Mihin aika katoaa?

Heräsin tänään vapaapäivään hyvillä mielin. Pakkasin kamat normaaliin tapaan, join aminot, menin puntarille ja tajusin- hitto, mullahan on kuukausi diettiä takana!!! Ihan hurjaa. Jännityksellä odotin tulosta ja tättärää- olihan se vähän heilahtanut alaspäin. Hitaasti, mutta varmasti, sieltä se tulee. Välillä iskee ihan kauhea epätoivo, mutta pakko nyt koettaa luottaa itseensä, omaan tekemiseensä ja valmentajaan. EI tässä onneksi vielä jäniksen selässä olla (niinkuin isäni tapaa sanoa), mutta ei ole kyllä vara löysäilläkkään.

Aamun kondis ja vaaka

Aerona tein pitkän porras/crossaritreenin. Jalat huusi hoosiannaa koko jumpan ajan, sillä perjantaina meillä oli Akin kanssa jalkatreeni, joka oli kirjaimellisesti elämäni HELVETILLISIN. Mä olin niin loppu, et lopussa makasin vaan Mayorsin lattialla ja itkin, ihan niinkun reilusti. Joku henkinen murtuminen siinä tapahtui ja siihen päälle se lihaskipu ja huono päivä. Aijai. Mut sitä se on ja mä uskallan sen myöntää- joskus ihan hemmetin raskasta. Moni luulee et tää on helppoa ja glitteriä niin mä uskallan sanoa ääneen et P****t! Aika usein sitä miettii et on sitä hullu. Mut kyl mä tätä rakastan. Kaikesta huolimatta.

Päivä meni ihan nukkuessa ja kokkaillessa, illalla suuntasinkin sitten taas yllättäen olkapääjumpalle. Mulla on tuohon olkapäätreeniin kyl niin viha-rakkaussuhde et ei ole tosikaan. Samalla se on ihana treeni ja siinä kehitystä tapahtuu kokoajan joka motivoi, mutta jotenkin se 2-3 kertaa viikossa niiden paukuttaminen maistuu joskus jo vähän puulta...varsinkin kun se treenin kesto on meikäläisellä puolisentoista tuntia. Nytkin taisi mennä nelisenkymmentä sarjaa.... joku väitää hulluksi- mä sanon haluksi saada tuloksia. Ja kun kroppa kestää tehä tollasia treenejä niin miksipäs ei.

Yks mun lempiliike- pystysoutu mahdollisimman leveällä otteella

Lopputreenistä salille saapuihin ihana Linda, jota en ole saanut muutamaan viikkoon neidin reissujen takia halata ja ai että meillä heti taas juttua riitti. Olen saanut ihania uusia ystäviä koko talven ajan, ettei mitään järkeä. Ihanaa, kun on ystäviä joilla on sama intohimo. Linda on etenkin yksi erittäin iso "tuki ja turva", koska meillä on sama valmentaja niin meillä siinä on vaan joku connection. <3
Kun mä olin suorittanu vielä ilta-aerot ja Linda omat treeninsä, katottiin vähän yhdessä neidin poseja ja mäkin vähän koetin levitellä selkää. Poseraamisessa sen aina muistaa, kuinka paljon pitäis jaksaa venytellä, ei se kroppa muuten vaan taivu. Siispä nytkin rullan päälle ja piikkimatolle hetkeksi ennen unia!

Lmfao

Tänään mulla oli ihan super mukava, erilainen ja jänskä päivä. Menin nimittäin Herttoniemeen Sporttikujalle treenaamaan hurmaavan Saran kanssa! Iik! Vähän jännitti, mutta oli mulla kyl mukavaa. Olen lukenu Saran blogia jo pitkästi toista vuotta ja ihastuini. Jotenkin se maanläheinen tyyli kirjoittaa puri meikäläiseen heti ja toki jatkuvat tulokset on ollu tosi mielenkiintoista seurattavaa! Helsinkiin muutettuani mä sitten päräytin laittaa tytölle viestiä, nyt tässä on sitten syksyn mittaan vähän tutustuttu ja tänään tosiaan päästiin ensimäistä kertaa yhdessä tositoimiin. Kaimani treenaili rintaa ja käsiä, mulla oli olkapäät vuorossa. Tokihan me siinä sivussa kokoajan höpöteltiin kaikenlaista genrestä ja lajista. On se ihana välillä jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee niin samalla lailla, kuin itse. Toki minusta on ihana jutella "ei fitness" kavereidenikin kanssa, mutta aina ei ehkä ihan samallalailla kaikki ajatukset mene yksiin tai ei muuten pääse ihan samalle aaltopituudelle.

Mitäs me kaimat?

Treenin jälkeen mentiin sitten peilin eteen, hui! Siinä mä sivusta seurailin Saran t-kävelyä (ah, ehkä minäkin sitten joskus sen osaan) ja poserauksia ja sen jälkeen Sara alkoikin vähän opastamaan mua. Minähän en ole koskaan ennen juurikaan poserauksia harjoitellut ja jo jonkun aikaa se on nyt hakannut takaraivossa, että asialle täytyy alkaa tekemään jotakin, ettei tule kiire. No nyt oli sitten sen aika, aika ottaa ensikosketus (tai mahalasku) asentojen ihmeelliseen maailmaan. Valehtelisin jos väittäisin, että se olisi helppoa, valehtelisin jos väittäisin, että osaan sen. Sanon suoraan, että olihan se vaikeaa ja kyllähän mua jopa hävetti! Ihan suoraan sanottuna. Ja nytkin kun ollan olen peilin edessä itsekseni seisoskellut ja katsonut noita kuvia niin onhan se ihan kamalan näköistä :D Mutta kai jokainen on joskus ollut tiensä alussa.... sillä mä koetan itseäni lohduttaa. Tästä ei onneksi voi olla tie, kuin ylöspäin.

Heikkohermoisimpia suosittelen tässävaiheessa sulkemaan koneen, tai vähintään kirjoittamaan osoiteriville mitä tahansa muuta, kuin allekirjoittaneen blogiosoitteen.

Apina karkas häkistä. 

En keksi edes mitään sanottavaa

Mikä toi mun toispuoleisuus on?!

'
Siinä ne nyt on. Ja kyllä, nauran itsekin täällä, joten antakaa vain tekin mennä, en edes pahastu. Hetken aikaa jopa mietin, etten ilkeä julkaista näitä, mutta sitten taas muistin, että mä haluan kirjoittaa realistisesti. Tää homma ei oo aina hattaraa ja vaahtokarkkia, joten tää on nyt se purkanjämä, jossa on hiekanmuru seassa, sattuu hampaaseen kun puraisee. Toivottavasti mä voin jonkun ajan päästä laittaa rinnalle vertailukuvat, joita kehtaa jo esitellä. Kiitos ja anteeksi. Kaikenkaikkiaan (häpeästä huolimatta) hieno päivä! Huomenna Akin juttusille ja treenaamaan jalkoja- armoa!

Kuvaukset @Toppilansaari

Ennekuin alan purkamaan tuota viime sunnuntain kuvausjuttua, on pakko hehkuttaa. Tulin nimittäin just salilta ja oli tosi hyvä rintatreeni johon vedin vielä hyvät sarjat leukoja sekä vatsoja päälle. Meikkis jaksaa nykyisin jo 3 x 7 leukaa! Ihan uskomattoman paljon- mulle! Puoli vuotta sitten tulos oli pyöreä nolla. Uskalsin myös laittaa penkkiin enemmän painoja vaikkei ollu yllättäen varmistajaa (no eihä mulla koskaa ole) ja sain tehtyä 3 x 5 47,5 kilolla! Wippii, viidenkympin sarjapainoraja, täältä mä lähestyn!

Mutta niin, itse aiheeseen eli sunnuntai ja kuvaukset. Kaikkihan lähti tosiaan siitä, että mua on ketuttanu suunnattomasti mun banneri. Eihä tää oo milläänlailla bannerin tms ulkomuodon perusteella treeniblogilta. Edes nimi ei viittaa siihen. Niinpä laitoin eräälle ystävälleni viestiä, joka harrastaa valokuvausta, että otettaiskos parit räpsyt ja onnekseni hän suostui. Sunnuntaina nappasin summamutikassa lenkkarit ja parit treenitopit mukaan ja pääkin oli ihan tyhjä ideoista. Ainoa ajatus päässä oli et no rantsuun vois mennä kun on kesä ja kaikkee....

