maanantai 13. toukokuuta 2013

Love is in the air!

Iik, täällon vuosipäivä. Tai no puolivuosi, mutta sama asia, puolivuotispäivää saa juhlia, kunnes tulee vuosi täyteen ja ehket vielä sittenkin jos on juhlahumuinen ihminen, niinkuin allekirjoittanut! IIK! Miisouhäpi!
Lahjojakin sain, tänään uuden sarjapainoenkan penkkiin. Ainiin, jos joku erehtyi luulemaan, että puhun kainalosta niin ehei, meillä on takana jo 1,5 vuotta. Nyt puhun elämäni toisesta rakkaudestam hieman nuoremmasta tulokkaasta, nimittäin saliharrastuksesta!

Pääsääntöisesti tiemme on ollut melko tasainen, kokoajan loivaa ja tasaisen hyvää ylämäkeä, muutaman kerran on tullu kuoppia vastaan, mutta eihän se ole tie eikä mikään jossa ei elämä näy. Viime viikolla oli vastassa melkoinen rotkokin, mutta lopulta jotenkin siitäkin onnistuin kaivamaan itseni ylös. Toivottavasti jatko tulee olemaan vähintäänkin yhtä mukavaa ylämäkeä ja vältytään ainakin suuremmilta mahalaskuilta. Toivon meille pitkää ja antoisaa jatkoa <3

Julkaistaan alla nyt sitten masennusta aiheuttaneet vertailukuvat, koska suosta olen jo melko kuivin jaloin päässyt yli. Eli päällä aina kollaasissa on 3kk sitten otettu kuva, alla parin viikon takainen kuva. Kiristystä on tuossa selkäkuvassa varsinkin, eihän siitä mihinkään pääse....



Harmi vaan kun on niin kauhean malttamaton luonne. No, pakko kai tän harrastuksen kanssa on oppia se, ettei ne tulokset tule yhdessä yössä. Koetan nyt rauhassa (täysiä) reenailla ja syödä hyvin. Olen harkinnu sitä tarkempaa ruokavaliotakin... loppukesällä viimeistään. Joku on kysynytkin et miksi ei jo nyt... siksi koska haluan totuttaa itseni pikkuhiljaa, jotta muutos olisi pysyvä. Jos haukkaan liikaa kerralla, pelkään että kyllästyn ja väsyn. Lisäksi se, et hyvin on tuloksia tullut tälläkin syönnillä, koska tiedän osaavani syödä perusjärkevästi ja melko asiallisilla kalorimäärillä niin...

Ja jos loppuun vielä posetuksia, jotka nappasin nyt illan kähmässä rintatreenin päätteeksi. Posetuksethan on mulla ihan kamalia, mutta kyl niistä käsityksen saa. Paljon on tietä kuljettavana ja työtä tehtävänä, et osaan olla tyytyväinen (jos sellasita tilaa voi edes koskaan saavuttaa), mutta huomaan kuvissa ilokseni jo paljon sellaista,mistä voin olla tyytyväinen ja mitä en koskaan uskonut saavuttavani. Itse huomaan kehityksen etenkin pakarassa, takareidessä ja käsissä. etenkin olkapää, ojentaja akselilla. Ja siitä, et vaatteet istuu (tai ei istu) niinkuin ennen! :D


No, miltäs näyttää?

2 kommenttia: