"Jos ihan kevyesti ne olkapäät"

Sain mukaani hovikuvaajan viikonloppuna...ja flunssan uhallakin piti lähtä treenaamaan. Tuntui, et seinät tulee muuten niskaan, musta tulee laiska ja iso ja en kehity. Jep, loistava ajauksenjuoksuketju taas miekäläisellä. No, minkäs teet ku haluaa reenataREENATAREENATA!!! Mä vaan rakastan tällä hetkellä tätä hommaa niin kovin, et on vaikeeta olla poissa. Tosin, se ilmeisesti ois vielä kannattanu, koska tänään on taas kurkku ollu vähän karhea... tosin eilen meni takareiskat ja aamulla tänään rinta joten...

Mutta siihen olkapäätreeniin. Tein pystärit istuen ja viparit vuorokäsin supersettinä ja eteenviennin ja takaolkapäät toisena supersettinä. Liikkeenvaihdon välissä ei pidetty taukoa, vasta sitten 2min palautus kun molemmat liikkeet oli tehty ja jokaista liikettä vedettiin 4 kiekkaa. Namia oli. Toistoja en ole nyt kovin tarkkaan laskeskellut, olen tehny hyvään poltepisteeseen asti, mutta siellä ne toistot 10-14 välissä pyörii. Takaolkapäissä tein lisäksi vielä kaksi pudotusta- herkkua.

10kg

7 ja 6kg

Olkapää treenistä on tullu mun lemppis tällä hetkellä. Tosin asiaa motivoi se, et niitä on vaan "pakko" treenata paljon. Ainut huono puoli täs on pikkuhiljaa lisää kiristävät vaatteet, mutta sen jaksaa ja kestää, kun tietää et tulosta tulee. Ennen en olis uskonuthaan haaveilevani muhkummasta yläkropasta mut toisin kävi <3

12,5 kg

Pure love.

Jotenkin treeni meni ihan sairaan hyvin perille ja olin tyytyväinen. Aina toki on vara parantaa, mutta koetan oppia treenaamaan iloiten pienistäkin jutuista ja siten, etten sättis itteäni jos joku ei mene ihan putkeen vaan koetan ottaa siitä vaan opiksi ja tehdä ens kerralla paremmin. Tää on jatkuvaa oppimista ja onnistumista, joskus myös epäonnistumista, mut ei saa lannistua!

Ja pahoitteluni ihanan sumeista ja kurttunaamaisista kuvista :D En vaan osaa olla, enkä kyl suoraan sanottuna koe tarpeelliseksikaan kovin missi treenatessani. Jos treenataan ni sit treenataan ja siinä ei ilmeellä ole niin väliä. Tai tukalla, tai meikillä. Muahah. Muutamat on tullukkin salilla kommentoimaan mun treenaamista tosi kannustavasti ja sanoneet just et ihana nähä ku joku vetää tollasella agrella menemään. Kiitti :) Muutenkin kiva ku alkaa olla tuolla salilla tuttuja naamoja, tyyppejä joiden kanssa voi jonkun sanan vaihtaa...kotoisa fiilis.

Nyt unille ja toivotaan huomiseksi freesimpää oloa jälleen. palataan!

Prodepizzaa!

Sain eilen illalla erään hyvän ystäväni pohjoisesta viikonloppuvieraaksi. Tai loppuviikkovieraaksi. Heti rautatieasemalla isojen halausten jälkeen mun kainaloon tyrkättiin tuliaispaketti, joka näytti tältä;

Vähän mua nauratti. Iso kasa (sellanen iso kennollinen) luomukananmunia ja suklaatia! Vähän toi emäntä tietää mitä mä tartten :D Vähän jengi on kattonu ku ystäväni on raahannu noita monen sadan kilsan päästä ja junassa! Hah. Mut sydäntä kovin lämmitti. Kananmunat tulee tarpeeseen ja no toi suklaa, ainahan se kelpaa!