Kun Pasin kanssa päästiin rannalle (Oulun nallikari), siellä oli yllättäen (heh heh) aika monta muutakin. Käveltiin rantaa eestaas ja mietittiin...ei sytytänyt. Sitten hoksasin et mun vaatteet on tylsiä mustia, jostain on saatava eloa kuviin ja Pasi muisti Toppilansaaressa yhden vanhan tehtaan/varastohallin jossa on graffiteja ja sen vieressä on vanha mylly(?), jossa on kaunista tiiliseinää- sinne siis!

Kummallakaan ei oikein ollu mitään selkeää ajatusta miten kuvataan. Pasi ei ole harrastanu ihmisten kuvaamista ja mä en ole tottunu poseeraamaan enkä kuvaamaan joten... :D mut jotenki se vaan siitä pikkuhiljaa lähti. Mä vaan pöyrin ja tuijottelin tyhjyyteen ja Pasi räpsi kuvia ja välillä sääti kameran asetuksia. Siinä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun tuon varastohallin edestä meni tie jolal oli aika paljon liikennettä. Minä puolestani nauroin itselleni, kun pölyisessa ja pulunpaskaisessa ympäristössä pyörin reenikamoissa Louis Vuittonin laukku olalla- varsinainen HC FITNESSMIRKKU :D

Varaston jälkeen mentiin tiiliseinärakennuksen luo ja vielä hetki ennen poislähtö onneksi kömmittiin rakennukseen sisälle ja toiseen kerrokseen, mistä löytyi hajonnut seinä, jonka ulkopuolella oli jokin ruostunut rakennusteline. Siihen telineelle paistoi ihanasti aurinko ja siinä tuli omasta mielestä yhdet parhaimmista kuvista. Vielä hetki ennen poislähtöä bongattiin tuo "ratas" jota väännellessä räpsäistiin viimeiset otokset.

Kaikenkaikkiaan meillä oli hurjan hauskaa ja mä olin kyllä pudottaa silmät päästäni, kun näin kuvat. Enhän mä osaa poseerata ja onhan kropassakin vielä paljon työtä, mutta jotenkin silti noi kuvat oli niin paljon enemmän, kuin mitä osasin odottaa. Oli kyllä kaikenkaikkiaan hauska kokemus ja on me vähän tässä alettu ideoida, et mitä me seuraavaksi keksitään...

Tämä on yksi mun omista suosikeista

No, mitäs tuumaatte kuvista? Osan säästän vielä myöhempiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta tähän muutama oma lemppari vielä julki.

Tämä oli kuvaajan yksi suosikeista

Ihan huikee sunnuntai!

Tiedättekö, kun joskus on niitä aamuja, että jo heti herätessään tietää et tästä päivästä tulee hyvä päivä! Tänään mulla oli just sellainen aamu. Mulla oli myöhäisempi töihinmeno ja heräsin ystäväni puheluun ulkomailta. Puhuttiin niitänäitä tyttöjen juttuja ja naureskeltiin kaikelle tässä maailmassa. Siinä samalla, kun heräilin ja juttelin matkan päähän, vedin juoksuvaatteet niskaan ja lähdin aamulenkille. Kun lopulta puhelu lopetettiin, spotify täysille huudattamaan lempparibiisuja ja tossua toisen eteen. Ja kulki. Kulki niin hyvin, että hymyilytti. Sit pikasuihkun kautta pariks tunniks duuniin...

Duuneisa mua poltteli NIIN paljon. Tiesin et iltapäivästä tulee vielä siistimpi. Hurautin nimittäin Ouluun erään ystäväni kutsumana ja mentiin urheilutalolle katsomaan Miran vapariharkkoja ja posetuksia. Edellisessä postauksessa linkitetty ystäväni vetäisi myös t-kävelynsä ja pakko myöntää, vaikka ystävästäni on kyse, et yksi siisteimmistä kävelyistä ever! Oikeasti. Huoh, ihaillen vain katselin noita molempia tyttösiä ja kylmät väreet juoksi pitkin selkää, niin mageilta ne näytti. Josko itsekin joskus....

