Sutinaa ja ykkösennätyksiä

Onpas ollut melkoista haipakkaa tässä pari viikkoa. Ihan kauhea kiire töissä ja kaikenlaista muutakin aikaa ja energiaa vievää on ollut ilmassa niin ei vain ole ehtinyt kirjoittaa, vaikka ajatuksia on paljon ollutkin. Koetetaan taas skarpata.

Safkaus on ollu viimeisen pari viikkoa vähä retuperällä. Tai olen kyl syöny terveellisesti, mutta ruokien välit on venyny vähän turhan pitkiksi ja veden juonti on meinannut unohtua tässä helteessä ja kiireessä. No päätin, että tällä viikolla taas kiinni ruodusta- ainakin toivottavasti.

Eräs teehetki ystävän kanssa kera kanasalaatin

Sitten ne treenit. Koko viikon olin ihan rikki, hajalla ja väsynyt, mutta en luovuttanut. Siitä iso piste minulle. Ennen olisin vaan jääny sohvalle masistelemaan, mutta nyt sain jostakin kerta toisensa jälkeen sen energian, että sain treenattua. Ja uskomaton treeniviikko olikin!!! Viime viikolla paukkui ennätyksiä ihan olan takaa, en oikein voi itsekään vielä uskoa sitä! Ensinäkin tiistaina revin penkkienkan uusiksi. Entinen oli 45kg ja nyt kiskaisin yksinäni, ilman varmistajaa 55kg ykkösen!!! Ajattelin, että jos menis 50 rikki... se oli ihan kevyttä kauraa ja sit nostin 55 asti. Huimaa! Mä ajattelin et jos kesän aikana sais tuon viidenkympin haamurajan (se on jotenki ollu mulle itelle pitkään sellainen "the raja") rikki ja ridim, se menikin jo nyt! Samana päivänä lisäksi kiskaisin leukaenkat, ennen olen tehny vaan 3-4 leukaa ja niistäkin viimeinen räpistellen ja nyt irtosi ykskaks 6 puhdasta ja siihen päälle vielä yksi vähän räpistellen! Wippii! Pian siinäkin on jo kymppi rikki!

Se 55!

No, sitten tultiin perjantaihin. Edessä oli jalkapäivä part 2. Salille mennessä mulla oli sellainen tappajafiilis. Sellainen fiilis et nyt irtoo ja nyt kokeillaan rajoja. No, varmistajaa ei taaskaan ollut, mutta lähdin pikkuhiljaa nostelemaan painoja 75:stä ylöspäin. Entinen ykkösmaksimi oli 80 ja nyt mietin et jos 90 sais rikki. Mitä vielä. NYT MENNÄÄN KOLMENUMEROISILLA!!! Kyykkäsin ykkösen 100 kilolla! Minä!!! Minä pikkutirppa!Kyykyn huntin rikkominenkin oli salaisena haaveena "kesän" aikana ja pow, nyt se jysähti jo rikki. Kainalo oli mulle jo pitkään puhunu, et sen rikkominen olis jo nyt ihan mahdollista, mutten ollut uskonut ja nyt siitä tuli totta.

Nyt hymyilyttää

Toisaalta tyhmää ns arvottaa itseään ykköstulosten perusteella, mutta minulle ne on isoja asioita. Ne on yksi mittari jolla voin mitata voimani kehitystä. Ne on ihania pieniä valopilkkuja sen puurtamisen keskellä. nyt mulla on pitkästä aikaa sellainen fiilis, et perkele mähän saatan olla aika hyvä tässä! Ja tää tunne on mahtava! Toki ei saa liikaa leijua, mut vähän saa hakea fiilistä näistä onnistumisista.

Salilla sen verran annoin itselleni anteeksi, etten tehny vatsatreeniä, kuin kerran ja aerobisen puolella juokseminen vaihtui rivakkaan kävelyyn. Mun kroppa ei vaan taivu juoksuun tällä kuumuudella! Ajallisesti treenit oli keskitasoa, n. 9h/vko mutta kaloreissa vähän jäätiin, juoksun puutteen vuoksi. No, ei maailma siihen kaadu- onneksi.