Viikonloppukuulumiset

Ensinnäkin- täällä on täydellisesti talvi. Oon ihan fiiliksissä! Rakastan joulua ja olenki ollu ihan joulufiilareissa pari päivää. Olen suunnitellut lahjoja, hyräilly joululauluja ja....(jep, olen kajahtanut) ja suunnitellut kirjettä joulupukille. Mut tykkään...oon ihan fiiliksissä. Kamalasti tekis mieli kotonaki puuhata kaikkea, leipoa, sisustaa.... ja vähän muutoksia kotona teinkin ja kynttiläkausi alkoi täydellä höyryllä!

Näkymä takapihaltani

Eilen olin ajatellut vaan röhnätä sohvalla ja olla ihan nollamodella, mut sitten eräs ystäväni soittikin et hän saapuu luokseni ja mukanaa hieman viiniä. Ja sehän vaan passas! Leipastiin pitsaa, tehtiin salaattia ja nautittiin lasit viiniä. No myönnän, tuhottiin koko kolmelitrainen tonkka ja pelattiin aamuun asti legendaarista Afrikan tähteä! Oli huisia! Yatzyakin meinattiin pelata, mut puolen yön jälkeen alettiin olla jo niin hyvässä viinissä, et laskeminen olisi ollut hieman työläst! Ihana kotirentoutuminen siis!

Sunnuntai onkin mennyt parin lenkin, kotihommien, leipomisen ja rentoitumisen merkeissä ja kun leivoin suklaasta, päätin vähän hemmotella "suklaalla" nassuanikin ja testiin pääsi Lushin Cupcake kasvonaamio, Ihan mieletön tuote, pääsee välittömästi lempparilistalleni. Tosin kyseisen kaupan tuotteissa on paljon sellaisia muitakin, mitä pitää hankkia ja testata. I´m in lööv!

I´m sexy and i know it....

 Jos hieman viel kaakaota, suklaakeksejä ja venyttelyä ja sitten lataamaan akkuja alkavaa työviikkoa varten!

Pienissä häissä...

Olin tuossa vajaa viikko sitten erään ystäväpariskunnan häissä ja kemut oli aivan mahtavat. Ihan hurjan hyvä fiilis ja meininki ja sopivan rentoa yhdessäoloa.

Perinteisesti kuitenkin vaatetuksesta olin stressannut tuttuun tapaani vaikka kuinka... koska kerrankin kun saa pukeutua ni sillon on ihana oikeasti miettiä ja suunnitella. Kuitenkin tapani mukaan kaikki jäi viimetippaan ja olin ihan paniikissa. Ainut punainen lanka asustuksessani oli se, että tahtoisin mekon olevan pitkä. Lyhyitä mekkooja kyl olis vaikka kuinka mut ne on vähän (tai ne jotenki tunti vähän) halvoilta syksyhäihin.
En edes nyt halua tietää mitä mekoistani ajattelette :D

Kengät Spirit, korut ja kello guess

Laukku kirpalta, mekko H&M

 Hääkuvia en sen kummemmin parin itsensä vuoksi laita ja omatkin loppuiltakuvat ovat aika...sekavia ja tärähtäneitä, Kuitenkin "kassi" piti kuvata, koska se oli jotenkin kovin hauskaa ku mulla oli "takille ja hiuslakalle" sellainen 10 siiderin painoinen laukku mukana...

 

Hikeä ja polttoainetta

Toiset koukuttuu röökiin, toiset ei pärjää ilman päiväunia (tunnustan, rakastan minäki niitä), toiset himoitsee manhattan sipsejä ja minä himoitsen urheilua...

Olen ollut pienenä pullukka ja joskus ylä-asteella ollessani ajattelin et perkules, se loppuu nyt. Aloin käymään juoksulenkillä (jos sitä lyllerrystä joka alkuun kesti vartin korkeintaan kerrallaan voi edes juoksuksi kutsua) ja ykskas tippui pulluratytöltä kymmenen kiloa ja liikunta alkoi maittaa kokoajan enemmän ja enemmän. Ensin kävin kävelemässä ja juoksemassa, sitten se mukaan tuli ryhmäliikuntatunnit ja lenkit pitenivät. Jossakin vaiheessa huomasin olevani koukussa. Osin urheilun taustalla oli teinitytön halu pysyä hoikkana, mutta se ei ollut ainut syy. Huomasin jo tuolloin, että liikkuvana tunsin oloni niin henkisesti, kuin fyysisestikkin paljon paremmaksi. Nukuin, söin ja elin kokonaisvaltaisesti paremmin.