Toinen diettas ja joi kaffen, mä olin villi ja söin tän ihanuuden

Siitä sitten hurautettiin Katjan kanssa kaffelle ja teelle (ja ihan vähä hypistelemään vaaterekkejä) ja juoruiltiin, mistäs muustakaan juurikaan, kuin fitneksestä sen kaikissa muodoissa. Käytiin läpi valkkuja, tiimejä, asuja, RUOKAA, diettejä, treenejä ja loppuun halattiin lämpöisesti, koska ei varmaan enää ehditä nähdä ennen Oulun karsintoja. Ihana, et kaiken muun hyvän lisäksi, olen saanut tän harrastuksen kautta uusia ihania ystäviä. Naurettiinkin yksi päivä, et eipä olis uskonu että "tällä iällä" voi jostain leiriltä saada ystäviä. Tutustuin nimittäin Katjaan Virmajoen Annan pitämällä bikinileirillä, josta postaus tässä.

 

Ja eikun paranee. Sitten tyttöpuolinen seura vaihtui erääseen poikapuoleiseen ystävääni, joka harrastaa valokuvausta. Oltiin suunniteltu, et napataan "joku" kuva, jotta saan blogiini bannerin. Mua on nimittäin jo pitkään kismittänyt se timanttijuttu...ei vaan jotenki käyny tyyliin ja se oli tylsä. No, mehän ei oltu yhtään suunniteltu ja mentiin iha perse eellä puuhun ja voi JUMALISTE! Tuli ihan mielettömiä kuvia ja meillä oli ihan sairaan hauskaa! Noista kuvauksista on mm. tuo banneri rakennettu (ihan itse tein, hyvä minä!) ja nämä muut tekstin kuvitukset. Loput pidän vielä salassa, ja teen niistä sitten ihan oman postauksensa asap, mutta pakko myöntää, ne on mageita!

Love is in the air!

Iik, täällon vuosipäivä. Tai no puolivuosi, mutta sama asia, puolivuotispäivää saa juhlia, kunnes tulee vuosi täyteen ja ehket vielä sittenkin jos on juhlahumuinen ihminen, niinkuin allekirjoittanut! IIK! Miisouhäpi!
Lahjojakin sain, tänään uuden sarjapainoenkan penkkiin. Ainiin, jos joku erehtyi luulemaan, että puhun kainalosta niin ehei, meillä on takana jo 1,5 vuotta. Nyt puhun elämäni toisesta rakkaudestam hieman nuoremmasta tulokkaasta, nimittäin saliharrastuksesta!

Pääsääntöisesti tiemme on ollut melko tasainen, kokoajan loivaa ja tasaisen hyvää ylämäkeä, muutaman kerran on tullu kuoppia vastaan, mutta eihän se ole tie eikä mikään jossa ei elämä näy. Viime viikolla oli vastassa melkoinen rotkokin, mutta lopulta jotenkin siitäkin onnistuin kaivamaan itseni ylös. Toivottavasti jatko tulee olemaan vähintäänkin yhtä mukavaa ylämäkeä ja vältytään ainakin suuremmilta mahalaskuilta. Toivon meille pitkää ja antoisaa jatkoa <3

Julkaistaan alla nyt sitten masennusta aiheuttaneet vertailukuvat, koska suosta olen jo melko kuivin jaloin päässyt yli. Eli päällä aina kollaasissa on 3kk sitten otettu kuva, alla parin viikon takainen kuva. Kiristystä on tuossa selkäkuvassa varsinkin, eihän siitä mihinkään pääse....

Harmi vaan kun on niin kauhean malttamaton luonne. No, pakko kai tän harrastuksen kanssa on oppia se, ettei ne tulokset tule yhdessä yössä. Koetan nyt rauhassa (täysiä) reenailla ja syödä hyvin. Olen harkinnu sitä tarkempaa ruokavaliotakin... loppukesällä viimeistään. Joku on kysynytkin et miksi ei jo nyt... siksi koska haluan totuttaa itseni pikkuhiljaa, jotta muutos olisi pysyvä. Jos haukkaan liikaa kerralla, pelkään että kyllästyn ja väsyn. Lisäksi se, et hyvin on tuloksia tullut tälläkin syönnillä, koska tiedän osaavani syödä perusjärkevästi ja melko asiallisilla kalorimäärillä niin...

