Toiset koukuttuu röökiin, toiset ei pärjää ilman päiväunia (tunnustan, rakastan minäki niitä), toiset himoitsee manhattan sipsejä ja minä himoitsen urheilua...
Olen ollut pienenä pullukka ja joskus ylä-asteella ollessani ajattelin et perkules, se loppuu nyt. Aloin käymään juoksulenkillä (jos sitä lyllerrystä joka alkuun kesti vartin korkeintaan kerrallaan voi edes juoksuksi kutsua) ja ykskas tippui pulluratytöltä kymmenen kiloa ja liikunta alkoi maittaa kokoajan enemmän ja enemmän. Ensin kävin kävelemässä ja juoksemassa, sitten se mukaan tuli ryhmäliikuntatunnit ja lenkit pitenivät. Jossakin vaiheessa huomasin olevani koukussa. Osin urheilun taustalla oli teinitytön halu pysyä hoikkana, mutta se ei ollut ainut syy. Huomasin jo tuolloin, että liikkuvana tunsin oloni niin henkisesti, kuin fyysisestikkin paljon paremmaksi. Nukuin, söin ja elin kokonaisvaltaisesti paremmin.
Tuosta nuorena hankitusta tunteesta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Oma vartalonkuva ja päänsisäinen kokonaisvaltainen minäkuva on paljonkin muuttunut vuosien varrella ja tunnustan, ettei se omakuva aina ole edes ollut ihan terve, mutta halu pitää huolta itsestä on aina ollut suuri.
Tunne kun nipistät vielä muutaman kyykyn, vaikka reidet huutaa hoosiannaa tai juokset hieman paremmalla ajalla normilenkin, on ihan uskomaton! Puhumattakaan tunteesta reenin jälkeen.
Pure love.
Nykyiseen liikuntakalenteriini kuuluu paljon ryhmäliikuntaa (pump, compat, step ja zumba) sekä juoksulenkit ja ajan salliessa koetan repiä itseni myös salille. Tällä hetkellä koetan repiä 5 ryhmäliikuntaa vähintään viikossa, mutta koetan siinäkin olla olematta liian ankara itselleni. Liika pakottaminen tappaa vaan innostusta.
Lisäksi koetan panostaa ruokavalioon. En sulje herkkuja pois, koska se ei sovi minulle. En myöskäänlaske kaloreita tai pisteitä tai karppaa, koetan vaan järkevöittää syömistäni, mutta sallin itselleni lipsumisiakin.
Pyrin pitämään arjen perusruokavalion perusterveellisenä, leipää ja muita vastaavia pyrin vähentämään (koska ne eivät vaan passaa kropalleni) ja pyrin syömään mahdollisimman paljon kotimaista ja puhdasta ruokaa. Hyvästä ruoasta saan energiaa arkeen, reeniin ja itselleni hyvän mielen.
Tänään lautasella oli siis tällasista; marinoimattomasta kanasta, pavuista, paprikasta, tomaatista ja sipulista tehtyä mausteista wokkia jonka kyytipojaksi raejuustoa ja lasi puolikkamehua. Nam!
Mutta, jokaiselle musitutuksena, ettei tulokset tule ilmaiseksi ja alkuun pääseminen ei ole helppoa- mutta se kannattaa! Itse aloitin tyhjästä ja nollakunnolla, mutta vaikeuksien kautta voittoon (vaikken nyt mikään fitness-urheilija olekkaan!)
