Photoshoot

Viime kesänä kävin ystäväni Pasin kanssa nappailemassa kuvia minusta eräässä hylätyssä rakennuksessa ja meillä oli tosi mukavaa. Tuolloin jo päätettiin, että uusinta on saatava ja eilen oli sen toteuttamisen vuoro- vihdoin.

Lähtökohtaisesti jo "päätin" etten haluaisi itseäni missään tavallisissa "beebeissä" kuvattavan ja sanoinkin asiasta sponsorilleni ja hän lupasi tehdä minulle kuvausasun toiveideni mukaan. No, tiesin kuvausympäristön ennestään ja vanhana inttityttönä sellainen army-henki osuu ja uppoaa mun mieltymyksiin kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin niin päätös vihreästä asusta oli helppo. Kirpparilta löysin maiharit ja vanha oma tuntolevy kaulaan ja look oli valmis.

 

Pasi on harrastevalokuvaaja ja kuvaa pääasiassa autiotaloja ja luontoa, mutta kyllähän herralta nämä ihmisistäkin kuvien nappailut onnistuu häkellyttävän hyvin! Toki myös kuvauspaikkana toiminut vanha Vaasan leipomoiden tehdas Oulun Toppilansaaressa tuo oman ihanan lisänsä kuviin! 

Toinen kuvauskierros tehtiin sitten Nallikarin uimarannalla ihanassa auringonpaisteessa, joskin melko kylmän merituulen puhaltaessa. Tämä bikinissä poseraaminen oli mulle se hankalampi osuus. Jotenkin en osaa olla "lempeä" kuvissa. Näytän kuulema aina niin tuimalta :D 

Saatiin kuitenkin täälläkin ihania otoksia aikaiseksi ja tulen enemmänkin näitä täällä julkaisemaan, myöhempänä ajankohtana. Kuvista on tullut jo nyt hirmuisesti positivistä palautetta ja jotenkin kun vertaa vuoden takaisiin kuviin, huomaa itsekin "vihdoin" eron ja saavutetut tulokset. Matkaa on vielä paljon, mutta ainakin olen menossa siihen suuntaan, mihin haluan lopulta päästä. 

Kiitos vielä ystävälleni Pasille kuvista ja sponsorilleni Proud Competition Bikinis kuvauksissa käytetyistä asuista ja bikineistä. 

BOW!

Flunssaterveiset! Köhköh ollu viime sunnuntaista lähtien kylässä- ei kiva. Pari päivää meni kevyesti lämpöillessä ja sen jälkeen pari päivää ihan sairasta pääkipua ja nuhaa. Voin kertoa, et jos joskus on rankkaa tää treenaaminenkin niin toi sairastaminen ja treenaamattomuus se vasta onkin. Samalla kun kokoajan takaraivossa painaa lähestyvä syksy... Nyt on se aika kun pitäs vaan saada rauhassa painaa sitä maalia kohti. Eilen jo teki mieli kokeilla salia, mutta tyydyin vaan poseraamaan ja maksulliseen aurinkoon. Tänä aamuna menin sit tekemään kevyen kuntopiirin vähän tunnustellakseni oloa. Ei se moitteettomasti menny, mut uskalsi ihan hyvin kuitenkin tehdä, kun jätin vielä isot jalkojen repimiset ens kertaan. Kyl se tästä taas- pakkohan se on!

Yksi iltapala- vielä hetken hiilareita!

Mutta sit hieman ajassa taaksepäin, nimittäin tiistai iltaan. Silloin tapahtui pienen fitness-pirkon elämässä iso juttu- mä sain sponsorin! Sitä, miten siihen tilanteeseen päädyttiin en sen kummemmin ruodi, mutta lyhykäisyysessään se oli sattumaa ja onnea. Fitness-sponsseja ei kuitenkaan ole kamalan helppo saada, varsinkaan tällaisena "nimettömänä" ja tää oli mulle enemmän kuin sata jänestä.  