Ja jos loppuun vielä posetuksia, jotka nappasin nyt illan kähmässä rintatreenin päätteeksi. Posetuksethan on mulla ihan kamalia, mutta kyl niistä käsityksen saa. Paljon on tietä kuljettavana ja työtä tehtävänä, et osaan olla tyytyväinen (jos sellasita tilaa voi edes koskaan saavuttaa), mutta huomaan kuvissa ilokseni jo paljon sellaista,mistä voin olla tyytyväinen ja mitä en koskaan uskonut saavuttavani. Itse huomaan kehityksen etenkin pakarassa, takareidessä ja käsissä. etenkin olkapää, ojentaja akselilla. Ja siitä, et vaatteet istuu (tai ei istu) niinkuin ennen! :D

No, miltäs näyttää?

Pari sanaa 5-jakoisesta

Eka viikko "uutta" ohjelmaa alkaa olla takana. Kävin tänään puskemasas jalkatreenin 2.0:n ja siihen kuuluvat olkapäät. Treenin aikana tuntuma oli hyvä, mut taas sama treenin jälkeinen fiilis (niinkuin joka päivä tällä viikolla), et tässäkö tää nyt oli. Treeni tuntuu siis kovin lyhyeltä entiseen verrattuna. Vaikka onhan se ihan  ymmärrettävää, koska ennen kävin kropan läpi kolmessa treenissä, nyt viidessä niin toki yksittäisen salikerran kesto hieman lyhenee....vaatii vaan hieman totuttelua.

Kaikenkaikkiaan mulla on nyt jako seuraavanlainen;

- Jalat 1.0 (pakara, takareidet ja pohkeet)

- Rinta, vatsat

- Selkä

- Jalat 2.0 (etureidet), olkapäät

- Ojentajat, hauis ja vatsat

Noiden lisäksi koetan tehdä pari aamulenkkiä, 1-2 pidempää "iltalenkkiä" ja yhden ryhmäliikunnan, jonka itse ohjaan. Aerobisen määrä hieman laskee talveen verrattuna, mutta treenejä tulee vähintäänkin yhtä usealle päivälle ja ne jaottuvat useampaan pienempään jaksoon talvisen 2-3h pituisten reenien sijaan. Koetan myös pitää yhden totaalilepopäivän.

Alkuviikon jalkatreenistä... hikikö?

Alkufiilis uudesta ohjemasta ja jaosta on hyvä, mut vielä pitää pieniä liikeviilauksia tehdä Kainalon kanssa ja saada painot kohdilleen, koska aika paljon tulee liikemuutoksia entiseen. Painojen kanssa koko viikko on ollut vielä senkin vuoksi hakemista, kun osin olen joutunut varomaan kylkeäni. Onneksi se alkaa pikkuhiljaa taipua ja toivottavasti ensi viikolla saa täyden höngyn päälle. Tulen esittelemään päiväkohtaisen ohjelman ja laitteleen niitä toivottuja treenipainoja heti, kun saan tuon ohjelman kunnolla ajettua sisään!

Tänään kävin puskemassa tosiaan jalat käsitreenin sijasta, koska kädet tein jo aikaisemmin viikolla, koska alkuviikon jalkatreeni löi takareidet niin tukkoon et jaloille täytyi antaa lisää aikaa palautua. Illalla kävin lisäksi vähän palauttelemassa lenkkipolulla isän ja porukoiden koiruuden kanssa.

Siin on sellanen semihyvä sykkeennostomäki

 

Kevät <3

Vähän laiska, mut...

Isi on kyl maailman parasta lenkkiseuraa. Voi että... nähdään liian harvoin isin reissutyön takia ja yhteiset lenkkihetket on ollu jo vuosia mulle tosi tärkeitä. Lenkin pituudeksi tule tänään kuutisen kilometriä ja loppuun innostuttiin vähän vetämään leukoja. Isähän luonnollisesti kiskoi niitä kasapäin, mutta minäkin tein uuden oman ennätykseni, kolme! Hih, alkuviikosta meni kaksi. Mä niin saan kympin rikki kesän aikana. Päätin sen just nyt!

