Askel taas otettu

Viikko on syönnin ja treenin osalta  sujunu mukavasti. Kävin toissailtana vierailemassa jalkajumpan merkeissä Töölö gymillä, jonne ihana Linda mut houkutteli. Meillä on tosiaan Lindan kanssa sama valmentaja ja jutut menee muutenkin hyvin yhteen niin mikäpä sen mukavampaa, kun painaa välillä yhdessä eteenpäin! Sen lisäks et treeni oli mukavaa, Töölö gymistä jäi tosi hyvä fiilis myöskin. Siellä oli hurjasti tilaa ja laitteita! Ei mitään jonoja missään vaikka porukkaa oli paljon! Täytyy miettiä nyt ihan tosissaan mihin sitä jatkossa menis treenaileen. Salin vaihto tai toisen salin ottaminen City Gymin rinnalle kun alkaa olla ajankohtaista. City Gymillä olen viihtyny hyvin, mut se on mun käyntiaikoina aika täynnä ja toki treenaamaan pystyy, mutta välillä ois kiva saada vähän isompi laitevalikoima käyttöön. Lisäksi muutenkin tuntuu, et vaihtelua kaipaisin. Mayor's ois tietty valmentajan takia fiksu valinta mut... En tiedä, fiilistellään :)

Ja tammikuu se lähestyy loppuaan ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa- lisenssiä. Lisenssejä kun ei myydä tammikuun ulkopuolella, joten se on nyt lunastettava jos yhtään haaveilee tämän vuoden puolella kisaamisesta. Itse lunastin omani eilen ja olihan se jännä hetki! Vaikkei siinä nyt tehtykään muuta, kuin netissä täytettiin tietolomake, näpyteltiin lisenssimaksu verkkiksenkautta menemään fitnessliitolle ja allekirjoitettiin kilpailijasopimus niin olihan se jänskää! Kädet tärisi miljoonaa. Me tultiin Akin kanssa siihen tulokseen, et jätettiin tässä vaiheessa "luokka" auki, en siis ilmoittanut itseäni body/bikinisarjaan. Vaikka bodyä kokoajan tavoitellaan, haluttiin jättää vielä bikinin mahdollisuus ns avoimeksi, jos tuntuu keväämmällä ettei tämän emännän koko ole bodyyn järkevä. Alkuun olin tästä vähän... nyreissäni, mut ymmärrän kyl Akin pointin. Parempi näin päin, kuin se et pitäs ihan mininä lähtä luokkaan, johon ei oikein ole sopiva.

Huomenna meillä ois Lindan kanssa yhteistreenit Mayorsilla Akin koutsaamana. Mitähän siitäkin tulee... Joko meille tuplakuolema tai sitten Akilta menee totaalisesti hermo meihin :D Stay tuned!

Vieroitusoireissa

Moikka.
Täs on nyt painettu ja sulateltu (kirjaimellisesti) kaikkea uutta. Isoin vaikeus itse syömisen lisäksi on ollu kauhee kylmä hiki, päänsärky, paha olo ja tärinä joka on vaivannu meikätyttöä aamuisin parisen viikkoa. Hahaha "oot raskaana" kommentoijat voivat luovuttaa- en ole. Olen nimittäin vierotusoireissa. Kyselin nimittäin Akilta asiaa kun viimeksi nähtiin ja vastaukseski hän heti ekana epäily tosiaan vieroitusoireita lisätystä sokerista ja lisäaineista. Nyt kun on vedetty melkolailla puhdasta ja prosessoimatonta safkaa naamaan ja ruokavaliosta on tiputettu esim mehut ja jugurtit joita meikä ennen jonkunverran nautti, tuloksena saattaa olla tämä. Kesto tällä lystillä saattaa olla 1-3 viikkoa, mut sit kun keho on tunkenu kaiken "sinne kuulumattoman" ulos, oireet helpottaa. Sitä odotellessa.

Oonkin tullu nyt miettineeni aika paljo ihmisten ruokailutottumuksia ja mukaan luettuna omat vahat tapani. Kaikkea sitä ihminen napaansa työntääkin. Välillä näkee perheenäitejä kaupassa, kärry täynnä metripitsaa, sipsiä ja limsaa, kaikkea ruoaksi oikeasti kelpaamatonta. Hitto. Ja tosiaan jos nuo "ihanat" E:t aiheuttaa jo mulle tällasia fiiliksiä, mitä ne aiheuttaakaan sellaiselle joka oikeasti elää eineksillä lapsesta saakka. APUA! Toivottavasti jengi heräis pikkuhiljaa...