Tänään aamulla sit heräsin kauheaan oloon. Tai olin heräillyt jo pitkin viime yötä. Kauhea kuumehorkka päällä ja korvat ja kurkku tulessa. Ei näin, ei näin! No, aamulla soitin heti ekana omalle terveysasemalle viiskulmaan ja hoitajalle mars. Tuloksena angiina, lääkkeet kouraan ja kotia kohti. No, meneehän se viikon ainut vapaapäivä sairastaen. Vituttaa vaan, ettei nyt sit reenata muutamaan päivään. Ahdistaa suorastaan, mutta nyt on vaa hyväksyttävä tää ja keskitytään sit lepäämiseen ja tankkaamiseen. Jopsa lääkkeet pian puris ja pääsis rytmeihin kiinni. Hyvin huomaa vaan sen, ettei mua nyt oo luotu pysähtymään.

Tänään me sit funtsittiin frendini kanssa, et mitähän tekis ruoaksi. Mulla oli aivot ihan nollassa, koska toi kondis nyt on ollu koko päivän millanen on ollu ja oon nukahdellu mm. kesken lauseen sängylle, mutta jostakin aivojeni sopukasta sain ajatuksen; paljon puhuttu prodepizza! Googlettelu tuotti tulokseksi kaksi erilaista pohjavaihtoehtoa, josta me valkattiin rahkapohja. Täytteitä vähän summamutikassa koriin ja askartelemaan.

Ekana valmistetaan pohja. Luonnollisesti. Ohjeesta tulee hieman vajaa pellillinen, joten jos haluaa pellin ihan ääriään myöten pitsaa, suosittelen tuplaamaan tai vähintään puolintoistakertaistamaan pohjan annoksen.

Purkki 250g maitorahkaa

Ripaus suolaa

Ripaus leivinjauhetta

Kananmuna

1dl haluamiasi jauhoja

(itse käytin täysjyväjauhoja, ruisjauhokin kuulema toimii)

Pohjan massa on melkoista kittiä ja hieman hankala levittää pellille, mutta kyl se onnistuu. Pohja on melko ohut, joten ei kannata säikähtää. Pohja laitetaan ensin itsekseen uuniin, jotta se ehtii kypsyä, mutta tällä aikaa (n, 10min) on hyvä valmistaa täyte ja juustokuorrute. Itse paistelin evästä 200 asteisessa uunissa ja se oli oikeiv toimiva ratkaisu.

Toisena valmistettiin "juustokuorrute". Blenderiin 2 kananmunan valkuaista ja purkki, eli 200g raejuustoa ja kaasua. Hetkessä valmista- tasainen, hieman epämääräinen kananmuna-raejuustomössö. 

Paistettiin jauhelihat, pilkottiin salami, ananas, sipuli ja oliivit....Pohja pois uunista, pyree (itse käytin paseerattua tomattia 150g) pohjalle, täytteet niskaan ja lopuksi juustomössö. Juustomössön joutui lusikalla vielä tasoittelemaan pitsan pintaan tasaisesti. Pintaan loput mausteet ja n. 25min uunissa.

Ja voi jösses kun oli hyvää! Ihan suoraan sanottuna paljon parempaa, kuin tavallinen pitsa! Pohjan rakenne on hieman hento ja se (kuten kuvasta näkyy) ainakin itselläni vähän levisi lautaselle laittaessa, mut ei paljoa haitannu. Kylmänä tää ei toimi normipitsan tapaan, mut hyvin kesti uudelleen lämmittämistä ja oli edelleen hyvää. Suosittelen! Ja ei paljoa hiilarit vaivaa ja jauhot aiheuta vatsanväänteitä.

Eli kertauksena. Haluamiesi täytteiden lisäksi tarvitset;

250g maitorahkaa

suolaa ja leivinjauhetta

1dl täysjyvä/ruisjauhoja

3 kananmunaa (joista 2 juustoon)

200g raejuustoa

Sittenhän me vielä hetken päästä paisteltiin iltapalaksi muutaman prodeletut. Eli ne tavalliset. Pari kanamunaa, pari banaania ja raakakaakaonibsejä blenderissä sekaisin, paisto kookosöljyssä ja siivu jädeä kylkeen. Kyllä nyt kelpaa, kuumeesta huolimatta!

 Että mitenniin terveellinen ruoka on pahaa? Hah, sanon minä!