Flunssapirkko posettaa

Minua lähti siis sponsproimaan firma nimeltään Proud bikinis, jonka valikoimiin kuuluu kisa-asut, näytös-asut, rantabikinejä, hiustenpidennykset, kisavärit ja kengät. Lisäksi valikoimiin tulee lisäravinteita ja muita oheistuotteita, eli melko kattava paketti meille harrastaville naisille ;) Firman hinnat tulevat olemaan hyvin kilpailukykyiset ja firman takana hääräävä Michelle on aivan ihastuttava persoona, joten jo tässä vaiheessa en voi kuin suositella todella lämpimästi! Nettisivut ovat vielä hieman työn alla, mutta pidän teidät ajantasalla mitä sillä rintamalla tapahtuu. Ensi viikolla jo itse saan ensimäisiä tuotteita promokuvauksiin- can't wait! Ihana saada jotakin "itselle suunniteltua" ekaa kertaa :)

Mä olen niin innoissani! Ja suoraan sanottuna onnellinen! Muutenkin on tullut taas facebookiin ja naamatusten niin ihania ja tsemppaavia kommentteja viimeaikoina, että olen ihan mykistyny. Kiitos teille siitä! 

Uusien tuulien pariin

Se tulee kuulkaas kesä- mutta ei tule yksin. Se tuo mukanaan Saralle uuden saliohjelman, safkamuutoksia ja muitakin muutoksia! HUI-SI-A!

Eli mullahan oli tosiaan tuissa se 10 päivän lepo/kevennys. Tein vain 5 kertaa viikossa aamuaerot, paljon huoltoa, hierontaa ja poseja, mutta puntti oli tauolla. Se lysti loppui maanantaina ja nyt sitten etitään uusi vaihde tästä tytöstä. Akin sanoin "kiristetään sitä ruuvia". Sain viimeviikon puolella sähköpostin, jossa oli mun uus saliohjelma. Oikeastaan ensimäinen ns. tarkka, valmis saliohjelma. Saatesanoina oli "lueskele ja soittele". Pari iltaa lueskelin ohjelmaa, mietin sen läpi joka suunnalta ja sit palaveerattiin Akin kanssa mua "askarruttavista" jutuista, tehtiin muutamia pieniä muutoksia johtuen mun salin laitevalikoimasta yms. Ja maanantaina eikun tartuin tuumasta toimeen.

Uusi ohjelma. uusia kledjuja

Lyhykäisyydessään ohjelma on 7-jakoinen. Siel on 2 päivää painotettuna jaloille, 2 päivää selälle ja 3 eri olkapääpainotteista treeniä. Jaloissa painotetaan toki sitä hanuria, mutta treenataan tasaisesti koko alakertaa kokoajan. Paljon supersarjoja ja omalla painolla tehtäviä juttuja. Selkätreenissä on paljon pitkästä aikaa ylätaljoja ja leukoja erilaisin tekniikoin ja niistähän mä tykkään! Olkapäätreeneihin on tullu selkeästi raskaita punnertavia osuuksia lisää ja ai että ne on meikäläiselle tuskaa.

Tähän mennessä olen tehny jalat maanantaina, selän tiistaina ja eilen ekan olkapäätreenin. Kaikki on maistunu tosi hyvältä. On ollut todella mukava tehdä vaihteeksi "kokonaan paperista" ja uusia liikkeitä. Löytää omasta tekemisestä ihan uusia juttuja ja olen huomannu taas ajattelevani suoritustekniikoita ihan eritavalla ja tarkasti, vaikkain aina olen koettanu pitää niistä kiinni. Lisäksi mulla on nyt ohjelmassa monissa liikkeissä selkesäti painotettu joko todella puhdasta tekniikkaa ja osassa taas rikotaan tekniikka runnomalla liike kunnolla "rikki". Maanantain jalkatreeni oli ainakin ihan jäätävä, mulla on hanuri vieläkin niin paskana ettei istumaan meinaa kyetä. No, meni ainakin perille!

Oli ehket aika uusille?

Mitäs muita muutoksia tässä nyt sitten tuleekaan? Ensi viikosta alkaen mun ilta-aerot tuplaantuu. Tähän asti diettiä olen tehnyt vaan 20min aerobista jokaisen puntin jälkeen, mutta ens viikolla tehdään tuplat. Eli treenipäiville mulla tulee aamuaero, puntti (n.1,5h- katotaan nyt mihin tuo uus ohjelma kellottuu) ja väh. 40min aerobista. Eipä siinä paljon muuta elämää enää olekaan :D Loppukuusta tulee sitten vielä asteen verran lisää kiristystä, sillä 19.5 astuu uusi ruokavalio voimaan. Jaiks! Onneksi se oli simppeli niin sen sisäänajaminen (nälkä poisluettuna) onnistunee helposti. Ruokavalion muutoksiin palaan tarkemmin kuitenkin sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

Oisko oranssi mun väri? ;)

Nyt tämä pirkko painuu lopuille iltapuuhille ja aamulla taas sorvin ääreen. Tänään pidin siis vapaapäivän, sais noi kintut palautumaan.

Lähipäivinä tulossa muuten blogini historian ensimäinen arvonta, olkaapa kytiksellä!

Sinne vilahti lepohetki

Hups. Kymmenen päivää puntitonta mennä hujahti yhdessä hetkessä. Vastahan mä sain sen viestin et lepoa..... Mut tarpeeseen se tuli. Oli kyl kivat 10 päivää ja otin vähän aikaa itselleni :)
Mitään erikoista en juuri tehny, mut keskityin poseraamaan ja huoltamaan päivittäin. Kävin kaksi kertaa hierojalla takomassa pakaroita ja selkää parempaan kuosiin ja se jos joku tuli tarpeeseen" Nyt kääntyy posetkin pikkusen paremmin ja aukee selkä näpsäkämmin! Samoiten putkirullasin joka päivä, vaikka se onkin niin armottoman tuskaisaa hommaa.... mut nyt on ihan eri fiilis jaloissakin kun on saanu kalvoja kunnolla avattua. Kotona mulla on ihan sellainen tavallinen rulla, mutta salilla on tuollasia HC-rullia mitkä on täynnä tuollasia isoja nappuloita, tsaijai aijai. Menin oikeastaan joka ilta salille tekemään tuon huollon, koska kotona mä en vaan saa tehtyä. Alan säätämään ohessa kaikkea epäolennaista ja sitten se tekeminen jää puolitiehen.

Huoltamisen lisäksi vähän hemmottelin itseäni. Vähän freesasin tukan väriä vaikka pysyttiin samassa turvallisessa mustanruskeassa, jossa viihdyn kyllä erinomaisesti. Toisaalta mun tekis hurjasti mieli vaaleampaa tukkaa, mutta a) haluan kasvattaa ja kasvatus vaalennuksen kanssa ei ole oikein hyvä yhtälö tällaiselle siimahännälle ja b) haluan jokatapauksessa olla kisoissa melko tummalla ja tasaisella tukan värillä, niin jotenkin tuntuu ns turhalle alkaa nyt tätä säätämään välissä muutaman kuukauden takia. Lisäksi otin pitkästä aikaa vähän minkkiä silmiin! Ai että! Kokoajan on niin paljon freesimpi ilme ja meikkaamattakin huolitellumman näköinen, et näistä en usko kyl nyt ihan heti luopuvani. Lisäksi kun lääkekuuri alkaa naamaan pikkuhiljaa purea, niin kesällähän tässä ei toivottavasti tartte meikkiä enää juuri lainkaan! Nuo kulmat kun sais vielä pigmentoitua (ikuisuushaave ja projekti jota en koskaan saa vaan tehtyä), niin oispa helppo ja huoleton kesälook valmis. Jos jollakulla on muuten ehdottaa hyviä paikkoja stadissa teetättää tuo pigmentointi, niin otan mielelläni ehotuksia ja kokemuksia asiasta vastaan!

9,11 ja 13 millistä eikä yhtään liikaa!