Muuten treenirintamalla on aika vauhdikasta ja kokoajan tulee uusia juttuja niin ettei pää meinaa perässä pysyä. Viime viikolla treenattiin Akin kanssa kahdesti yhdessä Toisella kerralla sitä mun ehdottomasti isointa heikkoutta olkapäitä. Taas helvetin tehokas treeni täynnä pudotuksia, supereita ja pakkotoistoja. Kokoajan pieniä uusia tekniikkavinkkejä ja tipsejä, joilla saa vähän varioitua treeniä. Jei! Olkkistreeni alkaa kyl olla nyt mun lemppari ehdottomasti, mutta kiva tietenkin et asiasta nauttii- täytyyhän ne paikutella nyt 2-3 kertaa viikossa lävitte!

Toisessa yhteistreenissä vedettiin läpi aamuaerobisen yksi runko. Otan nyt 1-2 kertaa viikossa ohjelmaan noi aamuaerot, muttei veivata niitä viel kovin paljoa, ettei se vie tehoja itse saliharjoittelulta. Tätä aamujumppaa ja sen variaatioita tullaan veivaamaan paljon sitten dietilläkin koska "me ei olla mitään sauvakävelijöitä", joten turhaan valkun mielestä veivataan pelkkää lenkkiä tai juoksumattoa ja siinähän se on aivan oikeassa! Tuo aamuaero sisältää tehokkaita sykkeennostoja, seassa lihaskuntoa harjoittavia pitkiä kevyitä sarjoja eri lihasryhmille. Namia. Mä vielä erehdyin lähtemään tohon treeniin vähän "takki auki", et onhan mulla sitä aurobista kuntoa- no ei ollu perkele. Tai siis on sitä varmasti paremmin kuin monella muulla, mut oli sellainen höykkyytys tuo, että ei ihan jokaisella lenkillä tai humppajumppapumppatunnilla saa samaa fiilistä. Fiilis oli oikeestaan kuin ala-asteen juoksukilpailuissa, veri maistui suussa ja koetin vaan aatella et "kohta oot maalissa, jaksa viel, ei saa päästää ketään ohi". Niin ketä ohi? Niinku henkisesti ketään. Aattelin et nyt painas vaan täysiä, ihankuin joku ois ottamassa mua kii- ja se toimi, mä selvisin maaliin!

Aamujumpan jälkifiilis

Huomenna ois yllättäen olkapääpäivä- loppuviikolla taas yhteistreeneja Mayorsilla. JEE! Lisäsk ois pari päivää aikaa ostaa kisalisenssi...iik! Minä olen siellä sitten satojen uusien tulokkaiden joukossa- lisenssin lunastaneita on nimittäin tänä vuonna PALJON!

Uus vaihde

Kippaskappas, sähköpostiin tuli pari päivää sitten uutta ruokaohjeistusta, wuup! Mulle toi syöminen on tässä hommassa huomattavasti vaikeampi juttu, kuin treenaaminen. Aikaisemmin ruokapäiväkirjoja Akille pitäessäni ei makrot jakautuneet tasaisesti päivän ajalle ja korvasin jonkun verran kaloreita esim mehuja juomalla. Nyt otettiin sit kaikki löysät pois ja "keskitytään nyt oikeasti syömään". Ruokaohjelma ei ole orjallinen, toki saan korvata kanan muulla lihalla (kunhan tsekkaan rasvat), riisit jollain muulla lisukkeella yms, mutta alkuun koetan nyt sisäistää sen, mitä tarkalleen lapussa lukee.

Kävin eilen kaupassa, ja parin päivän ruokaostokset näytti sitten kutakuinkin tältä;

Kuvasta puuttuvat vielä aamupuurot, kananmunat, raejuustot...eli kyllä, evästä on! En lähde syömisiäni sen tarkemmin nyt erittelemään, mutta aamupala on ihan jäätävän kokoinen setti "kaikkea", iltapalan ja yhden hedelmävälipalan lisäksi on 4 lämmintä ruokaa. Huh huh.

Uusien ruokakuvioiden lisäksi ohjelmaan itettiin nyt kaikki aminot grammalleen punnittuna ja treenin aikana juotava vitargo. Vähän meinaa pakki olla sekaisin tästä kaikesta, mut toivotaan et lopummalla viikkoa helpottaa. Tuo vitargo on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta muutamalla isommalla treenillä sitä nyt juoneena, voin sanoa et kyllä todellakin auttaa jaksamaan! Vitargot ja välipalaprotskuja tilasin taas tuttuun tapaan Wellneteukselta Vaasasta. Kiitoksia taas Jarmolle!

