Hv-viikko

Kuten viimeksi taisin jo mainita, paino vähän alkoi jumimaan ja samalla minua alkoi turhauttaa toden teolla. Siihen päälle  naisten vaivat niin paketti oli valmis- lopputuloksena ihan kauhea itkumäryviikko, jes (not). Mä olin ihan varma et tulen hulluksi ja pari ystävää onkin saanu kokea melkoista avautumista pitkin viikkoa. Osansa siitä sai myös Aki.

Anteeksi! Valitin et lopetan ja kirosin koko fitneksen alimpaan helvettiin. Hah.

Fiilis on edelleen vähän huono, mut koetan rämpiä ylös koska tiedän et ei tää oo pysyvä olotila. Enemän mua harmittaa nyt lopettaa. Ja aina tulee huonoja päiviä, niiden kanssa on opittava vaan elämään. Onneks Linda ja Peppi on ollu mulle kullanarvoisina tukihenkilöinä! Kiitos. Lindakin ilmoitti "ottavansa Akiin yhteyttä" jos meinaan oileasti lopettaa ja sanovansa et se nyt vaan ei käy :D <3 

Aki puuttui mun fiililseen heti muuttamalla vähän safkoja. Kalorit tippu aavistuksen, hieman leikattiin hiilareita. Kokonaiskalorit reenipäivinä killui siellä n. 2500 ja vapaapäivinä 2000 kalorissa. Treenit pidettiin samana, mut koetan kaivaa itsestäni vielä jonkun kutosvaihteen aerobisiin. En ole ikuisuuksiin ennen diettiä tehny aerobisia niin koneessa on pieniä käynnistymisvaikeuksia.

Täs dietin aikana oon tajunnu sen, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työt, ihmissuhteet, uni, ruokarytmit... Se on jopa pelottavaa huomata et pieni huoli työrintamalla, lyhyt uni tai ihmissuhderiita voi lyödä koko pakan sekaisin. Ainakin minulla. Oon varman ihan ylitunteellinen ihminen ja märehdin liikaa asioita. Pakko koettaa siis a) tasapainoittaa elämää b) työntää asioita vaan kylmästi pois mielestä ja elämästä. Tää on nyt mun projekti!!! Olen eläny 28 vuotta muita, kuin itseäni varten ja nyt sen on muututtava jos koskaan!!!

Onneks Kultsalla oli just kisaviikonloppu niin pääsi vähän tuulettamaan päätä ja halemaan inspiksiä ja ideoita. Lisäks oli ihana päästä katsomaan kaikkia tuttuja ja kannustamaan! Kultsaan palaan kuitenkin illalla erillisessä postauksessa... 

Mihin aika katoaa?

Heräsin tänään vapaapäivään hyvillä mielin. Pakkasin kamat normaaliin tapaan, join aminot, menin puntarille ja tajusin- hitto, mullahan on kuukausi diettiä takana!!! Ihan hurjaa. Jännityksellä odotin tulosta ja tättärää- olihan se vähän heilahtanut alaspäin. Hitaasti, mutta varmasti, sieltä se tulee. Välillä iskee ihan kauhea epätoivo, mutta pakko nyt koettaa luottaa itseensä, omaan tekemiseensä ja valmentajaan. EI tässä onneksi vielä jäniksen selässä olla (niinkuin isäni tapaa sanoa), mutta ei ole kyllä vara löysäilläkkään.

Aamun kondis ja vaaka

Aerona tein pitkän porras/crossaritreenin. Jalat huusi hoosiannaa koko jumpan ajan, sillä perjantaina meillä oli Akin kanssa jalkatreeni, joka oli kirjaimellisesti elämäni HELVETILLISIN. Mä olin niin loppu, et lopussa makasin vaan Mayorsin lattialla ja itkin, ihan niinkun reilusti. Joku henkinen murtuminen siinä tapahtui ja siihen päälle se lihaskipu ja huono päivä. Aijai. Mut sitä se on ja mä uskallan sen myöntää- joskus ihan hemmetin raskasta. Moni luulee et tää on helppoa ja glitteriä niin mä uskallan sanoa ääneen et P****t! Aika usein sitä miettii et on sitä hullu. Mut kyl mä tätä rakastan. Kaikesta huolimatta.

