sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ylitse kuohuvakin kattila rauhoittuu- ajan kanssa

Joulun alusaika oli kauheaa härdelliä. Painoin 23 päivää töitä yhdellä vapaalla, koetin treenailla ja pitää kaikkea balanssissa ja joulun lähestyessä väsymys alkoi painaa todenteolla. Käpäliin hiipivä väsymys toi mukanaan pienen ahdistuksen kuinka jaksan ja ehdin kaiken. Lopulta päätin antaa itselleni vähän löysiä syömisten suhteen, mutta hyvin kohtuudella. Samoin päätin, et jos nyt ei ihan 6 treeniä viikkoon mene niin olkoot menemättä, lepo on tärkeämpää, kuin polttaa itsensä loppuun.
Onneksi Aki sattui tulemaan pari päivää ennen joulua mua moikkaamaanja tsemppas. Anto lämpimän halauksen, tsempit ja sain vähän purkaa ajatuksia. "No Worries, jatketaan täysiä sit joulun jälkeen." Hetkellisesti oli helpompi hengittää.


Jouluna suuntasin muutamaksi päiväksi pohjoiseen vanhempieni luokse jossa aika meni hyvin pitkälti vaakatasossa- nukkuen. Olin aivan puhki. Tiesin, että nyt täytyy kuunnella itseäni... antaa itsensä syödä ja levätä rauhassa. Lopulta sain parit hyvät treenitkin loppulomaan vetäistyä! Olen elossa taas!

Joulun jumppatuokio kotipaikan minisalilta
Oon tässä pari päivää nyt taas koettanut toitottaa itselleni sitä, kuinka mun täytyy muistaa kuunnella itseäni. Levätä, antaa kropalle ja mielelle aikaa tottua tähän kaikkeen. Hyväksyä paskat fiilikset, nauttia hyvistä ja oppia se, etten olisi liian ankara kokoajan itselleni. Äitinikin kysyi jouluna minulta "Miksi sä rakas olet niin ankara itsellesi kokoajan?" Niin... en osannut vastata.

Ennakkoon annettu uudenvuodenlupaukseni on siis, että lisää unta, lisää kehonhuoltoa ja vähemmän stressiä, kiitos. Katsotaan sitten juhannuksena, onko mikään toteutunut :D

Nyt unille, huomenna luvassa kiva päivä! Treeniä ja yhdet treffit erään huikeen mimmin kanssa.

torstai 19. joulukuuta 2013

No vähä oon investoinu

No sehän ei oo uutta, et mulla karkaa mopo. Myöskään se ei oo uutta mulle, et kivoissa vermeissä reenaaminen ja elo on mukavampaa... Ja tykkään kun on vaihtelua- reenivaatteissakin. Mä en enää viiti ostaa ees ns normivaateita, koska se on ihan toivotonta. Tänään viimeksi koetin Zarasta keksiä ostettavaa, kun lahjakortti oli menossa vanhaks. Oon nimittäin nyt NIIN ongrlmakokoa. Paidat, jotka istuis mahasta, ei mene hartioista ja käsistä ja yläkropalle sopiva koko on massulle teltta. Housuissa sama. Perse ja reidet ei meinaa mahtua kyytiin ja jos ne mahtuu kyytiin, on vyötärö iso. Argh! Ja kun tietää (toivoo) et tää vaan pahenee tästä...niin en ees koeta. Panostetaan reenivaateisiin- ja onhan collarit mukavat :) Et varokaa vaan tutut, tuun häihin ja hautajaisiinkin jatkossa collareissa!  :D

Mutta ne hankinnat.... Sport Directille meni taas pieni tilaus. Hups ja oho. Minä vahingossa taas. No siellä ne kamppeet on vaan NIIN hyviä ja hinta-laatusuhde enenmmän kuin kohdillaan. Tilasin jotain joululahjoja ja sitten itelle vähän collareita;



Noi perus Lonsdalet kahdessa eri värissä. Ennestään mulla on harmaat harmailla raidoilla, nyt tuli mustat pinkillä ja harmaat oranssilla. Ai että kelpaa. Vielä sinne jäi muutama kotiuttamisen arvoinen väri. Lisäks tuli juomapulloja iso kasa, vähän alusvaatteita ja Puman musta perushuppari. Paypal ja visa kiittää.

No tämähän oli vasta alkusoittoa. Mulla kun sattuu olemaan tuo kakkostyö jossa on aika paljon houkutuksia kokoajan ympärillä...


Uutta takkia olin halunnut jo pitkään. Sellaista siistiä, jossa viitsii kaupungillakin pyöriä, mutta silti sporttista. Lämmintä, tuulen ja veden pitävää....ja sellaiset on usein rumia. Mahdollisimman monikäyttöinen ja pitkäikäinen... ja siellähän se meillä yksi päivä seinällä köllötteli; tämä Haltin ihanuus, joka on Tanja Poutiaisen suunnittelema. Heti katoin et toi se on....vapisevin käsin katsoin hintalappua ja ai saakeli että vihlasi. Asiaa kuitenkin muutaman viikon sulateltuani ja henksualen selviteltyäni menin takin ostamaan ja pakko sanoa et enemmän, kuin joka pennin arvoinen! Takissa on 30 000mm pito vedelle, eli käytännössä se menee sadetakista. Pitää täysin tuulen, on lämmin. Lisäksi takissa on erillinen irrotettava sisätakki, lämpöpaneelit joilla saa säädeltyä takin lämpöjä, monenlaista huppua, säätöä, taskua. Unelma. Ja istuu slimmisti päälle, mutta joka suuntaan joustavan kankaan ansiosta ei ikinä kirraa mistään. Ah!


