Henkinen hajotus

Mun kroppa aina reagoi muutoksiin ja stressiin (tai sen laukeamiseen) tosi voimakkaasti ja niin kävi nytkin- olen sairaana. Kelasin et miks ihmeessä taas, mutta nyt on isoja asioita tapahtunu ja olen tsempannu itseäni eteenpäin "jaksa vielä hetki" mentaliteetillä ja nyt kun annoin itsellenmi luvan rentoutua (3 päivää vapaata töistä) niin minähän pamahdin samantien sairaaksi. Tää on mulle "melkoisen tuttu toimintamalli", mutta tällä kertaa aikaisempia kertoja huomattavasti hajottavampi. Nyt nimittäin tuntuu, et aika valuu hukkaan. Nyt kun on päivämääriä asetettu kalenteriin, tuntuu et se tiimalasin aika vaan juoksee ja juoksee ja jokainen hiekanjyvä pitäis käyttää hyödyksi ja sitten tulee tällaisia esteitä. Vaikka toki tää on vain elämää ja siihen pitäis osata suhtautua, mutta meikäläisen ajatusmaailma ei vaan toimi niin- ainakaan vielä, jospa se oppii.

Tänään ois pitäny olla (samoin kuin huomenna) Akin kanssa pitkät treenit, mutta eipä nyt sitten ole. Fuuuuuuuu! Pakko löytää siis yhteistä aikaa jollekin mun työaamulle ja vetää superpäivät. Kevyttä. Eikä mua vituta vaan treenit, vaan myös se, että olin aikonu tehdä kaikki rästi kotihommat ja joululahjaostokset jo alta pois, kun joulukuu itsessään on muuten melko kiireinen- no epä tartte tehdä sitäkään. Voipi olla, että huomenna näpyttelen vaan netistä tilata kaikki, niin on edes joku asia pois huolesta. Tai no ihan kaikkea en varmaan voi tilaamalla hoitaa, mutta ison osan kuitenkin.

No, kaikki tämä(kin) kertoo siitä, et motivaavio on valtava. Tän ahdistuksen lisäksi olen selannu treenivaatteita (ja okei vähän tilannutkin), lukenut sen miljoona tuoteselostetta erilaisista vitskuista ja lisäravinteista ja valkannut viidakosta jo muutamia omaan käyttööni... kaikki valveilla ollut aika on mennyt jollain lailla kuitenkin harrastuksen parissa. Ja tietenkin syöden. Vähän haasteellista tässä kondiksessa saada kaikki alas, mutta koetettava on.

Ja niin, no joku hyvä juttu tähän iltaan; täydellisen banaaniletun resepti on löytynyt ja niitä on tullut nautittua tässä iltapalaksi jo hyvänkokoinen lautasellinen.

- 1 normaalikokoinen bansku

- 2 pientä (luomu)kananmunaa

-ripaus aitoa vaniljaa

- raakakaakaonibsejä

- paistetaan kookosöljyssä

 - tarjoillaan marjojen ja pienen skyr-keon kanssa

Jatkais unia ja toivois freesimpää huomista! Palaillaan pian astialle. Mulla on ykdet kuvauksetkin teille esiteltävänä :)

Än yy tee- NYT!

Toissayönä en nukkunu. Jännitti,. hikoilin, odotin ja odotin.... fiilis oli kuin lapsella joulua venaillessa, johon yhdistettiin hammaslääkärimäinen kauhea pelkotila. Jakomielitautinen fiilis siis. Eilen oli nimittäin ohjelmassa ekat yhteistreenit Mayor´silla Akin kanssa. Ainut mitä ennakkoon tiesin, oli että yläkroppaa tullaan käymään läpi ja että vähän "tutustutaan" liikkeisiin ja toisiimme...

Aamupuuhien jälkeen luurit täysille, lemppareimmat treenivaatteet päälle fiilistä tuomaan (sama uusi ihana avokylkinen salipaita joka aikaisemmin kuvissa vilahti sinisenä) ja henkinen fiilis tappajamodelle. Metrosta ylös noustessa Ruohiksessa olin ihan varma että oksennan... hisseille mennessä odotin vaan et millon se tapahtuu, puklu siis... Mutta hisseillä Aki olikin jo vastassa, kaappas halaukseen ja alko kertoa omaan tyyliinsä juttuja ja jotenkin heti fiilis rentoutui. Jouduin kyllä silti hengittelemään syvään ja rauhallisesti.

