Mihin aika katoaa?

Heräsin tänään vapaapäivään hyvillä mielin. Pakkasin kamat normaaliin tapaan, join aminot, menin puntarille ja tajusin- hitto, mullahan on kuukausi diettiä takana!!! Ihan hurjaa. Jännityksellä odotin tulosta ja tättärää- olihan se vähän heilahtanut alaspäin. Hitaasti, mutta varmasti, sieltä se tulee. Välillä iskee ihan kauhea epätoivo, mutta pakko nyt koettaa luottaa itseensä, omaan tekemiseensä ja valmentajaan. EI tässä onneksi vielä jäniksen selässä olla (niinkuin isäni tapaa sanoa), mutta ei ole kyllä vara löysäilläkkään.

Aamun kondis ja vaaka

Aerona tein pitkän porras/crossaritreenin. Jalat huusi hoosiannaa koko jumpan ajan, sillä perjantaina meillä oli Akin kanssa jalkatreeni, joka oli kirjaimellisesti elämäni HELVETILLISIN. Mä olin niin loppu, et lopussa makasin vaan Mayorsin lattialla ja itkin, ihan niinkun reilusti. Joku henkinen murtuminen siinä tapahtui ja siihen päälle se lihaskipu ja huono päivä. Aijai. Mut sitä se on ja mä uskallan sen myöntää- joskus ihan hemmetin raskasta. Moni luulee et tää on helppoa ja glitteriä niin mä uskallan sanoa ääneen et P****t! Aika usein sitä miettii et on sitä hullu. Mut kyl mä tätä rakastan. Kaikesta huolimatta.

Päivä meni ihan nukkuessa ja kokkaillessa, illalla suuntasinkin sitten taas yllättäen olkapääjumpalle. Mulla on tuohon olkapäätreeniin kyl niin viha-rakkaussuhde et ei ole tosikaan. Samalla se on ihana treeni ja siinä kehitystä tapahtuu kokoajan joka motivoi, mutta jotenkin se 2-3 kertaa viikossa niiden paukuttaminen maistuu joskus jo vähän puulta...varsinkin kun se treenin kesto on meikäläisellä puolisentoista tuntia. Nytkin taisi mennä nelisenkymmentä sarjaa.... joku väitää hulluksi- mä sanon haluksi saada tuloksia. Ja kun kroppa kestää tehä tollasia treenejä niin miksipäs ei.

Yks mun lempiliike- pystysoutu mahdollisimman leveällä otteella

Lopputreenistä salille saapuihin ihana Linda, jota en ole saanut muutamaan viikkoon neidin reissujen takia halata ja ai että meillä heti taas juttua riitti. Olen saanut ihania uusia ystäviä koko talven ajan, ettei mitään järkeä. Ihanaa, kun on ystäviä joilla on sama intohimo. Linda on etenkin yksi erittäin iso "tuki ja turva", koska meillä on sama valmentaja niin meillä siinä on vaan joku connection. <3
Kun mä olin suorittanu vielä ilta-aerot ja Linda omat treeninsä, katottiin vähän yhdessä neidin poseja ja mäkin vähän koetin levitellä selkää. Poseraamisessa sen aina muistaa, kuinka paljon pitäis jaksaa venytellä, ei se kroppa muuten vaan taivu. Siispä nytkin rullan päälle ja piikkimatolle hetkeksi ennen unia!

Vieroitusoireissa

Moikka.
Täs on nyt painettu ja sulateltu (kirjaimellisesti) kaikkea uutta. Isoin vaikeus itse syömisen lisäksi on ollu kauhee kylmä hiki, päänsärky, paha olo ja tärinä joka on vaivannu meikätyttöä aamuisin parisen viikkoa. Hahaha "oot raskaana" kommentoijat voivat luovuttaa- en ole. Olen nimittäin vierotusoireissa. Kyselin nimittäin Akilta asiaa kun viimeksi nähtiin ja vastaukseski hän heti ekana epäily tosiaan vieroitusoireita lisätystä sokerista ja lisäaineista. Nyt kun on vedetty melkolailla puhdasta ja prosessoimatonta safkaa naamaan ja ruokavaliosta on tiputettu esim mehut ja jugurtit joita meikä ennen jonkunverran nautti, tuloksena saattaa olla tämä. Kesto tällä lystillä saattaa olla 1-3 viikkoa, mut sit kun keho on tunkenu kaiken "sinne kuulumattoman" ulos, oireet helpottaa. Sitä odotellessa.