Loppuun vielä epäonnistunut pullistelukuva alkutalvelta (ehket tammikuulta) ja alla tän päivän otos. Anteeksi huonoista kuvista, mutta mulla on vähän rajallisesti noita kuvaajia salilla (eli yleensä olen yksin) joten kuvasaldo on mitä on, jos sitä on ollenkaan. Koetan asiassa kuitenkin skarpata! Mutta siis, palatakseni vielä ylläolevaan, ero ei ole iso, mutta on siellä jotakin pientä havaittavissa, vai? Olkapäissä on tapahtunu yks isoimmista (pienistä) muutoksista viimeiakoina, mut on tuoon haukkaanki jotakin tarttunu. Toki valaistus ja kuvan ottoetäisyys on hieman erit mutmut.... No, on siel joku herne jokatapauksessa!

Huomenna selkätreenin ja painojen esittelyä!

Ja hei, muutin vähän kuvakokoa, kun alkoi tuntua et toi entinen kuvakoko oli vähän turhan mini. Mitä tyksitte näistä vähä isommista kuvista?

Hajotus Maximus

Otsikkohan sen jo kertoo.
Mulla on nyt joku kuoppa tässä jalkojen alla, nyt ei vaan irtoa. Ei reeni, unet, syömiset, ei mikään. Kaiken taustalla on paskaks menny kylki (syy- tuntematon) jota nyt vaa buranalla ja levolla koetetaan hoitaa. No voitte arvata kuin helppoa toi lepo mulle on. Buranahan menee alas ku kuvittelen et se on tervapiru-karkki (lemppareita), mut toi lepo ei käy meikäläiselle sitten yhtään. Ja tätä on jatkunu jo reilun viikon! Tottakai voisi koettaa ajatella ottavansa tämän levon ja lihaskasvun kannalta, mut mä en vaan voi! Koko viime viikon olin täysin tekemättä mitään, nyt oon käyny aamulenkillä ja yhdellä iltalenkillä, koska mulla vaan palaa hermo jos joudun olemaan kokonaan kotona. EI vaan pysty. Toki kuuntelen kylkeäni, enkä tee mitään, mikä siihen käy kipeää ettei tilanne ainakaan pehene...

Joku Wnnb pimu ja pieni takareisi ja hyppyri

No eilen sitten vahingossa iltalenkillä eksyin salille. Se salin ovi vaan imaisi mut ja mä en vaan voinu mitään. Olin ku tuulitunnelissa, koetin pitää ovenkarmista kiinni etten lentäis salille sisälle mut vips, niin vaa lensin, ei riittäny meikäläisen käsivoimat pitämään ovenkarmeista kii :D Kerran sitten sisällä jo oltiin (hups) ni aattelin et jos vähän...varovasti. Pikkasen kokeilis jalkoja.... Ja lopputuloksena pumppailin 4 kierrosta (naurettavan kevyttä) superina kyykkyä (vain tanko, onneks kukaan ei nähny :D ), vaakaprässiä (jep, vajaa puolet normipainosta), pohkeet, reisiojennukset (nää kaks meni hyvin miltei normipainolla), sjmv (jep, taas se naurettava tanko) ja vähän askelkyykkyä. Ja mua ahdisti. Mua ahdisti niin paljon! Ei kylkeen vaan jotenkin se, miten tahmealta nuokin naurettavat painot tuntui. Mulla oli salilla eilen ja on edelleen just sellanen "koko talven uurastus meni hukkaan"- fiilis. Ja kyllä, tiedän ettei se hukkaan ole mennyt ja ei ne lihakset viikossa eikä kolmessa sieltä mihinkään katoa, mutta on vaa NIIN paska tunne... niitä kunnon reenejä ja salipainojen palautumista odotellessa.

Kyljen on talven aikaa sulanu mut toi perkeleen alarengas ei katoo!

Toimituksen huomio; teksti kirjoitettu torstaina, eli salipäivä oli keskiviikko. Jostain syystä teksti ollutkaan tullut julkaistuksi tuolloin, joten julkaistaan se nyt hieman myöhässä (pe-la yö). Viikonlopun aikana toivottavasti jo uusia ja parempia juttuja luvassa, sillö kylki paranee!!! Jee!

Nyt meikäläinen on taas Stadissa ja mulla on VIIS PÄIVÄÄ VAPAATA! Uskomatonta! Nukkumista, reeniä, korkeasaarta...jospa se elämä taas voittaa ja ens viikolla saa kunnolla taas aloittaa sen, mitä niin kovin nytkin kaipaan.

Yötä ja puss!

Anna ja bikinileiri!

