Hv-viikko

Kuten viimeksi taisin jo mainita, paino vähän alkoi jumimaan ja samalla minua alkoi turhauttaa toden teolla. Siihen päälle  naisten vaivat niin paketti oli valmis- lopputuloksena ihan kauhea itkumäryviikko, jes (not). Mä olin ihan varma et tulen hulluksi ja pari ystävää onkin saanu kokea melkoista avautumista pitkin viikkoa. Osansa siitä sai myös Aki.

Anteeksi! Valitin et lopetan ja kirosin koko fitneksen alimpaan helvettiin. Hah.

Fiilis on edelleen vähän huono, mut koetan rämpiä ylös koska tiedän et ei tää oo pysyvä olotila. Enemän mua harmittaa nyt lopettaa. Ja aina tulee huonoja päiviä, niiden kanssa on opittava vaan elämään. Onneks Linda ja Peppi on ollu mulle kullanarvoisina tukihenkilöinä! Kiitos. Lindakin ilmoitti "ottavansa Akiin yhteyttä" jos meinaan oileasti lopettaa ja sanovansa et se nyt vaan ei käy :D <3 

Aki puuttui mun fiililseen heti muuttamalla vähän safkoja. Kalorit tippu aavistuksen, hieman leikattiin hiilareita. Kokonaiskalorit reenipäivinä killui siellä n. 2500 ja vapaapäivinä 2000 kalorissa. Treenit pidettiin samana, mut koetan kaivaa itsestäni vielä jonkun kutosvaihteen aerobisiin. En ole ikuisuuksiin ennen diettiä tehny aerobisia niin koneessa on pieniä käynnistymisvaikeuksia.

Täs dietin aikana oon tajunnu sen, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työt, ihmissuhteet, uni, ruokarytmit... Se on jopa pelottavaa huomata et pieni huoli työrintamalla, lyhyt uni tai ihmissuhderiita voi lyödä koko pakan sekaisin. Ainakin minulla. Oon varman ihan ylitunteellinen ihminen ja märehdin liikaa asioita. Pakko koettaa siis a) tasapainoittaa elämää b) työntää asioita vaan kylmästi pois mielestä ja elämästä. Tää on nyt mun projekti!!! Olen eläny 28 vuotta muita, kuin itseäni varten ja nyt sen on muututtava jos koskaan!!!

Onneks Kultsalla oli just kisaviikonloppu niin pääsi vähän tuulettamaan päätä ja halemaan inspiksiä ja ideoita. Lisäks oli ihana päästä katsomaan kaikkia tuttuja ja kannustamaan! Kultsaan palaan kuitenkin illalla erillisessä postauksessa...