Oonkin tullu nyt miettineeni aika paljo ihmisten ruokailutottumuksia ja mukaan luettuna omat vahat tapani. Kaikkea sitä ihminen napaansa työntääkin. Välillä näkee perheenäitejä kaupassa, kärry täynnä metripitsaa, sipsiä ja limsaa, kaikkea ruoaksi oikeasti kelpaamatonta. Hitto. Ja tosiaan jos nuo "ihanat" E:t aiheuttaa jo mulle tällasia fiiliksiä, mitä ne aiheuttaakaan sellaiselle joka oikeasti elää eineksillä lapsesta saakka. APUA! Toivottavasti jengi heräis pikkuhiljaa...

Muuten treenirintamalla on aika vauhdikasta ja kokoajan tulee uusia juttuja niin ettei pää meinaa perässä pysyä. Viime viikolla treenattiin Akin kanssa kahdesti yhdessä Toisella kerralla sitä mun ehdottomasti isointa heikkoutta olkapäitä. Taas helvetin tehokas treeni täynnä pudotuksia, supereita ja pakkotoistoja. Kokoajan pieniä uusia tekniikkavinkkejä ja tipsejä, joilla saa vähän varioitua treeniä. Jei! Olkkistreeni alkaa kyl olla nyt mun lemppari ehdottomasti, mutta kiva tietenkin et asiasta nauttii- täytyyhän ne paikutella nyt 2-3 kertaa viikossa lävitte!

Toisessa yhteistreenissä vedettiin läpi aamuaerobisen yksi runko. Otan nyt 1-2 kertaa viikossa ohjelmaan noi aamuaerot, muttei veivata niitä viel kovin paljoa, ettei se vie tehoja itse saliharjoittelulta. Tätä aamujumppaa ja sen variaatioita tullaan veivaamaan paljon sitten dietilläkin koska "me ei olla mitään sauvakävelijöitä", joten turhaan valkun mielestä veivataan pelkkää lenkkiä tai juoksumattoa ja siinähän se on aivan oikeassa! Tuo aamuaero sisältää tehokkaita sykkeennostoja, seassa lihaskuntoa harjoittavia pitkiä kevyitä sarjoja eri lihasryhmille. Namia. Mä vielä erehdyin lähtemään tohon treeniin vähän "takki auki", et onhan mulla sitä aurobista kuntoa- no ei ollu perkele. Tai siis on sitä varmasti paremmin kuin monella muulla, mut oli sellainen höykkyytys tuo, että ei ihan jokaisella lenkillä tai humppajumppapumppatunnilla saa samaa fiilistä. Fiilis oli oikeestaan kuin ala-asteen juoksukilpailuissa, veri maistui suussa ja koetin vaan aatella et "kohta oot maalissa, jaksa viel, ei saa päästää ketään ohi". Niin ketä ohi? Niinku henkisesti ketään. Aattelin et nyt painas vaan täysiä, ihankuin joku ois ottamassa mua kii- ja se toimi, mä selvisin maaliin!

Aamujumpan jälkifiilis

Huomenna ois yllättäen olkapääpäivä- loppuviikolla taas yhteistreeneja Mayorsilla. JEE! Lisäsk ois pari päivää aikaa ostaa kisalisenssi...iik! Minä olen siellä sitten satojen uusien tulokkaiden joukossa- lisenssin lunastaneita on nimittäin tänä vuonna PALJON!

Än yy tee- NYT!

Toissayönä en nukkunu. Jännitti,. hikoilin, odotin ja odotin.... fiilis oli kuin lapsella joulua venaillessa, johon yhdistettiin hammaslääkärimäinen kauhea pelkotila. Jakomielitautinen fiilis siis. Eilen oli nimittäin ohjelmassa ekat yhteistreenit Mayor´silla Akin kanssa. Ainut mitä ennakkoon tiesin, oli että yläkroppaa tullaan käymään läpi ja että vähän "tutustutaan" liikkeisiin ja toisiimme...

Aamupuuhien jälkeen luurit täysille, lemppareimmat treenivaatteet päälle fiilistä tuomaan (sama uusi ihana avokylkinen salipaita joka aikaisemmin kuvissa vilahti sinisenä) ja henkinen fiilis tappajamodelle. Metrosta ylös noustessa Ruohiksessa olin ihan varma että oksennan... hisseille mennessä odotin vaan et millon se tapahtuu, puklu siis... Mutta hisseillä Aki olikin jo vastassa, kaappas halaukseen ja alko kertoa omaan tyyliinsä juttuja ja jotenkin heti fiilis rentoutui. Jouduin kyllä silti hengittelemään syvään ja rauhallisesti.