Liikaa ajatuksia pieneen päähän

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... olen vähän sekaisin tän oman "vitneksen" suhteen. Lähinnä hyvällä tavalla ja tätä on jatkunut jo muutaman viikon. Minähän olen jo pitkään hieman ja salaa mielessäni haaveillut kisoista, mutta se koko homma on tuntunut niin kauhean kaukaiselta ja päässäni on soinut matra "no ei musta nyt vaan ole siihen"- mutta entäs jos minusta oikeasti olisikin? 

Tätähän se paljon on. Rasiaruokaa takahuoneessa

Blogissa tituleerattu mies on kauan kannustanut minua ja sanonu et kehitystä tulee. Se on vaan siinä, kun oma silmä sokeutuu ja pää ei toimi yksissä kropan ja sen muutosten kanssa. Se on oikeastaan kurjaa. Toisaalta se ehkäpä estää "pissan" nousemista päähän, mutta toisaalta se aiheuttaa ihan turhia masisteluja ja synkistelyjä. Muutama viikko sitten kuitenkin rohkaisin mieleni ja tassuttelin tihkusateessa Mayor´sille tapaamaan erästä "könttiä". Ajatuksena oli saada jutella hieman hänen kanssaan ajatuksistani ja se, että hän hieman tsekkaisi kuntoani ja sanoisi siitä mielipiteensä. Kun paikalle viimein pääsin, vastassa oli samalla niin leppoisa mies ja lämmin halaus, mutta toisaalta hieman pelottava tapaus :D Juteltiin pitkät tovit kaikkea treenitaustastani ja haaveistani, miten syön ja treenaan...kaikesta mikä voi asiaan vaikuttaa. Ja lopulta sieltä se lause tuli;

"No siis jos sä haluat ni sulla on ihan täysin realistiset mahollisuudet olla lahdes ens syksynä ja se body fitness ois musta kyl aika jees".

MITÄ?! Really. Aika uskomatonta. Lisäksi tuli kehuja jo hyvin levenevästä selästä ja kuulema vatsapaletti alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Toki siis töitä potenssiin miljoona täytyy tehdä, mutta lähtötilanne on edes jo jonkunlainen. Jee! Oli aika mieletön fiilis ja kun vielä tietää, ettei sanoja turhaan mene kehumaan.

Eilinen lopunalun mave. Uudet enkat, jee.

No kaikki tämähän on sekoittanut mun pään. Aina ennen haaveilin salaa bikinistä ja ajattelin että onko minusta siihenkään... no nyt heitetäänkin jo toisesta luokasta ajatuksia ilmoille, whoot?! Olen nyt koettanu pitää vähän ruokapäiväkirjaa, reenata lujaa ja sulatella ajatuksia. Koskaanhan ei lavalle asti ole pakko nousta, enkä sinne haluakkaan nousta jos kunto ei oikeasti ole hyvä. Mutta nyt vaan mietin vielä viimeisiä hetkiä sitä, uskallanko, kykenenkö, jaksanko lähtä painamaan tätä hommaa vielä asteen verran kovemmalla syklillä eteenpäin.... onneksi on ihania tukijoukkoja heti ilmaantunut ja kannustus on ollut melko vahvaa useammaltakin taholta. Kiitos teille kannustajille ja tsemppaajille siitä!

Et tällaista täällä käydään läpi- päätöksiä tulenee lähiaikoina, pysykääs kuulolla!

Ja tältä selkä näytti eilen reenin jälkeen. WOW!

Uusi rakkauteni- boksit

Olen syvästi rakastunut- bokseihin. Tai boksihyppyihin tarkemmin sanottuna. Niiden ympärille olen nyt onnistunut päästäni rakentamaan melko mehevän poltteen tuovan treeniin jossa vaihtelee sykettä nostavat boksihypyt ja normaalia (minulle ainakin) pidemmät sarjat muita liikkeitä, kevyemmillä painoilla luonnollisesti.Paristi olen nyt tämän onnistuneen kokonaisuuden vetänyt, tulos on ollut taattu ja ajattelinkin jakaa tän nyt teidänkin kanssa! Toivottavasti osaan selittää treenin tarpeeksi ymmärrettävästi...lopussa vielä simppeli yhteenveto :)

Koko setin ideana on lyhyet palautukset tai se, ettei palautuksia juuri ole. Jokaista liikettä olen tehnyt 3 sarjaa, sarjojen välissä pidin palautuksia n. 30 sekuntia, eli todella vähän ja liikkeitäkin vaihtaessa paussia oli vain 2-3 minuuttia, korkeintaan!

