Olkapäitä! Paljon olkapäitä!!!

Sain tuossa viikko sitten palautetta eräältä itseäni viisaammalta koskien koko ruhoa ja palautteen pohjalta olen nyt sulatellut asioita kisaamisesta... paljon oli asiaa ja tuli mietittävää, mutta niistä teen oman postauksensa lähiaikoina, nyt ei ajatuksen juoksu siihen riitä. Kuitenkin yksi iso palaute oli se, että olkapäitä tarvitaan lisää ja paljon! Olenkin koettanu olkkiksia treenailla kahdesti viikkoon viimeaikoina, mutta nyt täytyy vielä vähän nostaa volyymiä ja repiä itsestään (eli olkapäistään) vielä vähän lisää irti....

Vielä niin freesinä ja hyvillä mielin  pukkarissa

Mitäs oli ohjelmassa... sellanen kiva puolentunnin setti, jossa vedettiin eka vartti käytännössä tauotta 5 viparia sivulle (painona tais olla 7kg) ja 5 viparia eteen (tassuissa kymppikilon levypaino) vuorotellen. Painoksi olis voinu valita 8kg:n, mutta ensi kerralla sitten, vielä piti vähän tunnustella....toinen vartti vedettiinkin sitten soutua taljassa alhaalta rinnalle ja tankoa kiskottiin rinnalta kohti kattoa, samalla 5+5 systeemillä. Taljassa oli painoa 25kg ja tangossa 15kg. Tähänkin ensi kerralla pikkusen lisää painoja. Tässä vaiheessa alkoi olla jo melko hyvä, muttei mitenkään loppuun vedetty fiilis, niin vedin sitten erään herran avustamana pystypunnerruksia laitteessa pakkotoistoilla. Au. Nyt tuntui jo pahalle.

Entiedämikätämänkuvanfunktiooli....sori

No hengissä selvittiin. Meni siinä sellainen kevyt kolmevarttinen olkapäiden kanssa temutessa, mutta jospa näillä eväillä alkais vihdoin tulla tuloksiakin. Kunnon kuvat jäi taas ottamatta- skarppaan, lupaan sen!


Muutenkin on mennyt tää viimeisin kuukausi sellaisella vapaammalla treenillä, et olen vähän testaillut uusia ja erilaisia juttuja. Uutta saliohjelmaa innolla odottaessa......

Stadissa

Täällä nyt ollaan. Tai ollaan oltu jo kolme viikkoa kohta. Kirjoittelu on jäänyt, koska tää muutto ei mennyt ihan niin, kuin olin kuvitellut ja energia on täytynyt suunnata toisaalle. Nyt alkaa kuitenkin perusasiat olla kunnossa, kamat paikallaan ja uusiin töihin on melko hyvin jo sopeuduttu. Muutaman vapaa-illan olen koettanut ottaa oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi ja tehdä jotain ihan arjesta poikkeavaa... kuten alla.

Tällaista Espanja-Suomi peliä tuli käytyä katsomassa pari viikkoa sitten.

Treenaamiseen olen koettanu koko hässäkän aikana panostaa entiseen malliin, koska se on aina ja etenkin tällä hetkellä asia, joka pitää mut järjissäni. Ihanaa, kun on hyvä sali tuossa alle 200m kävelymatkan päässä! Sen lisäksi vielä se, et teen töissä pääasiassa (paitsi nyt just tänään) iltavuoroa, joten 2 päivässä treenaaminenkin on hyvin mahdollista, kun työt alkaa yleensä 11.00 tai 13.00 ja vapaudun 19.00-20.30 vuorosta riippuen! Jee! Useana aamuna onkin siis tullut käytyä tekemässä pieni aerobinen ja pikkutreeni, esimerkiksi vatsat/olkapäät aamulla ja illalla isompi päätreeni. Myös kehonhuoltoon, eli venyttelyyn ja putkirullailuun olen koettanu löytää aikaa kunnolla useamman kerran viikossa.

