Leegot

Paluu lapsuuteen on tapahtunut. Ei, ei noiden legendaaristen, riemunkirjavien muovimötiköitten kautta, vaan kaikkien niiden valkoisten (ja vähän vähemmän valkoisten) "ruoanjauhamispalikoitten" (joita hampaiksikin kutsutaan) vuoksi.
Pienenä läpikävin monenlaista oikojaa ja rautaa, niskavedosta ratakiskoon ja takaisin, jonka tuloksena omaan siistin ylärivistön, mutta alarivistöstä en lähtisi laulua tekemään...et terkut vaan sille hammaslääkärille, joka lapsena pilasi onnistuneen alarivistöoikomisen. EI minua vituta, mutta mutta......
Aikuisiällä olen halunnut ja haluan edelleen oikoa alahampaani, mutta se on yksityisellä niin harmillisen kallista lystiä, ettei toistaiseksi ole siihen ollut millään varaa. Onneksi kuitenkin perus puhe ja hymyilytyylini on sellainen, ettei alahampaat juurikaan näy ja koetan olla iloinen edes siedettävästä ylärivistä.

Nimikin melkein täsmää :D

Ja nyt, 15 vuoden tauon jälkeen tapahtui jälleen paluu hammasrautaelämään. Sain nimittäin yöpurentakiskon. Paluu lapsuuteen on tapahtunut, kun koettaa oppia elämään ja tässä tapauksessa nukkumaan tämän härvelin kanssa. Suu tuntuu kokoajan oudolta, muttei mitenkään kipeältä ja kuola valuu kuin Beethowenilla konsanaan. Lisäksi naaman ulkomuoto muistuttaa enemmön turpaan saanutta hamsteria, kuin nukkumaan menevää neitosta.

Juttuhan on lyhykäisyydessään seuraava; Minulla todettiin purentavika jonkun aikaa sitten ja sen lisäksi olen alkanut yöllä narskutella hampaitani. Kärsin monenlaisesta kivusta ja kolotuksesta ja nyt näillä raudoilla toivotaan apua noihin kaikkiin. Lisäksi mm. purkan syönti kiellettiin ankarasti purkan imeskelyä ei onneksi ja ei ole helppo homma jenkkiaddiktille. Ei tämäkään ihan ilmainen investointi ollut kaikkineen lekurikäynteineen, mutta pienehkö raha kuitenkin siitä, että kivut ja säryt helpottaisi. Aika näyttää, löytyykö apu.

Härvelihän on siis tällainen, jotain kovaa muovimaista materiaalia oleva lätkänpelaajien hammassuojia muistuttava lätyrä, joka lintataan yläleegoihin yöksi. Jei. Seksikästä. Puhe sössöttää ja silleen... terkut vaan kainalolle. Perjantaina nähdään.

Samaan leegojuttuun voisikin palata aiheeseen valkaisuliuskat, joita kirjoitin saaneeni jenkeistä. Kyseessä on siis iisit valkaisuliuskat, joita olen käyttänyt parisen vuotta, n. 6kk välein yhden kuurin Lisäksi olen käyttänyt satunnaisesti vaalennuksien välissä saman sarjan hammastahnaa pidentääkseni vaikutusta.
Ensimmäisellä kerralla, kun käteeni tämä liuskapaketti osui ja teipit koristivat viikon hampaitani iltaisin, valkaisutulos oli huomattava. Vaikken tupakoi enkä punkkuloi, hampaisiini oli teestä ja kolasta (sekä muustakin elämästä) ilmeisesti kertynyt melkoisesti tummentumaa. Nykyisin, kun käyttö on melko säännöllistä, hampaiden väri korkeintaan enää ns. kirkastuu, mutta hymy freesaantuu kyllä silti huomattavasti!
Suosittelen lämpimästi kyseistä tuotetta siis! Se on mielestäni edullinen, helppo käyttää ja tulokset (muiltakin kuin vain itseltäni) ovat huomattavia. Tuotetta saa tilattua täältä tai esimerkiksi jos vierailet jenkeissä, miltei jokainen marketti myy tuotetta eri vahvuuksissa ja kuuripituuksissa.

Harmi, ettei minulla ole enää tallessa vanhoja (ekasta vaalennuksesta) kuvia, mutta jospa te uskotte ilmankin :D Myöskin tämän kertaisen "ennen" kuvan olen kadottanut bittiavaruuteen, mutta edes jälkeen kuva todistakoot tämän hetkisen tuloksen.

Weekend

Vaikka otsikosta voisi päätellä, että ajatuksenani on kirjoittaa teille menneestä viikonlopusta niin tuotan pettymyksen. Ei, en kirjoita. Siinä ei ole edes mitään kirjoitettavaa ellette haluaisi lukea erilaisista ruusulajikkeista täytekakkuohjeiden ja karjanlanpaistiohjeen välissä (olin siis duunissa tylsästi koko viikonlopun). Sen sijaan pari sanaa elokuussa pidetystä Weekend-festivaalista.