Tuosta nuorena hankitusta tunteesta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Oma vartalonkuva ja päänsisäinen kokonaisvaltainen minäkuva on paljonkin muuttunut vuosien varrella ja tunnustan, ettei se omakuva aina ole edes ollut ihan terve, mutta halu pitää huolta itsestä on aina ollut suuri.
Tunne kun nipistät vielä muutaman kyykyn, vaikka reidet huutaa hoosiannaa tai juokset hieman paremmalla ajalla normilenkin, on ihan uskomaton! Puhumattakaan tunteesta reenin jälkeen. Pure love.

Nykyiseen liikuntakalenteriini kuuluu paljon ryhmäliikuntaa (pump, compat, step ja zumba) sekä juoksulenkit ja ajan salliessa koetan repiä itseni myös salille. Tällä hetkellä koetan repiä 5 ryhmäliikuntaa vähintään viikossa, mutta koetan siinäkin olla olematta liian ankara itselleni. Liika pakottaminen tappaa vaan innostusta.

Lisäksi koetan panostaa ruokavalioon. En sulje herkkuja pois, koska se ei sovi minulle. En myöskäänlaske kaloreita tai pisteitä tai karppaa, koetan vaan järkevöittää syömistäni, mutta sallin itselleni lipsumisiakin.
Pyrin pitämään arjen perusruokavalion perusterveellisenä, leipää ja muita vastaavia pyrin vähentämään (koska ne eivät vaan passaa kropalleni) ja pyrin syömään mahdollisimman paljon kotimaista ja puhdasta ruokaa. Hyvästä ruoasta saan energiaa arkeen, reeniin ja itselleni hyvän mielen.

Tänään lautasella oli siis tällasista; marinoimattomasta kanasta, pavuista, paprikasta, tomaatista ja sipulista tehtyä mausteista wokkia jonka kyytipojaksi raejuustoa ja lasi puolikkamehua. Nam!

Mutta, jokaiselle musitutuksena, ettei tulokset tule ilmaiseksi ja alkuun pääseminen ei ole helppoa- mutta se kannattaa! Itse aloitin tyhjästä ja nollakunnolla, mutta vaikeuksien kautta voittoon (vaikken nyt mikään fitness-urheilija olekkaan!)

 

Tahtois lisätukkaa

Allekirjoittanuthan on läpikäynyt elämänsä aikana miltei kaikki värit ja mallit päässään. On ollut pitkää, lyhyttä, polkkaa, tummaa, vaaleaa, mustaa, sinistä, oranssia...niinpä.
Osan olisin voinut jättää tekemättä, mut samapa tuo, hiukset ovat aina olleet minulle uusiutuva luonnonvara.

Aina olen kampaajan tuoliin istunut melko "ihan sama kaikki käy" asenteella ja hyvin pitkälti olen aina ollut tyytyväinen. Onni on siis luottokampaaja. Nyt olen kuitenkin kohta vuoden pitänyt yllä pienoista kasvatusprojektia, koska taas polkka tai jopa siitä pidempi reuhka kiinnostaisi. Lisäksi olen rakastunut "juurikasvumalliin"....ja sillä nyt toistaiseksi mennään.

Tarkoituksena olisi tehdä jossakin vaiheessa "hiukset elämäni varrella" postaus... sitä ennen, toivotaan arpaonnea Uinon hiusarvonnasta jotta tähän projektiin saisi vähän lisäpontta!

Kesä ja Florida mielessäin...

Uskottava se on, nyt on syksy. En ala, kiukuttelen. Saanko rakas joulupukki silti yhden ihanan luikan, jumpinin ja Korrsin korut vaikka nyt heittäytyisin lattialle, kuin pikkulapsi konsanaan ja paukuttaisin raajojani kiukustuksissa ilmaan, saisinhan??? Tosin, jos se saisi sääherraa suvaihtsevaisemmaksi, olisin jo sen tehnyt, joten taitaa olla turha toivo. 