Tän hetken vatsakunto

 Kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta kroppa on voinu mielestäni melkoisen hyvin ja treenit on kulkenu, vaikka osin olenkin tehnyt hieman poikkeavia "sekatreenejä" salilla. On tullut boksihypittyä ja ylämäkikäveltyä pyrstöä kiusatakseni, uusia olkapääjuttuja testailtu ja olen tehnyt myös hieman pidempiä sarjoja kuin ennen... katsotaan nyt muutaman viikon sisään millaiseen alhoon treenit sitten lopullisesti asettuvat, mutta nyt on ollu kiva mennä vain "mutu"- tuntumalla. Joskus näinkin. Ja pääasia et kunto etenee ja musta kyl tuntuu, et se etenee.... vai mitä tuumaatte?

Word.

Mutta nyt täytyy kiitää, se ois kohta yksi kauppa tuossa asematunnelissä avattavana... viikonloppuna lisää tän hetken kuvioista ja mietteistä tulevaisuuden suhteen. Nyt tää taas helpottuu (tiedän!!!) kun peli on saatu avatuksi. Kiitos ja kuulemiin <3

Syksy saapuu...

Tässä nyt on muuton ja muun kiireen keskellä paineltu niin koomassa menemään, että on ihan itseäänkin hävettäny oma ulkomuoto. Tukka roikkuu silmillä haalistuneena, meikata ei kerkeä tai jaksa ja muutenkin kuontalo on ollu jotenkin kauhtunut. Eilen onneksi tuli hieman muutosta.

Aamulla mulla olikin heti kampaaja. Jaanan tuoliin on aina ihana istahtaa ja aika kuluu kuin siivillä. Nyt, kuten yleensä aina ennekin, annoin melkoisen vapaat kädet ja hieman kun käytiin läpi mitä tehdään, oltiin molemmat ajatustemma kanssa hyvin samanlaisilla lijoilla- pituus pidetään ja reilusti tummaksi väriä näin syksyn saapiessa- ja tidim, I LOVE IT! Tumma tuli takas ja kylläpäs on kotoisa olo ja vaihteeksi ihana, kun on yksvärinen, tasainen sävy hiuksissa ainaisten raitojen ja väriviipaleiden sijaan.

  

Kampaajan jälkeen juoksin leegotohtorille tarkastukseen ja onneksi mitään isompaa ei kalustosta löytyny. Ihana et sain järjestymään ajan vielä tänne pohjoiseen, koska stadissa ainakin julkiselle puolelle pääsy on varmasti melko toivotonta. Leegot kuosissa ja that´s it. Taas mieleen nousi se kunnon hampaidenvalkaisu hammaslääkärin toimesta...josko vaikka citydealiin tulis talven aikana jokin kiva tarjous, niin mielelläni sen käyttäisin!

Illalla hypättiin erään rakkaan ystäväni kanssa autoon ja lähdettiin vähän kietelemään kauppoja ja viettämään laatuaikaa, koska kohta ei enää voidakaan niin helposti nähdä :/ Tuttuun tapaan molemmat teki löytöjä ja minä vielä varsin hyviä ja tarpeellisia sellasia! Pitkään olen metsästänyt nimittäin kunnon farkkuja. Meikäläisen kropan mallille istuvat ja päällä mukavat farkut ovat lähes yhtä harvinaiset, kuin romanikerjäläiselle lottovoitto. Ja jos löytyy se voittokuponki,selviää viikon tuuletuksen jälkeen, että arvonta oli virheellinen ja voitonjako on peruttu, eli housut lörähtää aina pois muodostaan. Nyt kuitenkin löysin JC:stä parit oikein ihana oloiset yksilöt ja ekaa kertaa uskalsin ottaa sen oikeasti pienen ja tiukan koon joka hädintuskin menee päälle. Jospa näistä ei tulis niitä peruttuja arvontoja. Merkkinä Crocker ja malli second skin. Väreinä ostin perus tummansiniset ja "vahatut" mustat. Vahattuja olen pitkään etsinytkin ja nyt mulla on ne! Lisäksi löytyi kaksi hyvää perusneuletta, joille onkin ollut myös huutava pula. Kaiken kruunasi tarjous, jossa farkkujen ostaja sai paidoista -30% alea ja seuraavat farkut ja yläosan, jonka ostan irtoaa puoleen hintaan! Aika huippista. Suunnittelin jo, että haen nuo samat farkut tai Leviksen curve denimit vaalean sinisenä ja vielä tuon saman paidan navy blue sävyssä. Helppoa.