Tänään tuli sitten tosiaan 8 viikkoa diettiä täyteen. 8 viikkoa tässä on nyt vedetty aeroja, diettiruokia ja tsekkailtu vaakaa ja pakko sanoa, että aika hurjaa. Jotenkin tämä 8 viikkoa on mennyt ihan hurjan nopeasti ja tässä välissä pakko sanoa; jopa yllättävän helposti. On ollu paskoja päiviä ja raskaita hetkiä ja oon vihannu koko hommaa, mut kaikenkaikkiaan tätä 8 viikkoa kun miettii, olen ollu positiivisesti tosi yllättyny omasta jaksamisesta ja fiiliksestä. Tiedän, et tää on vasta alkua ja loppua kohti varmasti vaikeutuu, mutta hyvä et edes tämä eka kaksi kuukautta on menny mukavasti. Lisäksi tänään kilahti 7 kiloa kevyempi lukema puntariin, kuin lähtötilanteessa. Hui! Sekin kyl sai hymyn korviin, pakko myöntää. Ja en mä valita noista pikkuhiljaa paljastuvista paloista ja slimmimmästä ulkomuodosta, vaikka en nyt dietin alussa mikään sotanorsu kokenutkaan olevani.

Nyt kun kroppa on levänny, aloitetaankin vähän uudenlaiset treenikuviot ja jaot. Tänään korkattiin uusi saliohjelma ja vähän erilaiset aerobiset, parin viikon päästä mukaan tulee uusi ruokavalio ja niillä aloitellaan sitten kesä. Kivaa. Into punttiin on kyl tosi iso ja muutenkin olen tosi innoissani, vaikka vähän jännittää. uus ohjelma ei nimittäin päästä helpolla. Nyt nukkumaan ja palataan uusiin diettikuvioihin huomenna!

Liikuntahistoriani

Usein olen kommenteissa ja livenä saanut kyselyä ja kommenttiä siitä, että kuinka lyhyellä treenillä voi lähtä lajissani kilpailemaan. Se on totta, ettei tätä ole polvenkorkuisesta asti harrastanut kukaan. Minusta se ei silti huononna lajia, vaikkei sille olekaan pennusta asti uhrattu koko elämää. Minulle on itse asiassa ihan sama, harrastaako joku golfia, maraton-juoksua, zumbaa, ampumahiihtoa vai salipirkkoilua, jos se tekee ihmisen itsensä onnelliseksi ja saa kokea valitsemallaan tiellä kehitystä ja onnistumisen iloja. Minusta se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

Mutta niin, ajattelin nyt läteä vähän valottamaan omaa liikuntahistoriaani ja sitä, miten minä päädyin lajin pariin, koska sitä usein kysellään.

Lisää kuvateksti

Olen kasvanut perheessä, jossa liikuttiin paljon ulkona ja isäni oli aktiivinen urheilija jo minun ollessa pieni. Jos lapsuuden jatkuvat leikit ja pelit ulkona metsissä jätetään pois, ensimäiset kosketukseni "kilpailuun" oli varmaan ne hippo-hiihdot. Innostuin niistä lapsena ja aloin hiihtää paljon. Kävin useita kertoja viikossa isäni kanssa sivakoimassa ja opeteltiin pikkuhiljaa tekniikkaa paremmaksi ja menoa kovemmaksi. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkia kisoja ihan pentuna kiersin, mutta oli siellä jo vähän muitakin kisoja, kuin vain niitä hippo-hiitoja.

Kouluun mennessä pelasin kesät pesäpalloa ja uin kokoajan. Kuntoni oli hyvä, yleisurheilukouluissa ja muissa kävin ja se jatkuva päätäpahkaa eteenpäinmeneminen oli minulle elämäntapa. Kuitenkin ylä-asteelle siirryttäessä alkoi vähän meno hetkellisesti muuttua ja koska oma murrosikäni alkoi monia ikätovereitani myöhemmin, havahduin kahdeksannella luokalla, että olin melko pullukka. En siksi, ettenkö olisi liikkunut, olin vaan aina ollut lapsenpyöreä ja se näkyi vielä tuolloinkin poskistani. Silloin mä päätin aloittaa laihtumisen ja aktiivisen, tavoitehakuisen liikkumisen. Aloin juoksemaan lenkkejä. Lisäksi aloin käymään useita kertoja viikossa ryhmäliikuntatunneilla. Kunto senkun kasvoi ja painoa tippui yhden kevään aikana varmaan 10 kiloa. Samoihin aikoihin tein lopullisen päätöksen siitä, että haluan lukion jälkeen armeijaan. Koska olin pienikokoinen tyttö, halusin mahdollistaa itselleni mahdollisimman hyvän jaksamisen edes hyvän kunnon avulla.