Tää Adidaksen treenipaita oli ihan puhdas heräteostos..."koska eihän se nyt paljoa jää maksamaan". No, tääkin on niin supermukava ja istuva päällä, et mä viitin pitää tätä muutenkin, kuin vaan treenatessa. Ja ai että musta on ihana, kun treenivaatteissa on nykyisin värejä!



Myös uudet salikengät on ollut etsinnässä jo jonkun aikaa. Pakottavaa tarvetta ei ole ollut, mutta "oon vaan halunnu uudet" ja oishan se jalallekin ihan hyvä saada vaihtelua niihin Lonsseihin. Niinpä monien monien sovitustuokioiden jälkeen päädyin näihin karkkeihin! Nämähän on junnupuolen kengät, mutta just hyvät mun hassutassuun. Ja on sitä väriä!


Viimeisimpänä esittelyyn uudet treenipökät jotka on jatkoa mun "härskit treenihousut" sarjalle, eli lihashousujen seuralaiset, mun "cyber-housuiksi" ristimät ihanuudet. Nämähän tuli kahdessa värissä, tässä ja valkoisella pohjalla mustat "luut". Tsaijai! Vähänhän nämä keräs salilla katseita, mutta ihan sama, harjotellaan Lahtea varten jo nyt :D Housujen kuvaajakin kyl totes, et "Jumalauta tota sun persettä, sullehan on kasvamassa kunnon JLo-booty!" Eihän siinä voinu kuin hymyillä ja kiittää, lihaksikasta isoa bootyä tässä haetaankin! Ainiin, onhan toi hupparikin uus Reebok duunista :D

Huoh, mutta nyt viimeiset iltapalat nassuun. Huomenna pitäs tulla postissa vastaavasti "jauhoja" eli työkaverini sanoin "Saran purkkiruokia". Niistä esittely siis myös tulossa asap!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kuurakettikuulumiset

Sairastelusta selvittiin, joskin henkinen hajotus oli jäätävä. Koetin kuitenkin kerrankin malttaa levätä kunnolla, jotta pääsisi taas nopeammin tositoimiin. Sairastelun vuoksi jouduttiin parit reenit Valkun kanssa perumaan ja sekös söi- vaikka toisaalta sain enemmän aikaa valmistautua henkisesti yhteisiin jalkajumppiin...

Viikonloppuna kävin uusien liikkeiden voimin tekemässä olkapäät ja toisena päivänä selän. Selässä keskitytään nyt kuulema erityisesti latseihin, koska "sulla nyt noita epäkkäitä vaan on nyt aika jumalattomasti verrattuna tohon muuhun selkään" :D Tää vaatii iteltäkin nyt vähän ajatustyötä, etten vetäis epäkkäitä liikkeisiin mukaan, mutta sit toki liikkeissäkin keskitytään enemmän latsipuolelle. Yks tällainen liike on mun kielessä "kuuraketti". Jep. Ai mistäkö moinen nimitys? Siitä, et sitä vähän rakenneltiin Mayorsilla ja Valkku itsekin nauroi, et nyt me rakennetaan sulle tällainen kuuraketti.  Toimii ihan sikahyvin- ainakin meikäläisellä. Sain yksinkin kunnon tuntuman ja nyt jo kolmatta päivää kolottelee kivasti.

Kuuraketti
Muuten arki on rullannut edelleen syömisen opettelussa. Vieläkään mullei ihan tarkkaa ruokavaliota ole, vedän sellasilla karkeilla spekseillä, jotka mulle annettiin tuossa muutama viikko sitten. Hiilarin määrä tosiaan mun aikaisempiin syömisiin kasvoi hurjasti, protskua ja rasvaa leikattiin melkolailla ja kaloreita tuli jonkun verran lisää. Nyt tätä on vedetty kolmisen viikkoa ja no.... fiilis on ihan hyvä. Lähinnä ahdistaa jos ei meinaa ehtiä syödä tarpeeksi. Panikoin kauheasti sitä, et kuinka alkaa rasvaa tää kroppa kerryttään, koska oon jotenkin vieläkin sille ajatusmallille melko allerginen.... mutta nyt aamumaha näyttää tältä;


Että en mä kauheasti itke. Ilmeisesti se kaikki ns ylimääräinen mitä nyt suusta alas menee, menee ihan oikeeseen osoitteeseen. Näin mä ainakin toivon. Ja tosiaan tähän mahaan on vielä viikko ollu reenitaukoakin sairastelun vuoksi. Wuuup!

Loppuun vielä vähän kevennystä. Nauroin tälle katketakseni muutama päivä sitten ja lähetin tän myös muutamalle reenaavalle mimmifrendille. Kaikki jotenkin osattiin samaistua tähän- tai tuohon alimpaan hahmoon.


Mut nyt takas töiden pariin. Huomenna luvassa yhteistreenit ja vuorossa ne pelätyt jalat. Itkupostausta siis luvassa.