Kotiin ajellessa oli edessäpäin melko kauniit ja myrskyiset maisemat. Edessä salamoi ja rytisi, mutta myräkkä ehti sitämukaa kauemmas, kun me ajeltiin kotia kohti... syksy tulee, ei voi mitään. No toisaalta, mä tykkään alkusyksystä. Ihania aurinkoisia, mutta viileneviä päiviä ja kaunista väritystä. Syksyllä mä muutenkin inspiroidun kauheasti kaikesta...treenistä, pukeutumisesta, sisustamisesta...ja siihen yhdistettynä muutto niin tästä syksystä täytyy tulla loistava!

Vähän karattiin blogin perusaiheesta, mutta antakaas anteeksi. Sen verran kerrottakoot, et perushyvät treenit on menny tällä viikolla ja penkki on kulkenut kuin hirvi. Innoissani ootan uutta saliakin, niin pääsee treenailemaan vähän monipuolisemmin. Mutta nyt unta palloon. Lihakset ja pää kaipaa lepoa.

Jännitystä Oulussa

Viime sunnuntaina Oulun Matetojasalissa järjestettiin Fitness Expon karsinnat, ne viimeiset. Aikaisemmathan oli järkjätty jo Tampereella ja Jyväskylässä. Toki itseäni kiinnostaa aina tällaiset kekkerit kaikenkaikkiaan, mutta erityisesti pulssia oli nostamassa kahden tutun tytön nouseminen bikinisarjoissa lavalle. Molemmat neitokaiset olen tavannut ja heihin tutustunut Virmajoen järkkäämällä leirillä, jossa olin keväällä. Suurella mielenkiinnolla olen molempien tyttöjen blogia seurannut ja valmistautumisessa elänyt mukana- on se vaan jänskää! Katjaa olen muutenkin nähnyt ja pitänyt yhteyttä aikalailla ja varsinkin kisojen lähestyessä meillä tais puhelimet piippailla aika ahkeraan, kun "läyhättiin" kaikesta valmistutumiseen kuuluvasta ja tunnelmista.

-163, Katja oikeassa laidassa

Mutta niin, tytöt. Katja kilpaili -163 ja Vilma + 168 sarjassa. Molemmat oli huikeita, kauniita ja ennekaikkea lavalla esiintymiseltään todella säteileviä. Molemmilla tytöillä oli ihana staili ja se kävely...molemmilla NIIN ihanan rentoa. Kattelin kadehtien sitä ja aattelin, et noista askelista sais moni muu ottaa oppia. Tosin kokoajan muutenkin listasin mieleeni asioita "muista nää ja elä todellakaan tee näin"-listoja. Kaikki oppi ja vinkit pitää koettaa imeä jokapuolelta, mistä vain suinkin.
Molemmat tytöt oli tyytyväisiä suoritukseensa ja syystäkin! Vilmalle ihan huisisti tsemiä SM-kisoihin ja Katjalle rakkaushalaukset päätöksestä olla lähtemättä. Purskahdin itkuun just toissapäivänä Katjan blogia lukiessani, kun meikkiskin oli siellä saanu kiitoksen <3.  Molempien tyttöjen ajatuksia kisoista ja fiiliksistä voit lukeaheidän blogeistaan; Katjan ja Vilman.

