Jotakin niin infernaalista...

Mulla oli toissapäivänä jalkajumppa. Odotin sitä innolla... tiesin et sattuu. Mä olin suorastaan kauhuissani...
tunteroinen silkkaa helvettiä, mutta samalla jotakin niin ihanaa! Itse ohjelmassa ei ollu mitään kovin normaalista poikkeavaa liikeiden osalta, mutta mulle oli kerrankin seuraa salilla, eli varmistaja. Sain siis revittyä joka liikkeessä huomattavan paljon enemmän itsestäni irti, kuin normaalisti.

Hengitä, muista hengittää, sattuuuu!

Painoja, enkä toistoja edes muista, pahoitteluni. Olin jotenkin kokoajan ihan pihalla, tein vaan mitä piti ja käskettiin :D Liikkeinä oli "ne perinteiset" eli kyykky, prässi, häcki, takareiskat maaten ja sjmv. Kyykkyä ja sjmv:tä lukuunottamatta kaikki tehtiin mellevinä pudotussarjoina ja  lopussa pidättelin jo itkua.... Tsaijai! Prässiä tehdessäni vieressä olijat oli kytänny ihan ihmeissään mun tuhinaa ja puhinaa, varmaan olen ollut elämäni hehkeimmässä tilassa juurikin silloin. Mut mua ei kyl juurikaan kiinnosta se, miltä mä näytän tai kuullostan, jos reenataan kunnolla niin sitten saakeli treenataan. Mä sinne mene leikkimään mitään prinsessaa.

Siinä vaiheessa, kun kävelen himaan 150m matkan ja joudun jäämään lepäämään jonkun random kiinteistön rappusille, en pääse siitä ilman apua ylös ja palkkarista nousee oksennus kokoajan kurkkuun, voin olla melkoisen tyytyväinen itseeni. Ehkä hieman ois viel  voinu repiä itsestään irti (koska ainahan on vara parantaa), mutta silloin mut ois pitäny kantaa kotiin.

Treenin jälkeen vedin sikana safkaa ja sammuin sänylle reiluks tunniks. Ja jalat kramppas ja niitä kolotti koko loppuillan. Ha, kipu on hieno asia!

POTKI POTKI!!!

Muistan vain sen, kun jossakin vaiheessa treeniä hihkaisin varmistajalleni et "Saatana mä vihaan sua"! Ja sillä hetkellä se tuli ihan aidosti sydämestä.  :D Yllättävää kyllä, kun jaksoin syödä hyvin ja venytellä, ei nää kintut ole edes kovin tukkoon menneet. Toki pientä jumia ja kolotusta on ollut havaittavissa, mut ei mitään ylitsepääsemätöntä. Oikeastaan odotan, et pääsis paukuttaan huomenna etureidet solmuun.

Noi kuvissa vilahtelevat Zeropointin säärystimet on muuten ihan ykköset! En enää mene lenkille/matolle/jalkatreeniin ilman niitä. Ostoslistalla ois joku pähee huomioväri, pitää kattoa millon Stockalle ois tullu näitä lisää niin saisi kotiuttaa. Suosittelen kaikille lämpimästi, mulla nää ainakin toimii todella hyvin!

Ja joo, on noissa jaloissa pikkuhiljaa vähän muotoa. Ei ole enää ihan samanlaiset rimpulat kun oli vuosi sitten. Toki toi etureiska lämmittää mieltä todella paljon, mutta eniten olen kasvaneesta perseestä ja takareiden pikkuhiljaa löytyvästä kaaresta iloinen. Ah. Muotoja <3

Mutta nyt takas duuniin, illalla selkäjumppa (aamulla vedin jo ne perkeleen olkapäät). Odotan sunnuntaita onnessani, sillä sillon vain levätään ja syödään, can´t wait!