Lähtökohtaisesti syksy on nättiä ja ainakin pukeutumisen suhteen hyvin ispiroivaa aikaa, mutta tämä pimeys ja märkyys masentaa. Haikeana muistelen sitä, missä olin tasan vuosi sitten... Floridan road tripillä <3 Elämäni ihanin reissu, josta nyt muutamia kuvia teillekkin syksyänne ja harmauttanne piristämään;

 Ihanaakin ihanampi Miami beach, joka oli samalla kuitenkin lievä pettymys... jännä, kuinka paikasta voi olla yhtä aikaa aivan haltioissaan, mutta samalla kokoajan on sellainen tunne et tässäkö tämä nyt on....
Mut kaikenkaikkiaan, ehdottomasti positiivinen MUTTA, välttäkää ihan etelärantaa, se on turistihelvetti.

 "Kotikadut" niin Miamista, kuin Tampastakin. Lisäksi vietettiin 6 päivää Orlandossa. Tampa nousi pienuudestaan huolimatta mun ehdottomaksi lemppariksi symppiksen olemuksensa ja ns. pienuutensa ansiosta, mutta Orlando oli taas ehodoton suosikki mitä tekemiseen ja shoppailuun tulee.

 Ja näitähän riitti...maileittain. En enää harmikseni muista, montako mailia ajoimme reissun aikana, mutta paljon riittänee vastaukseksi. Ajatuksenamme oli nähdä ja kokea muutakin, kuin "kiiltokuva ja turistijenkkilää" ja siinä onnistuimme erinomaisesti. Ja näissä onnistuttiin menemällä pahimman turistikauden mentyä ohi, asustamalla pienissä symppispaikoissa ja safkaamalla sivukujilla, kulkemalla julkisilla ja jalan tavan tallaajien keskuudessa ja kokeilemalla rohkeasti kaikkea erilaista!

Tähän on hyvä päättää ja alkaa näkemään matkahaaveunia. Matkahaaveista ja suunnitelmistakin tulossa postausta lähiaikoina.

Leegot

Paluu lapsuuteen on tapahtunut. Ei, ei noiden legendaaristen, riemunkirjavien muovimötiköitten kautta, vaan kaikkien niiden valkoisten (ja vähän vähemmän valkoisten) "ruoanjauhamispalikoitten" (joita hampaiksikin kutsutaan) vuoksi.
Pienenä läpikävin monenlaista oikojaa ja rautaa, niskavedosta ratakiskoon ja takaisin, jonka tuloksena omaan siistin ylärivistön, mutta alarivistöstä en lähtisi laulua tekemään...et terkut vaan sille hammaslääkärille, joka lapsena pilasi onnistuneen alarivistöoikomisen. EI minua vituta, mutta mutta......
Aikuisiällä olen halunnut ja haluan edelleen oikoa alahampaani, mutta se on yksityisellä niin harmillisen kallista lystiä, ettei toistaiseksi ole siihen ollut millään varaa. Onneksi kuitenkin perus puhe ja hymyilytyylini on sellainen, ettei alahampaat juurikaan näy ja koetan olla iloinen edes siedettävästä ylärivistä.

Nimikin melkein täsmää :D

Ja nyt, 15 vuoden tauon jälkeen tapahtui jälleen paluu hammasrautaelämään. Sain nimittäin yöpurentakiskon. Paluu lapsuuteen on tapahtunut, kun koettaa oppia elämään ja tässä tapauksessa nukkumaan tämän härvelin kanssa. Suu tuntuu kokoajan oudolta, muttei mitenkään kipeältä ja kuola valuu kuin Beethowenilla konsanaan. Lisäksi naaman ulkomuoto muistuttaa enemmön turpaan saanutta hamsteria, kuin nukkumaan menevää neitosta.

Juttuhan on lyhykäisyydessään seuraava; Minulla todettiin purentavika jonkun aikaa sitten ja sen lisäksi olen alkanut yöllä narskutella hampaitani. Kärsin monenlaisesta kivusta ja kolotuksesta ja nyt näillä raudoilla toivotaan apua noihin kaikkiin. Lisäksi mm. purkan syönti kiellettiin ankarasti purkan imeskelyä ei onneksi ja ei ole helppo homma jenkkiaddiktille. Ei tämäkään ihan ilmainen investointi ollut kaikkineen lekurikäynteineen, mutta pienehkö raha kuitenkin siitä, että kivut ja säryt helpottaisi. Aika näyttää, löytyykö apu.

Härvelihän on siis tällainen, jotain kovaa muovimaista materiaalia oleva lätkänpelaajien hammassuojia muistuttava lätyrä, joka lintataan yläleegoihin yöksi. Jei. Seksikästä. Puhe sössöttää ja silleen... terkut vaan kainalolle. Perjantaina nähdään.