Täl fiiliksellä

Koko salistahan ja pukkaristakin olin jotenkin "wau", vaikka eikai ne pukkarit ole pukkareita erikoisemmat. Jotenkin kai se tunnelma....ja oma fiilis aikaansai kaiken sen hämmästelyn. Aloiteltiin ihan perus vipareilla ja hups, siinähän kävi niin et kohta vedettiinkin jo melkolailla täysiä olkapäitä. Olin koko treenin jossakin omassa kuplassa, jossa kuulin vaan ne Akin komennot "vielä kolme, anna mennä, hyvähyvä, muista focus".
Toki paljon tuli uusia liikkeitä, vähän tekniikkakorjauksia, mut pääsääntöisesti ihan hyvää palautetta. Oikeastaan palaute yllätti itsenikin. Mulla on ollu hyvä opettaja ja koutsaaja tähän hommaan ennen Akia, jota saan kiittää siitä, et yleensäkin olen tässä tilanteessa nyt. Oikeastaan hänelle tulen aina olemaan kiitollinen tästä harrastuksesta, neuvoista ja ohjeista. Tähän on hyvä rakentaa lisää.

Kaikenkaikkiaan me vedettiin (jos kykenen oikein laskemaan) joku nelisenkymmentä sarjaa olkapäitä, joista osa oli pudotuksia, tsaijai. Aikaa meni joku 1,5 tuntia, mutta kyl olin yhtä hymyä treenin jälkeen. Oikeastaan oli siinä ja siinä, etten purskahtanu itkuun pukkariin kävellessä, pukkarissa se käytännössä jo tapahtuikin. Huomenna seuraavat yhteistreenit, jeejejejeee!

Tus-kaa

Lähtiessä mut hyvästeltiin taas lämpimällä halauksella ja kommentilla "Juu oli tääl fastassa ihan urheilija eikä mikään prinsessa" :D No, eiköhän joskus mulla se itkukin pääse ja murrun- mut eka hyvä kosketus yhteiseen tekemiseen, mii laik!

"Jos ihan kevyesti ne olkapäät"

Sain mukaani hovikuvaajan viikonloppuna...ja flunssan uhallakin piti lähtä treenaamaan. Tuntui, et seinät tulee muuten niskaan, musta tulee laiska ja iso ja en kehity. Jep, loistava ajauksenjuoksuketju taas miekäläisellä. No, minkäs teet ku haluaa reenataREENATAREENATA!!! Mä vaan rakastan tällä hetkellä tätä hommaa niin kovin, et on vaikeeta olla poissa. Tosin, se ilmeisesti ois vielä kannattanu, koska tänään on taas kurkku ollu vähän karhea... tosin eilen meni takareiskat ja aamulla tänään rinta joten...

Mutta siihen olkapäätreeniin. Tein pystärit istuen ja viparit vuorokäsin supersettinä ja eteenviennin ja takaolkapäät toisena supersettinä. Liikkeenvaihdon välissä ei pidetty taukoa, vasta sitten 2min palautus kun molemmat liikkeet oli tehty ja jokaista liikettä vedettiin 4 kiekkaa. Namia oli. Toistoja en ole nyt kovin tarkkaan laskeskellut, olen tehny hyvään poltepisteeseen asti, mutta siellä ne toistot 10-14 välissä pyörii. Takaolkapäissä tein lisäksi vielä kaksi pudotusta- herkkua.

10kg

7 ja 6kg

Olkapää treenistä on tullu mun lemppis tällä hetkellä. Tosin asiaa motivoi se, et niitä on vaan "pakko" treenata paljon. Ainut huono puoli täs on pikkuhiljaa lisää kiristävät vaatteet, mutta sen jaksaa ja kestää, kun tietää et tulosta tulee. Ennen en olis uskonuthaan haaveilevani muhkummasta yläkropasta mut toisin kävi <3

12,5 kg

Pure love.

Jotenkin treeni meni ihan sairaan hyvin perille ja olin tyytyväinen. Aina toki on vara parantaa, mutta koetan oppia treenaamaan iloiten pienistäkin jutuista ja siten, etten sättis itteäni jos joku ei mene ihan putkeen vaan koetan ottaa siitä vaan opiksi ja tehdä ens kerralla paremmin. Tää on jatkuvaa oppimista ja onnistumista, joskus myös epäonnistumista, mut ei saa lannistua!

Ja pahoitteluni ihanan sumeista ja kurttunaamaisista kuvista :D En vaan osaa olla, enkä kyl suoraan sanottuna koe tarpeelliseksikaan kovin missi treenatessani. Jos treenataan ni sit treenataan ja siinä ei ilmeellä ole niin väliä. Tai tukalla, tai meikillä. Muahah. Muutamat on tullukkin salilla kommentoimaan mun treenaamista tosi kannustavasti ja sanoneet just et ihana nähä ku joku vetää tollasella agrella menemään. Kiitti :) Muutenkin kiva ku alkaa olla tuolla salilla tuttuja naamoja, tyyppejä joiden kanssa voi jonkun sanan vaihtaa...kotoisa fiilis.

Nyt unille ja toivotaan huomiseksi freesimpää oloa jälleen. palataan!