Armeijaan meneessä juoksin pitkiä lenkkejä, cooperin aika oli kolmena tonnin paikkeilla, olin käynyt vuosia stepeissä ja erilaisilla aerobic-tunneilla. Armeijassa urheilin päivittäin ja sain ensimäiset kosketukset salitreeniin. Juoksin päivittäin ja tein tuvassa iltaisin lihaskuntoa erilaisten punnerrusten, vatsojen yms perusliikkeiden muodossa. palvelukseni kuitenkin keskeytyi erään kurjan loukkaantumisen vuoksi. Sama loukkaantuminen teki liikkumisestani käytännössä mahdottomaksi useiksi kuukausiksi. Nuo kuukaudet ovat olleet elämäni pisimmät. Masennuin ja olin ihan hulluuden partaalla...

Kun sain taas itselleni toimintakuntoiset raajat, elettiin kevättä 2005. Oli aika ottaa menetetty kunto takaisin. Aloin treenaamaan maraton-haave mielessä. Juoksin ja jumppasin. Paljon. Treenikertoja kertyi viikossa 6-8. Lopulta juoksin polvet rikki. Oltiin taas ihmeissään. Lenkkejä oli pakko lyhentää ja keventää, tilalle tulivat erilaiset jumpat. Lopulta syksyllä 2007 minua pyydettiin ensimäisen kerran ohjaamaan jumppia ja lopulta huomasin iltatöikseni ohjaavani jumppia joka 6 viikossa. Lisäksi vedin kevyttä lenkkiä ja ehtiessäni kävin muiden tunneilla hikoilemassa. Jumppia vedin kevääseen 2013 saakka. Välillä ohjasin sen jopa 6 tuntia viikossa, välillä vain muutamaa tuntia. Ohjemistossa pyöri step, compat, pump, kuntopiiri.. Vuosina 2011-2013 karkean arvion mukaan juoksin 2-3 kertaa viikossa ja ohjasin tai olin ohjattavana n. 6 tunnilla viikossa, joten liikuntatunteja kertyi.

Loman turvottama neiti hetki ennen salirakastumista

Sali tuli ensimäistä kertaa "oikeasti" ohjelmistoon kesällä 2011. Tuolloin pyysin hierojaani tekemään minulle 2 jakoisen ohjelman, jota voisin kesällä vaihtelun vuoksi ryhmäliikunnalle tehdä. Kävin salilla, mutten ollut vielä rakastunut. Kuitenkin syksyllä 2012 minut sai salille eräs Herra, joka alkoi minua ohjeistaa ja opastaa ja HUPS, olin kerrasta myyty. Samantien sain ohjeistusta ja neuvoja, yhdessä treenaaminen oli ihanaa ja ykskaks huomasin isoja muutoksia omassa olotilassani ja kropassani. Siitä se lähti. 2012-2013 vedin jumppia, lenkkiä ja salia kolmejakoisella ohjelmalla, mutta kokoajan huomasin kaiken muun jäävän saliharjoittelun taakse. En enää himoinnut asfalttia niinkuin ennen. Aloin himoita rautaa.

Viime syksynä sitten tein elämäni isoimman muutoksen; muutin Helsinkiin ja marssin valmentajani luokse ja sanoin "Minä halun sut mun valmentajaksi" ja siitä hommat pyörähti isolle. Tässä vaiheessa jäi pois kaikki muut jumppahumppailut ja focus siirtyi kokonaan fitnekseen ja sillä tiellä nyt ollaan. Ja niin rakastuneita <3!

Joten, vaikka puhdas salihistoriani on melko lyhyt, olen aina liikkunut ja en varmasti olisi saanut tuloksia niin nopeasti kuin olen saanut  jos olisin aloittanut ihan sohvaperunapohjalta. Lihakseni ovat kuitenkin tottuneet ottamaan vastaan treeniä ja rasitusta ja palautumaan. Eli ei tässä urheilussa kuitenkaan ihan eilisen teeren poikasia olla. Elintapani kuitenkin olivat pitkään kohtalaisen retuperällä. Vaikka urheilin paljon, viikonloput meni juhliessa. Onneksi saliharrastuksen myötä on tullut tuohonkin asiaan muutos. Palanen kerrallaan.

Ja tässä vaiheessa iso kiitos Herralle ja Akille et olen nyt tässä. Tästä on hyvä jatkaa täysiä eteenpäin.

Aeroa ja lepoa

Alkuun, pahoittelut edellisten tekstien epäselvydestä.. Ei oikein menny rivitykset oikein, kun kirjotin tekstin luurilla ja sitten lisäsin sen kopioimalla bloggeriin- ihana tekniikka. Tai sitten minä en vain osannut :D

Mutta sitten asiaan...Hiphurraa, ihanat säät! Olen nyt koko talven tauon jälkeen käynyt juoksentelemassa pienehköjä lenkkejä töölönlahdella aerobisina ja vähän vedellyt portaita juosten ja hyppien pitkin viikkoa. Tosi mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen salilla aerobisen vääntämiseen. Ja ei se tuo raitis (stadin raitis :D) ilmakaan varmaan yhtään huonoa tee.

Keskiviikkona oltiin Koutsin kanssa yhteyksissä ja sirltä tuli sellaista koodia, et nyt vähän annetaan kropalle uudenlaisia ärsykkeitä ja ennenkaikkea lepoa. Olen nyt vääntäny koko dietin tunnollisesti joka ikisen treenin pilkulleen ja nyt saa hieman höllätä. Jätettiin 10 päiväksi puntti pois, ohjelmassa siis vain aerot ja hieman matalammat kalorit. Ihanaa viahtelua ja kelpaa! Alkoikin hieman välillä askel painamaan, joten tämä tulee varmaan ihan hyvään saumaan. Ehdin hieman levätä ja panostaa enemmän poseihin ja huoltoon- molemmat tulee tarpeeseen!

Tällasilla tehoilla Stair Masteria.

Eilen illalla riipastiin Lindan kanssa yhdessä City gymin sijasta Töölögymille harjottelemaan yhdessä poseerauksia ja hieman kävelyitä. Mulla nää treenit menee viel ihan puhtaasti poseerauksiin, ne on pakko saada ensin kohdilleen. Ja eilen totesin, et mun toinen hartia/lapa on niin auttamattoman jumissa, et en saa leveästä selästä varsinkaan mitenkään tasaista, joten hierojalle heti ens viikolla.
Lopussa me hieman villiinnyttiin hulluttelemaankin ja keksittiin Lindan kanssa pari aika kivaa "koukkua" kävelyihin ;) Ehkäpä saatte syksyllä ne tsekata sitten lavalla asti.
Ja pitihän se mun vähän pullistella olematonta selkääni. Muahaha. No ei se ihan olematon ole. Mut tirisis vaan tuo rasva nyt pois.

Täällä siis vähän höntsäilyllä nyt mennään, fiiliksiä lisää huomenna totaalivaparin kunniaksi!

Kulttuuritalo oli liekeis!

Eli tosiaan HelsinginKulttuuritalolla oli viime viikonloppuna perinteinen fitness classic.Tänä vuonna tapahtuma oli ekaa kertaa 2 päiväinen, joka oli todellahyvä juttu sillä päivän tapahtumana (ainakin vuosi sitten) se olikamalan tukkoinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, kuten arvata saattoi jaitse hankin lippuni sunnuntaille jo kauan sitten. Lipun hinnan takiajätin lauantaina menemättä, koska miesten sarjoja en nyt NIIN kovastihimoinnu katsomaan, vaikka toki tulokset kiinnostaakin.