Päivä meni ihan nukkuessa ja kokkaillessa, illalla suuntasinkin sitten taas yllättäen olkapääjumpalle. Mulla on tuohon olkapäätreeniin kyl niin viha-rakkaussuhde et ei ole tosikaan. Samalla se on ihana treeni ja siinä kehitystä tapahtuu kokoajan joka motivoi, mutta jotenkin se 2-3 kertaa viikossa niiden paukuttaminen maistuu joskus jo vähän puulta...varsinkin kun se treenin kesto on meikäläisellä puolisentoista tuntia. Nytkin taisi mennä nelisenkymmentä sarjaa.... joku väitää hulluksi- mä sanon haluksi saada tuloksia. Ja kun kroppa kestää tehä tollasia treenejä niin miksipäs ei.

Yks mun lempiliike- pystysoutu mahdollisimman leveällä otteella

Lopputreenistä salille saapuihin ihana Linda, jota en ole saanut muutamaan viikkoon neidin reissujen takia halata ja ai että meillä heti taas juttua riitti. Olen saanut ihania uusia ystäviä koko talven ajan, ettei mitään järkeä. Ihanaa, kun on ystäviä joilla on sama intohimo. Linda on etenkin yksi erittäin iso "tuki ja turva", koska meillä on sama valmentaja niin meillä siinä on vaan joku connection. <3
Kun mä olin suorittanu vielä ilta-aerot ja Linda omat treeninsä, katottiin vähän yhdessä neidin poseja ja mäkin vähän koetin levitellä selkää. Poseraamisessa sen aina muistaa, kuinka paljon pitäis jaksaa venytellä, ei se kroppa muuten vaan taivu. Siispä nytkin rullan päälle ja piikkimatolle hetkeksi ennen unia!

Etenee(kö?)

Tiedättekö tunteen, et joskus painatte vaan eteenpäin ja sit samalla tuntuu, et se elämä ei oo teidän, se on kuin unesta? No jos tiedätte, niin osaatte samaistua. Mulla on ollu sellaset pari viikkoa. Omassa elämässä on kauheena kaikkia stressaavia juttuja ja sit tää dietti... päivät vaan vilisee ja vilisee ja mä en tahdo mukana pysyä. Yhtäaikaa tää dietti on sairaan ihanaa ja mahtavaa, mut samalla mä oon ihan kauhuissani :D

Uusi ruokalemppari; lohi, pinaatti, valkosipulipaistos

Nythän pyörähti dietin neljäs viikko käyntiin. Pikkuhiljaa alkaa oppia siihen, mitä saa tai ei saa syödä. Pahimmat makeantuskat on kaikonneet ja alan uudestaan nauttia tästä "fitnessruoasta" vaikkain teen kaiken itselleni mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi- en jaksa enkä ehdi turhia kikkailla. Kerran viikossa safkat kasaan, ja kuten eilen, aminohelvetti. Mähän nimittäin nappaan drinksut aamulla, treenilaturina, treenissä, palkkarina ja illalla unille painuessa ja kaikki noi sekoitukset teen ite valkun ohjeiden mukaan. En juo siis valmiita latureita tai palkkareita, vaan kaikki syntyy omin pikku kätösin gramman tarkkuudella. Mittaan kaikki minigrip pusseihin, jotka sit nimeän. Saman teen vitamiineille. On aamuvitskupussia ja iltavitskupussia ja omegapurkki kulkee laukussa kokoajan, jotta joka aterialla on helppo napata ne ja kalsiumit kurkusta alas.

Näistä askarrellaan

Paino ei ole kuitenkaan tullu kauheasti alas. Tai alkuun tuli, mut siihen se sitten loppuikin ja jopa hieman nousi takaisinpäin. Kuitenkin tunnen itse, et kyllä siellä rasva tirisee hitaasti mutta varmasti. Ainakin toivottavasti. Tosin, aamuisin alkaa jo oikeanlaisessa valossa vatsapalat taas kurkistella, joten...!