Samaan leegojuttuun voisikin palata aiheeseen valkaisuliuskat, joita kirjoitin saaneeni jenkeistä. Kyseessä on siis iisit valkaisuliuskat, joita olen käyttänyt parisen vuotta, n. 6kk välein yhden kuurin Lisäksi olen käyttänyt satunnaisesti vaalennuksien välissä saman sarjan hammastahnaa pidentääkseni vaikutusta.
Ensimmäisellä kerralla, kun käteeni tämä liuskapaketti osui ja teipit koristivat viikon hampaitani iltaisin, valkaisutulos oli huomattava. Vaikken tupakoi enkä punkkuloi, hampaisiini oli teestä ja kolasta (sekä muustakin elämästä) ilmeisesti kertynyt melkoisesti tummentumaa. Nykyisin, kun käyttö on melko säännöllistä, hampaiden väri korkeintaan enää ns. kirkastuu, mutta hymy freesaantuu kyllä silti huomattavasti!
Suosittelen lämpimästi kyseistä tuotetta siis! Se on mielestäni edullinen, helppo käyttää ja tulokset (muiltakin kuin vain itseltäni) ovat huomattavia. Tuotetta saa tilattua täältä tai esimerkiksi jos vierailet jenkeissä, miltei jokainen marketti myy tuotetta eri vahvuuksissa ja kuuripituuksissa.

Harmi, ettei minulla ole enää tallessa vanhoja (ekasta vaalennuksesta) kuvia, mutta jospa te uskotte ilmankin :D Myöskin tämän kertaisen "ennen" kuvan olen kadottanut bittiavaruuteen, mutta edes jälkeen kuva todistakoot tämän hetkisen tuloksen.

Weekend

Vaikka otsikosta voisi päätellä, että ajatuksenani on kirjoittaa teille menneestä viikonlopusta niin tuotan pettymyksen. Ei, en kirjoita. Siinä ei ole edes mitään kirjoitettavaa ellette haluaisi lukea erilaisista ruusulajikkeista täytekakkuohjeiden ja karjanlanpaistiohjeen välissä (olin siis duunissa tylsästi koko viikonlopun). Sen sijaan pari sanaa elokuussa pidetystä Weekend-festivaalista.

Kaikkihan lähti Skrillexistä meinasin nimittäin laskea alleni, kun kuulin kuseisen pojan klopin tulevan suomeen. Samantien siis liput tilaukseen. Ja sitä odotettiin. Odotettiin hartaasti ja vielä hartaammin. Lopulta se ihana (ja jopa aurinkoinen) päivä koitti! Fiilis oli korkealla ja odotukset mahtavat siihen asti, kunnes matka Espooseen alkoi....

Matkahan oli asti asti kaaos. Liikenne tukossa (eli täydellisen epäonnistuneet järjestelyt, joista minulla olisi hyvinkin monta sanaa sanottavana, mutta jätän sen väliin, muuten tästä tulisi kilometripostaus) ja muutkin järjestelyt ontuivat. Piiiiiiiiiiiiitlän ruuhkassa seisomi sen jälkeen jalat alle viimeisiksi kilometreiksi ja juoksussa jallopullo (ah tuo jalo juoma) alas ja päässä paniikki ehditäänkö me Skrillexin keikalle. Ehdittiin, onneksi. Elämä hymyili ja en tiennyt itkeäkkö vai nauraa onnesta. Olin sanaton. Tavallaan olen vieläkin. Se fiilis tuolla keikalla oli ihan uskomaton. Nyt vaan toivon, että pian pääsis uudestaan.

Day 2. menikin aikapaljon helpommin järjestelyjen ja kaiken muun suhteen. Sillon vaan iisisti fiilisteltiin ja tanssittiin tassut hajalle. Oli hienoa. Haloo Helsinki oli ihana, niinkuin aina ennenkin (se laulajatyttönen on NIIN symppis!) ja Sebastian Ingrosso oli jotain sairaan hyvää! Jei.

Siinä kai se kaikessa tiiviydessään pikaisesti oli. Ihanan musatäyteinen viikonloppu. Harmi vaan, että kunnolliset asu yms kuvat jäi taas jostain kumman syystä ottamatta....se jotenkin harmillisesti aina unohtuu kaikessa muussa tohinassa!

Tähän on hyvä lopetella kesämuistelot, kaivautua takas viltin alle kuuntelemaan sadetta ja siemailla suklaateetä!