Lauantaina kävin katsomassa messualueen, tekemässä pari lisäravinnehankintaa javiimein ne viralliset kisakorkkarit! Ostin omani Biancaneveltä. Palveluoli erinomaista, niinkuin aina ja heelsseistä irtosi 20 prosentinmessuale. Nyt pääsee ajamaan kengät sisään ja opettelemaan kävelyä japoseerauksia toden teolla. Wuup! Messujen tsekkauksen jälkeen meninmuutaman ystävän kanssa syömään ja olin ensimäistä kertaa elämässänihankala ravintola-asiakas. Tilasin nimittäin annoksen ekaa kertaa tän dietin aikana ja pitihän sitä vähän säätää. Onneks tarjoilija olikärsivällinen ja ystävällinen ja sain sellaisen annoksen kuinhalusin :) Kiitokset vaan Aleksanterinkadun Dennikseen.

Se vaikea asiakas

Sunnuntaina sateesta ja viimasta huolimatta pitkästä aikaa naamaan meikkiä ja fiiliksissä Kultsalle. Linda odottelikin mua jo aulassa ja siitäporukalla kiiruhdettiin etsimään paikkoja. Lavalla rullasikin jo "mun" bodysarja jota toki heti aloin kauhealla analysoinnilla tuijottamaan. Ja hyvältähän ne tytöt näytti. Muutaman idean sain takataskuun itseänikin varten ;) Ihan uskomattoman hullu tunne, et mä saatan ollatosiaan syksyllä samojen mimmien kanssa siellä rivissä! MINÄ! Kaikki sarjat oli mielenkiintoita ja kaunista katsottavaa. Kauheita pommeja ei seassa ollu ja taso oli mielestäni selkeästi tasaisempi, kuin vuosi sitten. Sijoituksia en sen kummemmin lähde ruotimaan, mut erästä tuomaria kun jututettiin, tuli selkeäksi se, ettei syksyä kohti mentäessä ole tippaakaan varaa löysäilyyn. Syksyksi taso vaan nousee jatyttöjä tulee lauteilla olemaan paljon! Kaiken on osuttava siis nappiin, ei riitä, että tekee sinnepäin tai "kokeilee". On vaan oltava se paras - ainakin jos meinaa yhtään sijoittua. Jopa karsinnoista läpipääseminen tulee varmaati olemaan yhdenlainen sijoittuminen!

Eka sisäänajo oikeilla korkkareilla

Viikonloppu sai mut miettimään todenteolla sit omaamotivaationi tehdä tätä. Haluanko mä tätä 110%sti. Haluanko mä uhrata miltei kaiken muun elämän ja kisata? Haluanko mä väsyttää ja venyttää itteni äärirajoille saadakseni sen vartin siellä lavalla? Jaksanko mä ja onko se sen arvoista? Lisäksi mä oon koko viikon miettiny voiko mun kunto riittää edes karsinnoista läpi ja opinko ikinä poseja ja kävelyitä tarpeeksi hyvin.... Mut nyt mä alan saada vastaukseni; kyl mä haluan jatkaa ja lujempaa! Mä haluan tehdä tätä! On opittava erottamaan pelkoja laiskuus oikeasta väsymyksestä! Mä oon niin kivisen talven meny läpi, et tää kesä ei mua kaada! Avauduin myös Akille fiiliksistäni ja sieltä lohduteltiin et kyl sut kuntoon saadaan. Lisäks mulla on noi korvaamattomat ystävät rinnalla. Kiitos teille!

Kyl se massu alkaa kadota!!!

Ainii ! Sen verran vielkisoista ja niistä tutuista tytöistä! Sara tuli oman bodysarjassaan neljänneksi, Tessi oli pitkien biksutyttöen kolmas, Juulia lyhyiden biksutyttöjen kuutonen! Huikeaa ja kaikki ensikertalaisia! Lisäks Reetta nappas myös finaalipaikan keskipitkästä bikinistä! Olette ihania!