26 viikkoa

Mulla kävi aikamoinen pommi tuos pari viikkoa sitten. Mä luulin meneväni "vaan reenaamaan" normisti Mayorsille, mutta siellä mulle ilmoitettiin et nyt alkaa dietti. Oho ja hups.

Ekan diettiaamun kauhistuksia

Multa meni se koko loppuviikko ihan paniikissa. En tienny mitä ajatella. Olin yhtäaikaa kauhuissani ja innoissani. Peloissani ja elämäni voimissa. Itkin et mä en voi alkaa dietille ku oon niin pieni, mutta Aki lohdutti sanomalla; "et sä isoin tyttö oo mut ei siel isoin tarttekaan olla. Me hiotaan kaikki palat kohilleen ja kokonaisuus ratkaisee". Ja tottahan se on. Nyt oon koettanu tuota lausetta hokea itselleni ja tehdä kaiken "mahdollisimman ohjeiden mukaan". 

Tää 8päivää mitä dietillä olen ollu on menny ihan hyvin. Opettelua, paljon opettelua mut kyl tää tästä. Täytyy ottaa vaan asenne kohdalleen. Mulla rullaa nyt 10 reeniä viikossa ja kalorit tippu jonkin verran, mutta onneks lähtökalorit oli korkeat niin saa tässä viel ihan reilusti mussuttaa. 

Aamupalaa pukkarissa

Mitä on sit tapahtunu? Yöt hikoilen ku sika. Ekan neljän päivän aikana tippu nesteitä useampi kilo ja mulla on heti paljon omempi olo täs kropassa. Nesteiden jälkeen kevyesti muutamia satoja grammoja on hilauduttu alaspäin. Aminojen ja muiden jauhojen määrä lisäänty huimasti ja meikän rautapakki on kestäny ne yllättävän hyvin... Kyl tää tästä :) 

Ihanaa, miltähä sitä kesällä näyttää ;)

Yöjumpalla

Elämänmuutoksia

Olin vähän hiljaa. Tapahtui vähän äkkinäisiä elämänmuutoksia ja aika oli kortilla... mulle tuli nimittäin vähän äkkimuutto. Tiesin kyllä, että asunto johon muutin syksyllä, on vain jonkinlainen väliaikaisratkaisu... mutta viimeaikoina alkoi todellakin ahdistaa. Tuntui, etten ole kotonani vaikka olinkin "kotona". Jotain piti siis tehdä ja pian.

Stadista asunnon etsiminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Hakijoita on kauheasti ja hintataso on- no aivan jäätävä. Lisäksi kun oli muutamia vaatimuksia asunnon suhteen niin..... tosin niistäkin vähäisistä vaatimuksista jouduin lopulta hieman tinkimään, mutta nyt mulla on koti johon olen ihan tyytyväinen. Isoin miinus on pieni ja vanhahko keittiö (tai siis neliön koppihan tuo on :D ), koska meikätyttö joutuu kokkailemaan niin paljon, mutta toivottavasti sen kanssa oppii elämään. Isoja plussia on kuitenkin mm sijainti ja hinta. Asunnon omistaja lähti merille työkomennukselle ja pyysi saada jättää kirjansa asuntoon- no se kävi minulle ja sain ihan kivan siivun vuokrahinnasta pois. Tosin se vaatii nyt sen, että minulla on "osoite" nyt tuolla Helsingin pääpostissa, mutta se on ihan mun työpaikan vieressä, joten eipä se ole iso vaiva hakea posteja sieltä kerran-pari viikossa. Etenkin kun sillä säästää ihan asiallisen kokoisen siivun kuukaudessa. Tällä hetkellä sijoitan oikein mielelläni extraa vaikka tähän ah niin rakkaaseen harrastukseen <3

Kuitenkin otetaan siivu myös aiheeseen kuuluvaa;

n. 50 viikon muutos.

Pikkuisen alkaa muodostumaan lisää kinttua ja perää, jee!

