Persetalkoot Mayor´silla

Jos omistaa jo valmiiksi melko hyvin hittiä ottavan perseen ja sitten sitä vielä väännetään valkun kanssa vähän toista tuntia toistasataa lasissa, voin sanoa, että sattuu. Sattui eilen, sattuu tänään ja en edes uskalla ajatella paljonko sattuu huomenna. 

Mulla oli tosiaan eilen Mayor´s päivä. Alkuun vähän vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jatkosta ja mihin päin hommaa lähdetään nyt vetämään, jonka jälkeen aloitettiin persetalkoot. Reenattiin takareisiä ja ennenkaikkea tuota "hyppyriä". Kyllähän minä taas arvasin, että tuskaahan se tulee olemaan, mutta jotenkin noin mellevää poltetta en osannut odottaa. 

Perinteiseen tyyliin paljon super-settejä ja pudotuksia. Pakkotoistoja. Lisää pudotuksia....Morjensta vaan! Pyydän julkisesti anteeksi kaikilta yhtäaikaa salilla olleilta, aiheutin varmaan puhinallani muutaman ylimääräisen desibelin rokinräimeen sekaan. Me tehtiin pakarapotkuja, reisikoukustuksia maaten, kolmenlaisia kyykkyjä, sjmv, yhden jalakan  hackia, kyykkyhyppyjä... melko tehokas tunti. Mun alaselkä ja treenattavat lihakset huusi hoosiannaa jo ekan setin jälkeen, mutta jotenkin kummasti sitä saa itsensä haudattua sellaiseen kuplaan, että jaksaa ja jaksaa eteenpäin. Jotenkin tähän tilanteeseen käy armeijasta tuttu lause "Sitten kun kunto loppuu, mennään eteenpäin päällä". Itsellä ainakin näissä hetkissä auttaa se, etten ajattele kuinka paljon on kokonaisuutena vielä jäljellä, vaan ajattelen aina vaan yhden toiston vielä eteenpäin. "Kyl mä viel yhden jaksan, nyt Sara yks enää..." Lisäksi helpottaa se, et mun ei itteni tartte ajatella mitään muuta, kuin itse tekemistä. Joku muu huutaa vierestä toistot, ohjeet, tsempit, hoitaa pudotukset ja mulle jää "vaan" se tekeminen. Ja jotenkin alan itse nyt oppia tuohon tekemiseen. Aki sanoikin mulle, et "Nyt sä et enää kiinnitä huomiota mitä täällä sun ympärillä tapahtuu vaan sä osaat olla täysin mukana siinä sun tekemisessä." Ja toi oli mulle henkiläkohtaisesti tosi tärkeä lause, aletaan päästä sen äärelle, mihin täytyykin päästä.

Treenin jälkeen mä makasin pukkarin lattialla vartin, nieleskelin oksennusta. Palkkaria ei voinu kuvitellakkaan ja tunsin vaan sen poltteen...jumalauta! Puolen tunnin jälkeen sain vaaputtua pukkarista pois, mutta olinhan mä varmaan näky...mutta ai että vaikka naama ei hymyyn taipunu, sisältä tyttö hymyili, mä selvisin ja tiesin tehneeni! Nyt sit lähtään näitä oppeja kans ottamaan ohjemaan ja alotetaan kunnon persetalkoot!

JLo- beware!

Väsynyt, mutta onnellinen

Viime viikot mä oon tosiaan ollu muutenkin jossakin uskokuopassa. Motivaatiota on helvetisti, mutta jotenkin se usko omaan tekemiseen on puuttunut, lähinnä tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti.... Sain sitten onneksi avattua suuni fiiliksistäni ja vastaukseksi sain; "Kyl musta aika riittää oikein mainiosti. Mä en nää tässä mitään ongelmaa. Ehitään viel parikyt viikkoa painaa täysillä ja sit aletaan kaivamaan ne tulokset alta esille." 

Okei, eli tänkin asian suhteen nyt koetan jättää ajatustyön muille, ja tehdä itse sen mikä mun täytyy. Nyt taas jaksaa ja mieli on parempi! Hyvä tästä tulee- pakko tulla!