Superlauantai ja kuvamaanantai

Kuten aikaisemmin jo kerroin, lauantaina tapahtui jotakin minulle henkilökohtaisesti hyvin jännää. Tapasin nimittäin erään miehen, jolla on erittäin paljon kokemusta treenauksesta, kisoista, valmennuksesta. Hän on ehkäpä yksi oman alansa huippuja ja hän suostui tapaamaan MINUT!

Jalat vapisten (kyllä, olin ihan uskomattomassa paniikissa) lauantai-iltana hiivin Mayor´s gymille. Siellä vastassa oli kuitenkin oikein lepposa ja hauska kaapinkokoinen mies jonka kanssa ensin turistiin "niitänäitä" ja sitten käytiinkin itse asiaan. Herra tsekkasi vartalon mallia ja kertoi sen olevan oikein soppeli jos kisoihin haaveilee, sanoi et lähtökohdat on ihan kondiksessa ja ennen kuin ehdin kysyäkkään, hän totesi että vuosi voisi jopa olla täysin realistinen aika minun ja mahdollisen lavahaaveeni välissä! Uskomatonta!!!
Olenhan mä positiivisia ja kannustavia kommentteja kuullut kuluneen talven aikana, mutta on se aina eriasia kun joku "ulkopuolinen" antaa palautetta ja vielä noinkin mukavaa sellaista!

Minullahan ajatus mahdollisista lavahaaveista on ihan tuore, vielä miltei höyry nousee :D En ole asiaa päättänyt vielä ollenkaa, kuten en luonnollisesti myöskään sitä, olisiko sarja bikini vai jokin muu. Jotenkin olen vaan kokenut, että kaipaisin itseni haastamista ja tavoitteellisempaa treenausta. Lisäksi olen kuitenkin melko kilpailuhenkinen, niin toisaalta miksipäs ei. Toisaalta taas tuntuu, että onko minusta siihen. Hajotanko vaan päänuppini jos sille tielle lähden. Reenata mä jaksan, mut safka mulle saattaa tuottaa ongelmia ja nousta möröksi....
No onneksi kiire ei ole mihinkään. Päätin, että kevään/kesän reenailen samaan malliin, koska tuloksia on kivasti tullut. Liian tiukkaa ohjelmaa treeniin enkä ruokaan ota, rullailen menemään ja sulattelen ajatusta. Katsotaan sitten loppukesällä tilannekatsausta ja päivitetään kurssia.

Kuvia minusta on pitänyt ottaa KAUAN. Siis siitä marraskuusta lähtien, kun salille sain mentyä. No, harmi ettei niitä alkutilannekuvia ole, mutta nyt on maaliskuukuvia. Poseeraaminen oli helvetin vaikeaa hommaa ja asennothan on oikeastaan aika järkyttäviä, mutta annettakoot anteeksi ensikertalaiselle.

Jos enskerralla osais skarpata keskivartalonkin

Peppua lisää, kiitos!

Selkämykseen olen kyllä itsekin ihan tyytyväinen. Edestä otettu kuva taas.... no on tuolla vähä habanappulaa, enemmänkin sais olla. Ja vatsa on fiksumpi oikeasti, unohdin vaan sen olemassaolon, kun koetin saada kädet suurinkaanpiirtein oikeaan asentoon. No, tällästä tänään.
Olen mä kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen, koska fakta on se, et miltei kaikki näkyviin tullut liha on hankittu nyt talven aikana.

Mitäs tuumaatte, olenko ihan toivoton tapaus?