Nyt siis näiden jauhojen ja uusien ruokaohjeiden kanssa lyödään taas uusi vaihde silmään. Tosin olen tehnyt sen jo monesti ennenkin, joten minusta taitaa löytyä noita vaihteita, kuin hurjapäät elokuvien autoista konsanaan! Aina vaan uutta pykälää :D

Loppuun vielä parit kuvat kondiksesta. Tästä ekasta mä suorastaan järkytyin. Kuvan vasen puolisko on otettu ennen puntin aloittamista, kun oliun lomalla Miamissa. Tuolloin koin olevani ihan hoikka ja hyvässä kunnosa, se ryhmäliikkujapirkko. Vaatekokoni oli 36 ja painoa sellaiset kuutisenkymmentä. Toki joskus vähän alamahaani joskus puristelin ja toivoin sen katoavan, mut muuten olin ihan ok tyytyväinen (mitä nyt pään vihollinen oli se ruoka). Oikeanpuoleinen kuva on otettu kolmisen kuukautta sitten. Painoa kuvassa samat kuutisenkymmentä, mutta onhan tuossa jotakin tapahtunut! Hih. Et ei se numero vaan se koostumus... kyllä antoi intoa jatkaa eteenpäin!

Loppuun vielä kuvat mun maanantain jumpan jälkeen... vuorossa oli taas etureidet- se treeni jota mä niin vihaan! Vihaan lähinnä siksi, et se etureisikipu on treenikivuista se pahin, ainakin mulla. Ja jotenkin mä henkisesti koen itselläni etureidet isoksi heikkoudeksi, vaikka muualta onkin tullut toisenlaistakin palautetta asiasta. Olenkin alkanut kutsumaan jalkojani kanankoiviksi :D

Mitä sitten tuli etureisitreenissä tehtyä? No pudotuksia ja supersarjoja tietenkin!
Ekassa setissä oli prässi etureisille (alkaen 100 kilosta kiekkoja pudotellen kelkka tyhjäksi), boksihyppyjä jja normeja kyykkyhyppyjä. Toisessa setissä vedettiin kapeaa kyykkyä ja kyykkyhyppyä, kolmannessa muistaakseni tein reisiojennukset kolmella pudotuksella, askelkyykyt toinen jalka penkillä ja boksille nousut polvennostolla. Kaikkia settejä kolme kierrosta. Hyi. Mutta menihän ne pumppiinkin!

Mutta siinäpä alkuviikon kuulumiset. Aamulla kävin jo treenaamassa selkää, nyt meinasin vielä mennä venyttelemään ja tekemään vatsoja. Jos kylki vaan kestää.

Onkos teillä muuten kuinka buustereita/latureita tms juomia käytössä?

Väriä

Mä (niinkuin moni muukin), vihaan kalpeana olemista. Hyi. Kesällä on ihana, kun aurinko värjää nahkan pronssisen kauniiksi, mutta annas olla kun talvi tulee. Hyi. Siinä sitä sitten ollaan raa´an kalkkunalihan värisenä. Hehkeää.
No onhan tietty itseruskettavat...mutta ne haisee ihan järkyttävälle ja kaikista niistä miljoonasta purkista joita olen kokeillut, tulee överifeikki väri. Just sen näköinen, että on tosiaanki "karnieeria tai loreaa" lyöty nahkaan. Pthy. Siitä on etelänlomat kaukana. Suihkurusketuskin on usein ruma, ja melkoisen kallis ylläpitää ja sitten on tietty solarium. Ihana, ihana solarium, jossa minä kyllä mielelläni makoilisin vaikka päivittäin, jos se ei olis niin pahaksi kauniille hipiälleni. Siellä tulee nätti rusketus, mutta ei siellä tosiaan jatkuvaan viitsi maata...

