juttua ja olen valinnut oikena uuden suunnan elämälleni. Mut tää onkin jo oma postauksensa täs tulevalla viikolla ;)

Siinä loppuun vielä viimeviikon liikunnat.

Maanantai; Kuntojumppa ja step

Tiistai; Compat ja jalkareeni

Keskiviikko; VAPARI

Torstai; Selkäreeni

Perjantai; Rinta, ojentajat ja olkapäät

Lauantai; Lyhyehkö juoksulenkki

Sunnuntai; Ylimääräinen sali (pohkeet, pakarat ja vatsat)

Mulla oli oikeasti vapaapäivä!!!

Niinpä. Kuten otsikosta saattoi päätellä, tänään on vietetty erittäin harvinaista vapaapäivää. Vapareita toki minullakin joskus on, mutta viime viikkoine niillekin on kertynyt aina ohjelmaa ja kello on herättänyt hyvissä ajoin tien päälle. Mutta nyt oli toisin!

Mähän lupasin ottaa rennosti, tai ainakin se oli aikomukseni, mutta hups löysin itseni juoksulenkiltä jo aamulla kymmenen maissa. Sää oli mitä mahtavin ja vireystila loistava. Tosin lauantaina nukutuilla 4 tunnin päiväunilla ja hyvillä yöunilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Juoksu kulki olosuhteisiin nähden hyvin, mutta kyllähän se oli selkeästi nähtävissä, että talven aikaiset juoksu ja hiihtolenkit on ollu melko minimissään, mutten valita kun muuten kroppa voi paremmin ja näyttää paremmalta kuin aikoihin!

Hassua se vaan on, miten ennen vaan juoksi ja juoksi ja juoksi... ja tuijotti vaakaa. Ei osannutkaan tehdä muuta. Ei ymmärtänyt syödä tarpeeksi, puhumattakaan, että olisi ymmärtänyt saliharjoittelun "tärkeyden" vartalon muokkauksessa. Onneksi pikkuhiljaa ollan oikeammalla tiellä!
Kohta kyllä jumpat jää "kesätauolle" (täällä maalla kun ne ei pyöri läpi vuoden) niin juoksupoluille tulee useammin lähdettyä, kun aerobiset jumpat tulee korvattua laittamalla tossua toisen eteen, mutta sitten meinasin kyllä ottaa salin 4 kertaa viikossa ohjelmistoon, nyt kun on vedetty kolmejakoisella.

Muuten päivä meni sohvalla ja tehden kaikki alkuviikon safkat. Niin ja kävinhän mä illallakin palauttavalla kävelyllä :D Nyt onkin menny venyttelyyn ja zombien vahtaamiseen loppuilta. Huomenna peruskuviot ja jumpat.

Loppuun vielä yhteenveto viikon varsin mukavasta liikuntasaldosta;

Maanantai; Kuntojumppa ja step

Tiistai; Compat ja jalkareeni

Keskiviikko; VAPARI

Torstai; Pump

Perjantai; Selkäreeni

Lauantai; Rinta, ojentajat ja olkapäät, vatsat

Sunnuntai; Juoksulenkki ja palautteleva reipas kävely.

Ajallisesti noihin meni n. 10 tuntia ja sykemittariin paloi kalorinkulutukseksi reilu 3000 kaloria.

Aamun mahakunto

Viime viikon "hieman kevennetty" viikko teki ilmeisesti hyvää, tällä viikolla kun on virtaa ollut vaikka muille jakaa. Ihana näin.

Nyt iltapalrahkalle, unille ja uutta viikkoa kohti!

Hikeä ja polttoainetta

Toiset koukuttuu röökiin, toiset ei pärjää ilman päiväunia (tunnustan, rakastan minäki niitä), toiset himoitsee manhattan sipsejä ja minä himoitsen urheilua...

Olen ollut pienenä pullukka ja joskus ylä-asteella ollessani ajattelin et perkules, se loppuu nyt. Aloin käymään juoksulenkillä (jos sitä lyllerrystä joka alkuun kesti vartin korkeintaan kerrallaan voi edes juoksuksi kutsua) ja ykskas tippui pulluratytöltä kymmenen kiloa ja liikunta alkoi maittaa kokoajan enemmän ja enemmän. Ensin kävin kävelemässä ja juoksemassa, sitten se mukaan tuli ryhmäliikuntatunnit ja lenkit pitenivät. Jossakin vaiheessa huomasin olevani koukussa. Osin urheilun taustalla oli teinitytön halu pysyä hoikkana, mutta se ei ollut ainut syy. Huomasin jo tuolloin, että liikkuvana tunsin oloni niin henkisesti, kuin fyysisestikkin paljon paremmaksi. Nukuin, söin ja elin kokonaisvaltaisesti paremmin.

Tuosta nuorena hankitusta tunteesta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Oma vartalonkuva ja päänsisäinen kokonaisvaltainen minäkuva on paljonkin muuttunut vuosien varrella ja tunnustan, ettei se omakuva aina ole edes ollut ihan terve, mutta halu pitää huolta itsestä on aina ollut suuri.
Tunne kun nipistät vielä muutaman kyykyn, vaikka reidet huutaa hoosiannaa tai juokset hieman paremmalla ajalla normilenkin, on ihan uskomaton! Puhumattakaan tunteesta reenin jälkeen. Pure love.

Nykyiseen liikuntakalenteriini kuuluu paljon ryhmäliikuntaa (pump, compat, step ja zumba) sekä juoksulenkit ja ajan salliessa koetan repiä itseni myös salille. Tällä hetkellä koetan repiä 5 ryhmäliikuntaa vähintään viikossa, mutta koetan siinäkin olla olematta liian ankara itselleni. Liika pakottaminen tappaa vaan innostusta.

Lisäksi koetan panostaa ruokavalioon. En sulje herkkuja pois, koska se ei sovi minulle. En myöskäänlaske kaloreita tai pisteitä tai karppaa, koetan vaan järkevöittää syömistäni, mutta sallin itselleni lipsumisiakin.
Pyrin pitämään arjen perusruokavalion perusterveellisenä, leipää ja muita vastaavia pyrin vähentämään (koska ne eivät vaan passaa kropalleni) ja pyrin syömään mahdollisimman paljon kotimaista ja puhdasta ruokaa. Hyvästä ruoasta saan energiaa arkeen, reeniin ja itselleni hyvän mielen.

Tänään lautasella oli siis tällasista; marinoimattomasta kanasta, pavuista, paprikasta, tomaatista ja sipulista tehtyä mausteista wokkia jonka kyytipojaksi raejuustoa ja lasi puolikkamehua. Nam!

Mutta, jokaiselle musitutuksena, ettei tulokset tule ilmaiseksi ja alkuun pääseminen ei ole helppoa- mutta se kannattaa! Itse aloitin tyhjästä ja nollakunnolla, mutta vaikeuksien kautta voittoon (vaikken nyt mikään fitness-urheilija olekkaan!)