Aloittelen treenin kyykyillä (tai kuten nyt viimeksi, prässillä kyykkypaikkojen ollessa varattuna). Tein kolme pitkää sarjaa, 30 toistoa, joista viimeiset piti vetää jo agrella ja muutamien kunnon hapenottojen saattelemana. Painoa oli 100kg + kelkka, en tiedä yhtään mitä toi Citarin kelkka painaa...pitäs ottaa selvää. Yleensä olen tehny lyhyempiä sarjoja 120 kilolla.

Kolmen sarjan jälkeen kiekkoja irti niin, että prässiin jäi vain 40 + kelkka. Boksi viereen ja liikkeelle.
Niin monta kunnon boksille ja boksilta hyppyä (syvälle, kunnollisella joustolla), kuin puhtaasti menee ja siitä tauotta suoraan prässiin tekemään prässiä niiiiiiiiiiiiin pohjaan, kuin suinkin saa (eli mun tapauksessa iha niin alas kuin se vekotin vain menee, kiitos liikkuvuuden). Yhdeksi sarjaksi laskettiin 3 hyppy+prässikierrosta, eli käytännössä hypin 9 sarjaa ja prässäsin 9 sarjaa.
Eli tein boksit + prässit + boksit + prässit + boksit + prässit TAUOTTA, jonka jälkeen vasta eka 30 sekunnin palautus. Ja tuo setti kolmesti. Morjens. Kokeilkaapa. Kyl alkaa jaloista se spagetti löytymään.

Boksihyppyjen prässipainot

Parin minuutin tauon aikana hakemaan kasa käsipainoja... 17,5 ja 10kgn painot tarkennettuna. Seuraavana tuplasettinä oli vuorossa sjmv maksimit (15 molemminpuolin toistomäärät) ja sen heti perään boksille nousuja ja laskuja 16 toistoa ja nousujen puolessa välissä, eli 8 toiston kohdalla vaihdoin jalkaa, että jalat rasittuvat samalla tavalla. Lisäksi boksille noustessa nostin toisen jalan polven mahd kohkealle, jotta liikkeen teho pakaraan saatiin maksimoitua. Sjmv:t meni 17,5 kgn painoilla, boksinousuissa tehoa toivat 10kg:n painot.
Ennen tein sjmv:n isolla tangolla ja painoilla, mutta nyt olen ihastunut tekemään liikkeen käsipainoilla boksin päältä. Tällöin saan liikeradan huomattavasti isommaksi, koska pystyn kurottamaan painot jopa sen "jalkaterälinjan" alapuolelle niin liikkeen teho on taattu!

Herkkuna loppuun takareisiä laitteessa 3 sarjaa kahdella pudotuksella ja edelleen niillä lyhyillä palautuksilla ja 17.5kg:n käsipaino sylissä 3 sarjaa lantionnostoja, joista kaksi ekaa vain yksi jalka maassa, toinen jalka toisen polven päällä. Viimeinen sarja oli pakko vetää molemmat tassut maassa, ei ois muutene nää noussut.

Eli tiivistettynä (suluissa toistomäärät);

- 3 x  (30) toistoa prässissä, 100kg

- 3 x boksihypyt + prässi, 40kg

(15/15, 12/13, 7/12 ekalla kierroksella)

(12/15, 8/10 7/7 toisella kierroksella)

(11/12, 7/8, 5/6 kolmannella kierroksella)

- 3 x sjmv (15) 17,5kg:n käsipainoilla + 16 boksinousua 10kg:n painoilla

- 3 x takareidet laitteessa pudotussarjana

(toistoissa en pysyny laskuissa, paino alkaen 17.5kg)

- 3 x (30) lantionnostot 17,5kg paino sylissä

 

Mut aika jäätävä tunnin setti, sopii kokeilla ja tulla kertomaan miltä tuntui! :)

Uudet ylisöpöt kengännnauhat Ginasta

Tänään olisikin pitäny sitten mennä tekemään selkätreeniä, mutta ei tällä kropalla paljoa maasta vedetä yhtään mitään, joten siirrän treenin huomiselle siinä toivossa, et jalat alkais vähän antaa myöten.

