Liikaa ajatuksia pieneen päähän

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... olen vähän sekaisin tän oman "vitneksen" suhteen. Lähinnä hyvällä tavalla ja tätä on jatkunut jo muutaman viikon. Minähän olen jo pitkään hieman ja salaa mielessäni haaveillut kisoista, mutta se koko homma on tuntunut niin kauhean kaukaiselta ja päässäni on soinut matra "no ei musta nyt vaan ole siihen"- mutta entäs jos minusta oikeasti olisikin? 

Tätähän se paljon on. Rasiaruokaa takahuoneessa

Blogissa tituleerattu mies on kauan kannustanut minua ja sanonu et kehitystä tulee. Se on vaan siinä, kun oma silmä sokeutuu ja pää ei toimi yksissä kropan ja sen muutosten kanssa. Se on oikeastaan kurjaa. Toisaalta se ehkäpä estää "pissan" nousemista päähän, mutta toisaalta se aiheuttaa ihan turhia masisteluja ja synkistelyjä. Muutama viikko sitten kuitenkin rohkaisin mieleni ja tassuttelin tihkusateessa Mayor´sille tapaamaan erästä "könttiä". Ajatuksena oli saada jutella hieman hänen kanssaan ajatuksistani ja se, että hän hieman tsekkaisi kuntoani ja sanoisi siitä mielipiteensä. Kun paikalle viimein pääsin, vastassa oli samalla niin leppoisa mies ja lämmin halaus, mutta toisaalta hieman pelottava tapaus :D Juteltiin pitkät tovit kaikkea treenitaustastani ja haaveistani, miten syön ja treenaan...kaikesta mikä voi asiaan vaikuttaa. Ja lopulta sieltä se lause tuli;

"No siis jos sä haluat ni sulla on ihan täysin realistiset mahollisuudet olla lahdes ens syksynä ja se body fitness ois musta kyl aika jees".

MITÄ?! Really. Aika uskomatonta. Lisäksi tuli kehuja jo hyvin levenevästä selästä ja kuulema vatsapaletti alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Toki siis töitä potenssiin miljoona täytyy tehdä, mutta lähtötilanne on edes jo jonkunlainen. Jee! Oli aika mieletön fiilis ja kun vielä tietää, ettei sanoja turhaan mene kehumaan.

Eilinen lopunalun mave. Uudet enkat, jee.

No kaikki tämähän on sekoittanut mun pään. Aina ennen haaveilin salaa bikinistä ja ajattelin että onko minusta siihenkään... no nyt heitetäänkin jo toisesta luokasta ajatuksia ilmoille, whoot?! Olen nyt koettanu pitää vähän ruokapäiväkirjaa, reenata lujaa ja sulatella ajatuksia. Koskaanhan ei lavalle asti ole pakko nousta, enkä sinne haluakkaan nousta jos kunto ei oikeasti ole hyvä. Mutta nyt vaan mietin vielä viimeisiä hetkiä sitä, uskallanko, kykenenkö, jaksanko lähtä painamaan tätä hommaa vielä asteen verran kovemmalla syklillä eteenpäin.... onneksi on ihania tukijoukkoja heti ilmaantunut ja kannustus on ollut melko vahvaa useammaltakin taholta. Kiitos teille kannustajille ja tsemppaajille siitä!

Et tällaista täällä käydään läpi- päätöksiä tulenee lähiaikoina, pysykääs kuulolla!

Ja tältä selkä näytti eilen reenin jälkeen. WOW!