Muutama päivä sitten olin myös ystäväni Lindan kanssa taas treenailemassa yhdessä. Lindan blogissa lindamanuella.fitfashion.com oli juttuakin meidän yhteisestä olkkistreenistä. Mentiin treenin jälkeen kaupoille ja mitä me löydettiin... omena. Jossa on teksitä ja sydän. Hyi. Molempia alkoi oikein oksettaa, kun kelattiin millä tuo on saatu aikaiseksi. Hyi. Että varmaan ne hedelmätkin voi olla melko myrkyllisi...

Tänään vedin ihan helvetillisen treenipäivän vapaiden kunniaksi ja eiliseltä pohjalla on elämäni yksi rankimmista yksin vedetyistä jalkatreeneistä (prässienkkoja tuli, jee!). Aamuaerot on nyt ohjelmassa ja sitärataa. Illalla paukuttelin olkapäihin kokoa. Siispä nyt levolle, jotta huomenna jaksaa taas. Ja kun nyt on kotiasiat saatu kondikseen, alkaa postejakin tippua- älkää huolestuko :)

Askel taas otettu

Viikko on syönnin ja treenin osalta  sujunu mukavasti. Kävin toissailtana vierailemassa jalkajumpan merkeissä Töölö gymillä, jonne ihana Linda mut houkutteli. Meillä on tosiaan Lindan kanssa sama valmentaja ja jutut menee muutenkin hyvin yhteen niin mikäpä sen mukavampaa, kun painaa välillä yhdessä eteenpäin! Sen lisäks et treeni oli mukavaa, Töölö gymistä jäi tosi hyvä fiilis myöskin. Siellä oli hurjasti tilaa ja laitteita! Ei mitään jonoja missään vaikka porukkaa oli paljon! Täytyy miettiä nyt ihan tosissaan mihin sitä jatkossa menis treenaileen. Salin vaihto tai toisen salin ottaminen City Gymin rinnalle kun alkaa olla ajankohtaista. City Gymillä olen viihtyny hyvin, mut se on mun käyntiaikoina aika täynnä ja toki treenaamaan pystyy, mutta välillä ois kiva saada vähän isompi laitevalikoima käyttöön. Lisäksi muutenkin tuntuu, et vaihtelua kaipaisin. Mayor's ois tietty valmentajan takia fiksu valinta mut... En tiedä, fiilistellään :)

Ja tammikuu se lähestyy loppuaan ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa- lisenssiä. Lisenssejä kun ei myydä tammikuun ulkopuolella, joten se on nyt lunastettava jos yhtään haaveilee tämän vuoden puolella kisaamisesta. Itse lunastin omani eilen ja olihan se jännä hetki! Vaikkei siinä nyt tehtykään muuta, kuin netissä täytettiin tietolomake, näpyteltiin lisenssimaksu verkkiksenkautta menemään fitnessliitolle ja allekirjoitettiin kilpailijasopimus niin olihan se jänskää! Kädet tärisi miljoonaa. Me tultiin Akin kanssa siihen tulokseen, et jätettiin tässä vaiheessa "luokka" auki, en siis ilmoittanut itseäni body/bikinisarjaan. Vaikka bodyä kokoajan tavoitellaan, haluttiin jättää vielä bikinin mahdollisuus ns avoimeksi, jos tuntuu keväämmällä ettei tämän emännän koko ole bodyyn järkevä. Alkuun olin tästä vähän... nyreissäni, mut ymmärrän kyl Akin pointin. Parempi näin päin, kuin se et pitäs ihan mininä lähtä luokkaan, johon ei oikein ole sopiva.

Huomenna meillä ois Lindan kanssa yhteistreenit Mayorsilla Akin koutsaamana. Mitähän siitäkin tulee... Joko meille tuplakuolema tai sitten Akilta menee totaalisesti hermo meihin :D Stay tuned!

Vieroitusoireissa

Moikka.
Täs on nyt painettu ja sulateltu (kirjaimellisesti) kaikkea uutta. Isoin vaikeus itse syömisen lisäksi on ollu kauhee kylmä hiki, päänsärky, paha olo ja tärinä joka on vaivannu meikätyttöä aamuisin parisen viikkoa. Hahaha "oot raskaana" kommentoijat voivat luovuttaa- en ole. Olen nimittäin vierotusoireissa. Kyselin nimittäin Akilta asiaa kun viimeksi nähtiin ja vastaukseski hän heti ekana epäily tosiaan vieroitusoireita lisätystä sokerista ja lisäaineista. Nyt kun on vedetty melkolailla puhdasta ja prosessoimatonta safkaa naamaan ja ruokavaliosta on tiputettu esim mehut ja jugurtit joita meikä ennen jonkunverran nautti, tuloksena saattaa olla tämä. Kesto tällä lystillä saattaa olla 1-3 viikkoa, mut sit kun keho on tunkenu kaiken "sinne kuulumattoman" ulos, oireet helpottaa. Sitä odotellessa.

Oonkin tullu nyt miettineeni aika paljo ihmisten ruokailutottumuksia ja mukaan luettuna omat vahat tapani. Kaikkea sitä ihminen napaansa työntääkin. Välillä näkee perheenäitejä kaupassa, kärry täynnä metripitsaa, sipsiä ja limsaa, kaikkea ruoaksi oikeasti kelpaamatonta. Hitto. Ja tosiaan jos nuo "ihanat" E:t aiheuttaa jo mulle tällasia fiiliksiä, mitä ne aiheuttaakaan sellaiselle joka oikeasti elää eineksillä lapsesta saakka. APUA! Toivottavasti jengi heräis pikkuhiljaa...

Muuten treenirintamalla on aika vauhdikasta ja kokoajan tulee uusia juttuja niin ettei pää meinaa perässä pysyä. Viime viikolla treenattiin Akin kanssa kahdesti yhdessä Toisella kerralla sitä mun ehdottomasti isointa heikkoutta olkapäitä. Taas helvetin tehokas treeni täynnä pudotuksia, supereita ja pakkotoistoja. Kokoajan pieniä uusia tekniikkavinkkejä ja tipsejä, joilla saa vähän varioitua treeniä. Jei! Olkkistreeni alkaa kyl olla nyt mun lemppari ehdottomasti, mutta kiva tietenkin et asiasta nauttii- täytyyhän ne paikutella nyt 2-3 kertaa viikossa lävitte!

Toisessa yhteistreenissä vedettiin läpi aamuaerobisen yksi runko. Otan nyt 1-2 kertaa viikossa ohjelmaan noi aamuaerot, muttei veivata niitä viel kovin paljoa, ettei se vie tehoja itse saliharjoittelulta. Tätä aamujumppaa ja sen variaatioita tullaan veivaamaan paljon sitten dietilläkin koska "me ei olla mitään sauvakävelijöitä", joten turhaan valkun mielestä veivataan pelkkää lenkkiä tai juoksumattoa ja siinähän se on aivan oikeassa! Tuo aamuaero sisältää tehokkaita sykkeennostoja, seassa lihaskuntoa harjoittavia pitkiä kevyitä sarjoja eri lihasryhmille. Namia. Mä vielä erehdyin lähtemään tohon treeniin vähän "takki auki", et onhan mulla sitä aurobista kuntoa- no ei ollu perkele. Tai siis on sitä varmasti paremmin kuin monella muulla, mut oli sellainen höykkyytys tuo, että ei ihan jokaisella lenkillä tai humppajumppapumppatunnilla saa samaa fiilistä. Fiilis oli oikeestaan kuin ala-asteen juoksukilpailuissa, veri maistui suussa ja koetin vaan aatella et "kohta oot maalissa, jaksa viel, ei saa päästää ketään ohi". Niin ketä ohi? Niinku henkisesti ketään. Aattelin et nyt painas vaan täysiä, ihankuin joku ois ottamassa mua kii- ja se toimi, mä selvisin maaliin!

Aamujumpan jälkifiilis

Huomenna ois yllättäen olkapääpäivä- loppuviikolla taas yhteistreeneja Mayorsilla. JEE! Lisäsk ois pari päivää aikaa ostaa kisalisenssi...iik! Minä olen siellä sitten satojen uusien tulokkaiden joukossa- lisenssin lunastaneita on nimittäin tänä vuonna PALJON!