Mutta apu on löytynyt! Viimein raskin ostaa (tilata) paljon kehuttua St. Tropezia ja voin todeta, että rukouksiini on vastattu! Ihan mieletöntä! Ensinnäkin, tuote ei haise yhtään normaalille itseruskettajalle, tuoksu on jopa melko "hyvä". Tuote on värillistä, helppo levittää (ainakin virallisella levityssienellä), väri alkaa muodostua heti, kuivuu nopeasti ja lopputulos; kuin sieltä etelänlomalta! Ah ihanaa!
Harmi, etten ottanut "ennen" kuvia nahastani, jossa oli hieman solkkuväriä...ei ole nyt vertailupohjaa, mutta voin sanoa että kolmisen kertaa levitettyäni tän, olen just sellainen semivaalea maitokahvi, mikä on mun lemppis!

Kasvoille oma, vartalolle oma

Onhan noilla tietenkin vähän hintaa, mutta ihan sama. Tuotteita saa ainaki Stockalta ja Kikcsistä, omani tilasin maailmalta, säästin siinä lystissä eket 15-20 euroa.

Alla yksi menneen viikon treenikuva, takana mahtava takareisijumppa ja päällä uusi BB:n toppi. Jesh!
Vaikka itse sanonkin, alkaa se pyllynkaari kasvamaan pikkuhiljaa! Jee!

Tää päivä onkin menny ihan uusia kuvioita opetellessa. Kerron niistä illemmalla lisää, see ya!

Persetalkoot Mayor´silla

Jos omistaa jo valmiiksi melko hyvin hittiä ottavan perseen ja sitten sitä vielä väännetään valkun kanssa vähän toista tuntia toistasataa lasissa, voin sanoa, että sattuu. Sattui eilen, sattuu tänään ja en edes uskalla ajatella paljonko sattuu huomenna. 

Mulla oli tosiaan eilen Mayor´s päivä. Alkuun vähän vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jatkosta ja mihin päin hommaa lähdetään nyt vetämään, jonka jälkeen aloitettiin persetalkoot. Reenattiin takareisiä ja ennenkaikkea tuota "hyppyriä". Kyllähän minä taas arvasin, että tuskaahan se tulee olemaan, mutta jotenkin noin mellevää poltetta en osannut odottaa. 

Perinteiseen tyyliin paljon super-settejä ja pudotuksia. Pakkotoistoja. Lisää pudotuksia....Morjensta vaan! Pyydän julkisesti anteeksi kaikilta yhtäaikaa salilla olleilta, aiheutin varmaan puhinallani muutaman ylimääräisen desibelin rokinräimeen sekaan. Me tehtiin pakarapotkuja, reisikoukustuksia maaten, kolmenlaisia kyykkyjä, sjmv, yhden jalakan  hackia, kyykkyhyppyjä... melko tehokas tunti. Mun alaselkä ja treenattavat lihakset huusi hoosiannaa jo ekan setin jälkeen, mutta jotenkin kummasti sitä saa itsensä haudattua sellaiseen kuplaan, että jaksaa ja jaksaa eteenpäin. Jotenkin tähän tilanteeseen käy armeijasta tuttu lause "Sitten kun kunto loppuu, mennään eteenpäin päällä". Itsellä ainakin näissä hetkissä auttaa se, etten ajattele kuinka paljon on kokonaisuutena vielä jäljellä, vaan ajattelen aina vaan yhden toiston vielä eteenpäin. "Kyl mä viel yhden jaksan, nyt Sara yks enää..." Lisäksi helpottaa se, et mun ei itteni tartte ajatella mitään muuta, kuin itse tekemistä. Joku muu huutaa vierestä toistot, ohjeet, tsempit, hoitaa pudotukset ja mulle jää "vaan" se tekeminen. Ja jotenkin alan itse nyt oppia tuohon tekemiseen. Aki sanoikin mulle, et "Nyt sä et enää kiinnitä huomiota mitä täällä sun ympärillä tapahtuu vaan sä osaat olla täysin mukana siinä sun tekemisessä." Ja toi oli mulle henkiläkohtaisesti tosi tärkeä lause, aletaan päästä sen äärelle, mihin täytyykin päästä.

Treenin jälkeen mä makasin pukkarin lattialla vartin, nieleskelin oksennusta. Palkkaria ei voinu kuvitellakkaan ja tunsin vaan sen poltteen...jumalauta! Puolen tunnin jälkeen sain vaaputtua pukkarista pois, mutta olinhan mä varmaan näky...mutta ai että vaikka naama ei hymyyn taipunu, sisältä tyttö hymyili, mä selvisin ja tiesin tehneeni! Nyt sit lähtään näitä oppeja kans ottamaan ohjemaan ja alotetaan kunnon persetalkoot!

JLo- beware!