Täl fiiliksellä

Koko salistahan ja pukkaristakin olin jotenkin "wau", vaikka eikai ne pukkarit ole pukkareita erikoisemmat. Jotenkin kai se tunnelma....ja oma fiilis aikaansai kaiken sen hämmästelyn. Aloiteltiin ihan perus vipareilla ja hups, siinähän kävi niin et kohta vedettiinkin jo melkolailla täysiä olkapäitä. Olin koko treenin jossakin omassa kuplassa, jossa kuulin vaan ne Akin komennot "vielä kolme, anna mennä, hyvähyvä, muista focus".
Toki paljon tuli uusia liikkeitä, vähän tekniikkakorjauksia, mut pääsääntöisesti ihan hyvää palautetta. Oikeastaan palaute yllätti itsenikin. Mulla on ollu hyvä opettaja ja koutsaaja tähän hommaan ennen Akia, jota saan kiittää siitä, et yleensäkin olen tässä tilanteessa nyt. Oikeastaan hänelle tulen aina olemaan kiitollinen tästä harrastuksesta, neuvoista ja ohjeista. Tähän on hyvä rakentaa lisää.

Kaikenkaikkiaan me vedettiin (jos kykenen oikein laskemaan) joku nelisenkymmentä sarjaa olkapäitä, joista osa oli pudotuksia, tsaijai. Aikaa meni joku 1,5 tuntia, mutta kyl olin yhtä hymyä treenin jälkeen. Oikeastaan oli siinä ja siinä, etten purskahtanu itkuun pukkariin kävellessä, pukkarissa se käytännössä jo tapahtuikin. Huomenna seuraavat yhteistreenit, jeejejejeee!

Tus-kaa

Lähtiessä mut hyvästeltiin taas lämpimällä halauksella ja kommentilla "Juu oli tääl fastassa ihan urheilija eikä mikään prinsessa" :D No, eiköhän joskus mulla se itkukin pääse ja murrun- mut eka hyvä kosketus yhteiseen tekemiseen, mii laik!

Isoja asioita

Unettomia öitä ja miljoonia pohdintoja... Ja lopulta mä sen päätin; nyt lähdetään valmennukseen. Mä olen vuoden treenannut salilla ja kokoajan se on maistunu helvetin hyvälle, parantunu oikeastaan vaan se fiilis kokoajan. Tuloksia tulee ja tavoitteet kasvaa. Pää oppii päivä päivältä enemmän tästä elämäntyylistä ja kroppa toimii. Siihen kun yhdistetään luonne "vaikka perse edellä puuhun" ja savolainen hulluus, on paketti valmis.

Kai mä olen jo pidemmän aikaa sisimmässäni tienny ja nähny mihin tää pikkuhiljaa johtaa, mutta itselleen asian myöntäminen on pelottanu helvetisti. Miksikö? Siksi, että pelkään epäonnistumista ja väsymistä. Lopulta sain taitettua pelolta niskat ja lähetin tekstiviestin Ruoholaden suuntaan "Millon tavataan?".

Vapisevin jaloin astelin about viikko sitten Mayorsille. Vastassa loistava ja hieman pelottava äijä, jonka lämmin halaus ja suorasanaisuus sai mut kuitenkin nopeesti rentoutumaan. Se on jännä, vaikka on tavattu jo useamman kerran, aina mua jännittää. Jaettiin ajatuksia, neuvoteltiin, mua neuvottiin, vedettiin linjauksia, raha vaihtoi omistajaa ja niin olin hetkessä myynyt sieluni fitnekselle. Siinä se sitten oli. Yks kaks mulla olikin valmentaja- Aki Mähönen.

Nyt on asiasta kulunu viikon päivät. Mun askel on kevyt. Mun on helppo hengittää. Mä tiedän et tie on raskas ja vaikea, mutta uskon, että se on kulkemisen arvoinen. Mä olen kuin pieni lapsi tietosanakirjan edessä...tajuan kokoajan, että on kauheasti opittavaa ja uutta edessä. En tiedä vielä oikeastaan mitään. Mutta mä tiedän olevani hyvissä, osaavissa ja luotettavissa käsissä. Mä olen oikealla tiellä.

