Energiabuusti

Viime viikko oli jäätävä härdelli taas kokonaisuudessaan ja koko viinko jaksoin painaa sen voimalla, että odotin lauantaita. Lauantaina oli ohjelmassa Inbody "pitkästä" aikaa ja erään vallattoman vaasalaisen näkemistä ja hieman reenijuttujen puimista.

Inbodyyn menin aika kauhunsekaisin tuntein....odotuksia muutoksista oli, paljonkin, mutta takamuksessa pisteli pelko, että entäs jos mitään ei olekaan tapahtunut. Tai jos on menty huonompaan suuntaan...IIIK!
Alkufiilis oli hieman jopa pettynyt. Paino ei ollut tippunut grammaakaan, sitä oli jopa tullut lisää hiuksen hienosti. Tiedän, ettei paino ole pääasia, mutta ihmiselle joka on valitettavasti enemmän tai vähemmän vaa´an vankina elänyt kohta 15 vuotta, ei meinaa millään osata tuijottaa muuta, kuin pelkkiä numeroita.

Lähempi tarkkailu kuitenkin alko tuoda valoa tunnelin päähän- paljonkin. Lihasta oli tullut ihan mukavasti lisää ja se on oikeastaan tämän 3,5kk saliharjoittelun ansiota yksistään. Aikaisemmin elin tilanteessa jossa vuosia pyöri sama syöminen, samat jumpat ja samat sarjat, joten kehitystä ei juurikaan ole lähivuosiin tapahtunut. Myös rasvat oli tippunu useita prosentteja, joten suuntahan on aikalailla oikea.

Se on hassua, kuinka pitkä ja hidas tie on muokata omaa ajatusmaailmaa entisestä laihasta ja numeroita tuijottavastasiihen toiseen ja ennenkaikkea terveempään suuntaan. Tie on vaikea, ja kuoppiuin kompastelen miltei päivittäin, mutta pikkuhiljaa vanhat jaatusmallit jää taakse ja uudet tulevat tilalle. Jee.
Nyt olen myös joutunut aika paljon miettimään sitä, kuinka syödä ja reenata jatkossa. Ennen kesää ei massaa viitsi kauheammin ottaa, mutta syksyllä- ehkäpä?

Sitten oli vuorossa Vallaton Vaasalainen. Eräs ystäväni jota en ollut vuosiin nähnyt oli promoamassa Prismassa lisäravinteita Wellneteuksen nimissä. Isojen ja lämpimien halausten ja pikaisten kuulumisien vaihtojen jälkeen jutut kääntyivät väkisinkin reeniin, ruokaan ja ihanaa goodie bagiin joka minulle oli kasattu maisteltavaksi ja kotiin vietäväksi!Tämä tyttö oli hyvin iloinen.

Sitten nälälle peloksi pitkin hilpasta ihanien tyttöjen kanssa salaattibaariin jossa mahaan katosi herkullinen salattiannos ja nauruhermoja kutiteltiin olan takaa.

Koko päivä oli jännä, mutta äärimmäisen ihana. Mä tarttin tuota. Mä tarttin nähdä niitä tuloksia, mä tarttin Vaasalaisen tsemppiä ja halauksia ja neuvoja. Mä sain hurjasti buustia ja energiaa taas kaikkeen ja nyt kainalo onkin joutunut kaksi iltaa vastailemaan mun kaikenmaailman lisäravinne ja treenikysymyksiin, koska tiedonnälkäni on tällä hetkellä melkoinen!


Ensi kertaan ja hyviä hikoiluja!