Kaikkihan lähti Skrillexistä meinasin nimittäin laskea alleni, kun kuulin kuseisen pojan klopin tulevan suomeen. Samantien siis liput tilaukseen. Ja sitä odotettiin. Odotettiin hartaasti ja vielä hartaammin. Lopulta se ihana (ja jopa aurinkoinen) päivä koitti! Fiilis oli korkealla ja odotukset mahtavat siihen asti, kunnes matka Espooseen alkoi....

Matkahan oli asti asti kaaos. Liikenne tukossa (eli täydellisen epäonnistuneet järjestelyt, joista minulla olisi hyvinkin monta sanaa sanottavana, mutta jätän sen väliin, muuten tästä tulisi kilometripostaus) ja muutkin järjestelyt ontuivat. Piiiiiiiiiiiiitlän ruuhkassa seisomi sen jälkeen jalat alle viimeisiksi kilometreiksi ja juoksussa jallopullo (ah tuo jalo juoma) alas ja päässä paniikki ehditäänkö me Skrillexin keikalle. Ehdittiin, onneksi. Elämä hymyili ja en tiennyt itkeäkkö vai nauraa onnesta. Olin sanaton. Tavallaan olen vieläkin. Se fiilis tuolla keikalla oli ihan uskomaton. Nyt vaan toivon, että pian pääsis uudestaan.

Day 2. menikin aikapaljon helpommin järjestelyjen ja kaiken muun suhteen. Sillon vaan iisisti fiilisteltiin ja tanssittiin tassut hajalle. Oli hienoa. Haloo Helsinki oli ihana, niinkuin aina ennenkin (se laulajatyttönen on NIIN symppis!) ja Sebastian Ingrosso oli jotain sairaan hyvää! Jei.

Siinä kai se kaikessa tiiviydessään pikaisesti oli. Ihanan musatäyteinen viikonloppu. Harmi vaan, että kunnolliset asu yms kuvat jäi taas jostain kumman syystä ottamatta....se jotenkin harmillisesti aina unohtuu kaikessa muussa tohinassa!

Tähän on hyvä lopetella kesämuistelot, kaivautua takas viltin alle kuuntelemaan sadetta ja siemailla suklaateetä!

Sunnuntaiherkkuja

Laiska sunnuntai-ilta kotona pitkän työviikon päätteeksi. Minä, ruokaa rakastavana ihmisenä kasasin herkkileipäni tomaatista, tuoreesta basilikasta, mozzarellasta ja salamista, kylkeen (tai oikeastaan kylkiin, heh) vähän lisää juustoa, eli mozzarellatikkuja ja hedelmälaitanen! Nams!
Nyt Alcatraz pyörimään (nyt on tämä uutukainen maratoonikatselun alaisena, kun Truukkarit, Gossipit, Walking deadit, Sonsit, Thronesit  yms katsottu jo niin pitkälle kuin vain mahdollista) ja hautautuminen kainaloon!

B-day & LV

Niinpä.
Ikäkriisi.
Iso sellainen.
No, päätin selvitä siitä, vaikkei se helppoa ole. Kokotajan nyt painaa päässä "tässäkö tämä elämä on, apua olen kohta kolmekymmentä"! Mutta kovin koetan painaa tuon tunteen taka-alalle, en anna sen pilata fiiliksiäni. Eniten kai minua ahdistaa nykyinen elämäntilanteeni ja se, että haluan muutosta, mutta samalla tuntuu, etten saa sitä aikaan...no, pikkuhiljaa.

Mutta se synttäripäivä! Illan safkailuista kaveriporukalla tai asusta ei ole harmikseni kuvia, koska kamerani kuoli. Tosin se kuuliaisesti heräsi seuraavana päivänä eloon.... piru, olisi edes hajonnut täysin, kunnolla ja lopullisesti niin olisin voinut ostaa hyvällä omalla tunnolla uuden.
Mutta siis (hyvin ajatus taas rönsyilee, kiitos kainalopaikan, joka on taas ollut seunanai koko viikon <3 liian vähien yöunien (olen siis tuojottanut Alcatrazia) synttäri-iltana pikkuporukalla Rilloon syömään ja erääseen pikkupaikkaan drinksuille ja pelaamaan tyttöporukalla aliasta. Yöllä juoruilua, ystävän kainalossa nukkumista ja suklaakakkuöverit. Ihania ihmisiä ja ihania lahjoja....
  ...ja seuraavana päivänä kainalopaikan yllätyspaluu Stadista pohjoiseen ja lahja. Meinasin kuolla. En tiennyt itkeäkkö vai nauraa, taisin tehdä molempia. Sain nimittäin "ison suklaarasian". <3

Pieni asia ihmiskunnalle, suuri asia minulle, ensimäinen, ikioma Louis Vuitton. Tosin, tämä ihanuus unelma oli jo pitkään omalla hankintalistallani. Nyt kun se on saatu (ai että rakastankaan tuota miestä), niin voinkin alkaa suunnittelemaan seuraavaa...
Mutta siis, lahjaksi sain tämän;

Se on täydellinen! Väri, ihana ja koko loistava niin moneen asiaan. Enempää ei sanoja tarvita. Jei.