Mihin se tie sitten vie? Toivottavasti Lahteen syksyllä 2014. Siihen tähdätään kaikin keinoin. Mä haluan kisata. Mä haluan tavoitella nyt tätä unelmaa täysiä. Se on mun focus. Ai mikä luokka? No se on vielä hieman auki, mutta kyllä se koetetaan -163 body fitness sarjaan tähdätä. Mulla on kuulema ihan hyvin mahkuja ja aika riittää jos vaan työt tehdään hyvin.

Huoh. Nyt se on kerrottu. Helvetisti arki muuttuu, kaikki on ainakin hetkellisesti ruokaa ja treeniä, koska kaikki menee niin uusiksi. Mutta tästä se alkaa ja muuttuu mielenkiintoiseksi, pysykää kuulolla ;) 

Now starts story of my life! Lahti 2014 I'm on my way! 

Harmaa torstai

Paska päivä ja paskat fiilikset. Ei sais antaa masentaa, mut joskus jotkut asiat ylittää henkisen uutiskynnyksen vaikkei haluais. No, kaikesta huolimatta aamulla temmoin itseni puntille ja selkää reenaamaan. Mave oli pakko skipata, on noi takareiskat sen verran hyvässä kondiksessa alkuviikon jäljiltä.

Päätin vähän sekoittaa päivän treeniin vatsoja ja ylätaljaa, joka ei perinteisesti ole nyt mun ohjelmassa ollu. Ekana settinä tein superina leuat, kulmasoudun ja perus vatsat. Toisessa superissa oli latsit taljassa narulla (en kuollaksenikaan nyt muista liikkeen nimeä), taljassa narulla vatsat ja alatalja. Viimeisenä koomikkona tein lankut, ylätaljan ja vatsat siten, että nostin myös jalat kohti kattoa. Tassuissa 10kgn paino ja nilkoissa 3kgn nilkkapainot. Tää on joku linkkari nimeltään... Ehkä :D 

Painoja ei tullu liikkeisiin lisää, mut vanhoilla painoilla tuntu paikoitellen melko kevyellekin. Ens kerralla sitten lisää rautaa. Tosin maven skippaaminenkin vaikutti varmaan asiaan melko paljon. 

Painot mulla liikkuu selkäreenis suurinpiirteiden seuraavissa lukemissa; 

Mave - 90

Kulmasoutu lattiasta - 40

Alatalja - 45

Latsit - 35

Leuat - 6

Nyt en ole kovin tarkkaa kirjaa pitänyt, mut kohta aloitan sen taas, ku saa ihan ohjelman jonka mukaan taas aletaan pelata.

Kuva on alkuviikon jalkajumpalta joka kyllä kulki hyvin. Samalla koin syvää rakkautta uuteen treenitoppiini jossa on ihanasti avoin selkä ja kyljet. Täytynee hamstrata näitä töistä lisää, kaikissa väreissä. Toi kakkostyö on siitä paha, kun on ihan kauheasti houkutuksia kokoajan jokapuolelle. Pakko koettaa pitää pää kylmänä välillä. 

Mutta niin, karkas ajatus taas. Mut toi kuva...itserakkaita tai ei, tyhmää tai ei, niin pikkuhiljaa alan pitää näkemästäni. Kurveja <3 Alkaa löytymään pikkuhiljaa niin pohkeet kuin takareidetkin, ja yläkropan muodot myöskin. Mutta lisää, paljon lisää.

Tänään tuli muutenkin taas salilla kivaa kommenttia. Taas tultiin kysymään kisasinko missä syksyllä tai jos en kerta kisannut niin aijonko kisata. Tämä kommentoija itse hieman tuntui asioista tietävän ja sano et "sulla on kyl tosi hienosti jo lihasta ja tosi hyvälle alkaa jo näyttämään. Mukava nähä täällä tollasiakin" :) Enkä halua kuulostaa pissipäälle, mut toki mukavat kommentit lämmittää mieltä. 

Mut siinäpä se tän sporttitytön päivä. Huomenna taas normaalin päivätyö pariin. Odotan kyl jo ens viikon sporttiduunivuoroja innolla, siel on niin mukavaa!

Me aletaan köllöttämään ja otetaan pala suklaata olon helpotukseksi. Melko vitnestä taas vaihteeksi!