Viime viikolla Kainalo huomasi ilmoituksen Oulussa järjestättävästi bikini fitness leiristä. Leiriä piti bikini fitness Pro Anna Virmajoki, alan ehdoton tähti. Itse innostuin leirille menemisestä heti, vaikken kisapäätöksiä ole vielä tehnytkään. Ajattelin, että mitäpä haittaa "tunnelman haistelusta" ainakaan voi olla. Alkuun ajattelin, että leiri on jo täynnä, mutta ihmetyksekseni ja onnekseni mahduin mukaan! Paniikki oli edellisenä iltana aivan kamala.... mä en osaa mitään, mua nolottaa mennä, kaadunko korkkareilla, miltä muut tytöt näyttää..

Päivän eväät. Shakerissa Scitecin Delite <3

Paikan päällä huoli osoittautui onneksi turhaksi. Meitä oli paikalla kiva, pieni ja tiivis joukko muakavia tyttöjä. Osa oli menossa jo kisaamaan ensi kuussa, osa syksyllä, minulla ja jollakin muulla asia oli vielä "kauempana ja hautumis asteella". Kohta lavalle menevien seassa tunsin itseni hieman isoksi, mutta minkäs teet, ei ole diettiä takana vielä tällä neidillä :D Ajattelin, et pokkana ja leuka ylhäällä sekaan vaan. Jokainen kai joskus on ollut aloittelija?

Alkuun käytiin luentomuotoisesti läpi kisapäivän tapahtumia, sääntöjä, bikinejä, meikkiä, hiuksia, kenkiä, kisaväriä, kisapäivän kulkua...kaikkea "viimeistelyä". Lisäksi puhuttiin vähän ruoasta, treenistä, nesteytyksestä yms ennen kisoja ja loppuun vähän höpöteltiin niitänäitä ihmisten suhtautumisesta lajiin, tisseistä, kaikesta mahdollisesta. Ja minusta oli hyvä niin. Saatiin hieman rentoutettua tunnelmaa ennen kävelyä.

Tässä näyttää valvavan blingiltä mut kummasti sitä kimallusta lavalla "katoaa".

Onhan ne ihanat...ja painavat!

Loppupuolella leiripäivää opeteltiin poseja, vertailutilannetta ja t-kävelyä. Kaikki edellämainitut olivat minulle ihan uusia juttuja, mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna suoriuduin niistä kyllä ihan kivasti- ensikertalaiseksi. Enkä kompuroinut korkkareillakaan. Tosin, mähän juoksisin 10cm koroilla vaikka puolimaratonin, on niillä sen verran tullut keikuttua. Ja sain jopa jonkun kehunkin Annalta ja se tuntui kieltämättä ihan mukavalle sen kaiken jännityksen ja paniikin keskellä! Videomateriaaliakin pikkupätkiä sain, jotta itsekin näkee vähän miltä se kävely näytti. Heti havaitsin pari raivostyttavaa kädenpyörittelyä, joista on heti kyl päästävä eroon kun harjoittelu jatkuu. Ja Pakko myöntää, että kovaa hommaa tuo poseraaminen! Jotenkin löytää itsestään ihan uusia lihaksia kun koettaa taivuttaa asentoa mahdollisimman hyväksi ja ylläpitää kokoajan ylihyvää ryhtiä ja muistaisi vielä hymyillä. Se ei onnistunut kovin luonnollisesti vielä, varsinkaan yhdistettynä poserauksiin... No onneksi minulla on aikaa opetella!

Onhan hän kaunis ja näyttävä ilmestys!

Lisäksi tutustuin leirillä muutamaan oikein mukavaan tyttöseen joiden kanssa toivottavasti yhteydenpito jatkuu ja voidaan tsempata toisiamme.

Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä mieli jäi leiristä, sain uutta inspiraatiota vaikkakin se toi samalla mukanaa muutamia asioita joista ahdistua lisää. Päätin nyt, että mietin rauhassa, katson mihin kunto kehittyy, mihin oam fiilis kehittyy ja koetan antaa asialle nyt tilaa ja mahdollisuutta hautua. Eihän tässä minun kohdallani ainakaan vuoteen mitään tule tapahtumaan kisa-asiassa. Mutten poissulje lisenssin ostamista vuodelle 2014 JOS kaikki menee hyvin eteenpäin.