Mut sellasta, mä aqlan lappamaan taas ruokaa nassuun ja näpyttelen loppuviikosta teille infoa tulevasta!

Jotakin niin infernaalista...

Mulla oli toissapäivänä jalkajumppa. Odotin sitä innolla... tiesin et sattuu. Mä olin suorastaan kauhuissani...
tunteroinen silkkaa helvettiä, mutta samalla jotakin niin ihanaa! Itse ohjelmassa ei ollu mitään kovin normaalista poikkeavaa liikeiden osalta, mutta mulle oli kerrankin seuraa salilla, eli varmistaja. Sain siis revittyä joka liikkeessä huomattavan paljon enemmän itsestäni irti, kuin normaalisti.

Hengitä, muista hengittää, sattuuuu!

Painoja, enkä toistoja edes muista, pahoitteluni. Olin jotenkin kokoajan ihan pihalla, tein vaan mitä piti ja käskettiin :D Liikkeinä oli "ne perinteiset" eli kyykky, prässi, häcki, takareiskat maaten ja sjmv. Kyykkyä ja sjmv:tä lukuunottamatta kaikki tehtiin mellevinä pudotussarjoina ja  lopussa pidättelin jo itkua.... Tsaijai! Prässiä tehdessäni vieressä olijat oli kytänny ihan ihmeissään mun tuhinaa ja puhinaa, varmaan olen ollut elämäni hehkeimmässä tilassa juurikin silloin. Mut mua ei kyl juurikaan kiinnosta se, miltä mä näytän tai kuullostan, jos reenataan kunnolla niin sitten saakeli treenataan. Mä sinne mene leikkimään mitään prinsessaa.

Siinä vaiheessa, kun kävelen himaan 150m matkan ja joudun jäämään lepäämään jonkun random kiinteistön rappusille, en pääse siitä ilman apua ylös ja palkkarista nousee oksennus kokoajan kurkkuun, voin olla melkoisen tyytyväinen itseeni. Ehkä hieman ois viel  voinu repiä itsestään irti (koska ainahan on vara parantaa), mutta silloin mut ois pitäny kantaa kotiin.

Treenin jälkeen vedin sikana safkaa ja sammuin sänylle reiluks tunniks. Ja jalat kramppas ja niitä kolotti koko loppuillan. Ha, kipu on hieno asia!

POTKI POTKI!!!

Muistan vain sen, kun jossakin vaiheessa treeniä hihkaisin varmistajalleni et "Saatana mä vihaan sua"! Ja sillä hetkellä se tuli ihan aidosti sydämestä.  :D Yllättävää kyllä, kun jaksoin syödä hyvin ja venytellä, ei nää kintut ole edes kovin tukkoon menneet. Toki pientä jumia ja kolotusta on ollut havaittavissa, mut ei mitään ylitsepääsemätöntä. Oikeastaan odotan, et pääsis paukuttaan huomenna etureidet solmuun.

Noi kuvissa vilahtelevat Zeropointin säärystimet on muuten ihan ykköset! En enää mene lenkille/matolle/jalkatreeniin ilman niitä. Ostoslistalla ois joku pähee huomioväri, pitää kattoa millon Stockalle ois tullu näitä lisää niin saisi kotiuttaa. Suosittelen kaikille lämpimästi, mulla nää ainakin toimii todella hyvin!

Ja joo, on noissa jaloissa pikkuhiljaa vähän muotoa. Ei ole enää ihan samanlaiset rimpulat kun oli vuosi sitten. Toki toi etureiska lämmittää mieltä todella paljon, mutta eniten olen kasvaneesta perseestä ja takareiden pikkuhiljaa löytyvästä kaaresta iloinen. Ah. Muotoja <3

Mutta nyt takas duuniin, illalla selkäjumppa (aamulla vedin jo ne perkeleen olkapäät). Odotan sunnuntaita onnessani, sillä sillon vain levätään ja syödään, can´t wait!