Väsynyt, mutta onnellinen

Viime viikot mä oon tosiaan ollu muutenkin jossakin uskokuopassa. Motivaatiota on helvetisti, mutta jotenkin se usko omaan tekemiseen on puuttunut, lähinnä tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti.... Sain sitten onneksi avattua suuni fiiliksistäni ja vastaukseksi sain; "Kyl musta aika riittää oikein mainiosti. Mä en nää tässä mitään ongelmaa. Ehitään viel parikyt viikkoa painaa täysillä ja sit aletaan kaivamaan ne tulokset alta esille." 

Okei, eli tänkin asian suhteen nyt koetan jättää ajatustyön muille, ja tehdä itse sen mikä mun täytyy. Nyt taas jaksaa ja mieli on parempi! Hyvä tästä tulee- pakko tulla!

Lmfao

Tänään mulla oli ihan super mukava, erilainen ja jänskä päivä. Menin nimittäin Herttoniemeen Sporttikujalle treenaamaan hurmaavan Saran kanssa! Iik! Vähän jännitti, mutta oli mulla kyl mukavaa. Olen lukenu Saran blogia jo pitkästi toista vuotta ja ihastuini. Jotenkin se maanläheinen tyyli kirjoittaa puri meikäläiseen heti ja toki jatkuvat tulokset on ollu tosi mielenkiintoista seurattavaa! Helsinkiin muutettuani mä sitten päräytin laittaa tytölle viestiä, nyt tässä on sitten syksyn mittaan vähän tutustuttu ja tänään tosiaan päästiin ensimäistä kertaa yhdessä tositoimiin. Kaimani treenaili rintaa ja käsiä, mulla oli olkapäät vuorossa. Tokihan me siinä sivussa kokoajan höpöteltiin kaikenlaista genrestä ja lajista. On se ihana välillä jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee niin samalla lailla, kuin itse. Toki minusta on ihana jutella "ei fitness" kavereidenikin kanssa, mutta aina ei ehkä ihan samallalailla kaikki ajatukset mene yksiin tai ei muuten pääse ihan samalle aaltopituudelle.

Mitäs me kaimat?

Treenin jälkeen mentiin sitten peilin eteen, hui! Siinä mä sivusta seurailin Saran t-kävelyä (ah, ehkä minäkin sitten joskus sen osaan) ja poserauksia ja sen jälkeen Sara alkoikin vähän opastamaan mua. Minähän en ole koskaan ennen juurikaan poserauksia harjoitellut ja jo jonkun aikaa se on nyt hakannut takaraivossa, että asialle täytyy alkaa tekemään jotakin, ettei tule kiire. No nyt oli sitten sen aika, aika ottaa ensikosketus (tai mahalasku) asentojen ihmeelliseen maailmaan. Valehtelisin jos väittäisin, että se olisi helppoa, valehtelisin jos väittäisin, että osaan sen. Sanon suoraan, että olihan se vaikeaa ja kyllähän mua jopa hävetti! Ihan suoraan sanottuna. Ja nytkin kun ollan olen peilin edessä itsekseni seisoskellut ja katsonut noita kuvia niin onhan se ihan kamalan näköistä :D Mutta kai jokainen on joskus ollut tiensä alussa.... sillä mä koetan itseäni lohduttaa. Tästä ei onneksi voi olla tie, kuin ylöspäin.

Heikkohermoisimpia suosittelen tässävaiheessa sulkemaan koneen, tai vähintään kirjoittamaan osoiteriville mitä tahansa muuta, kuin allekirjoittaneen blogiosoitteen.

Apina karkas häkistä. 

En keksi edes mitään sanottavaa

Mikä toi mun toispuoleisuus on?!

'
Siinä ne nyt on. Ja kyllä, nauran itsekin täällä, joten antakaa vain tekin mennä, en edes pahastu. Hetken aikaa jopa mietin, etten ilkeä julkaista näitä, mutta sitten taas muistin, että mä haluan kirjoittaa realistisesti. Tää homma ei oo aina hattaraa ja vaahtokarkkia, joten tää on nyt se purkanjämä, jossa on hiekanmuru seassa, sattuu hampaaseen kun puraisee. Toivottavasti mä voin jonkun ajan päästä laittaa rinnalle vertailukuvat, joita kehtaa jo esitellä. Kiitos ja anteeksi. Kaikenkaikkiaan (häpeästä huolimatta) hieno päivä! Huomenna Akin juttusille ja treenaamaan jalkoja- armoa!