Kuurakettikuulumiset

Sairastelusta selvittiin, joskin henkinen hajotus oli jäätävä. Koetin kuitenkin kerrankin malttaa levätä kunnolla, jotta pääsisi taas nopeammin tositoimiin. Sairastelun vuoksi jouduttiin parit reenit Valkun kanssa perumaan ja sekös söi- vaikka toisaalta sain enemmän aikaa valmistautua henkisesti yhteisiin jalkajumppiin...

Viikonloppuna kävin uusien liikkeiden voimin tekemässä olkapäät ja toisena päivänä selän. Selässä keskitytään nyt kuulema erityisesti latseihin, koska "sulla nyt noita epäkkäitä vaan on nyt aika jumalattomasti verrattuna tohon muuhun selkään" :D Tää vaatii iteltäkin nyt vähän ajatustyötä, etten vetäis epäkkäitä liikkeisiin mukaan, mutta sit toki liikkeissäkin keskitytään enemmän latsipuolelle. Yks tällainen liike on mun kielessä "kuuraketti". Jep. Ai mistäkö moinen nimitys? Siitä, et sitä vähän rakenneltiin Mayorsilla ja Valkku itsekin nauroi, et nyt me rakennetaan sulle tällainen kuuraketti.  Toimii ihan sikahyvin- ainakin meikäläisellä. Sain yksinkin kunnon tuntuman ja nyt jo kolmatta päivää kolottelee kivasti.

Kuuraketti

Muuten arki on rullannut edelleen syömisen opettelussa. Vieläkään mullei ihan tarkkaa ruokavaliota ole, vedän sellasilla karkeilla spekseillä, jotka mulle annettiin tuossa muutama viikko sitten. Hiilarin määrä tosiaan mun aikaisempiin syömisiin kasvoi hurjasti, protskua ja rasvaa leikattiin melkolailla ja kaloreita tuli jonkun verran lisää. Nyt tätä on vedetty kolmisen viikkoa ja no.... fiilis on ihan hyvä. Lähinnä ahdistaa jos ei meinaa ehtiä syödä tarpeeksi. Panikoin kauheasti sitä, et kuinka alkaa rasvaa tää kroppa kerryttään, koska oon jotenkin vieläkin sille ajatusmallille melko allerginen.... mutta nyt aamumaha näyttää tältä;

Että en mä kauheasti itke. Ilmeisesti se kaikki ns ylimääräinen mitä nyt suusta alas menee, menee ihan oikeeseen osoitteeseen. Näin mä ainakin toivon. Ja tosiaan tähän mahaan on vielä viikko ollu reenitaukoakin sairastelun vuoksi. Wuuup!

Loppuun vielä vähän kevennystä. Nauroin tälle katketakseni muutama päivä sitten ja lähetin tän myös muutamalle reenaavalle mimmifrendille. Kaikki jotenkin osattiin samaistua tähän- tai tuohon alimpaan hahmoon.

Mut nyt takas töiden pariin. Huomenna luvassa yhteistreenit ja vuorossa ne pelätyt jalat. Itkupostausta siis luvassa.