+ 168, Vilma keskellä

Kisojen loputtua ja Vilman halimisen jälkeen suuntasin Katjalle ja siellä fiilisteltiinkin ilta ja purettiin vähän tapahtuneita ja mentiin vähän raflaan tankkaamaan. Yöllä kun ajelin kotiinpäin niin aattelin, et paljon tää harrastus on multa vieny ja jopa ystäväpiiriä kutistanut, mutta on se paljon tuonutkin. Yksikin hyvä ystävä korvaa tusinan "ystäviä". Kiitos Katja!
 Kisoja, muita sarjoja tai tuloksia en lähde analysoimaan nyt tässä, vaikka mieli hieman tekisikin, mutta sen sanon, että jos mä olen menossa yhtä "keskeneräisenä" lavalle, kuin jotkut olivat sinne tulleet (jos siis koskaan sinne ees päädyn :D) niin repikää mut tukasta alas sieltä. Musta puheet "haetaan kisakokemusta" on ihan perseestä. Mä en ainakaan viitsis lähtä sinne, jos tietäis suoraan ettei ole MINKÄÄNLAISIA jakoja. Stailaus perseestä, kunto huono, asennot ja kävelyt ja poset onnettomia. Huoh. Jokainen toki tyylillään, mutta ei se ole enää katsojillekaan viihdyttävää kun joukossa on muutama heinäpään oluttuvan terassilta revitty säbänpelaaja tai muutenvaan "laihdutin mä kesäks kakskiloa" pissaliisa. Anteeksi jos loukkasin jotakin. Tai ei oikeastaan...sinä mieltä mä nyt vaan oon. Tästä(kin) mut varmaan ristiinnaulitaan mut antaa mennä vaan, ei ois eka, eikä varmaan viimenenkää asia josta joudun tilille vielä joskus.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Mä karkaan kaupungille viettämään laatuaikaa ystävän kanssa, palailen ehket vielä myöhemmin illalla uuden "lookkini" kanssa! Adios!

Mitäpä tässä...

Ohhoh, tuli vähä muutoksia elämään. Ihan ykskaks, hups. No se jotenkin kuvastaa aikalailla meikäläistä- ei aamulla tiedä mitä illalla tapahtuu.

Nimittäin, puolitoistavuotta hautunut asia, muutto stadiin sai ykskaks viimoisen sinetin. Monta mutkaa on ollut matkassa, mutta riipaisin tässä parissa viikossa "vähän jopa yllättäenkin" hankkia itelleni kämpän, sopia työkuviot lukkoon, muuttaa ja tehdä monenmonta muuta pienempää asiaa, kuten hankkia kissojen lääkärintarkastusajat ja niille lääkkeet (rauhottavat :D) muuttoa varten, myydä puolet omaisuudesta ja sitärataa... vaikka asia pitkään jo mielessä muhikin, oli tää lopullinen sysäys sille kuitenkin melko yllätyksellinen ja löi pariks viikoks arjen melko sekaisin.

Kaikki nimittäin alkoi totaalivitutuksesta. Tein päätöksen, että nyt lähtee, paikkakunta on vaihduttava syksyyn mennessä tai multa leviää pää. Toki muutkin asiat on mua pitkään houkuttaneet etelään (ehdottomasti Kainalo, paremmat treenimahdollisuudet yms), mutta nyt alkoi pikkukylän juorukerhot ja muut totaalisesti vituttamaan. Päätin, et nyt tai ei koskaan. Työpaikka mulla on ollu jo jonkun aikaa odottamassa etelässä, joten se helpotti tilannetta. Ongelmaksi muodotui kämppä... ei ole ihan helppoa löytää stadista asuntoa jossa olis suurinkaanpiirtein vaadittavat asiat (sijainti, hinta, kunto yms) kohdallaan ja sinne saisi vielä viedä lemmikkejä...ainiin ja ne opiskelijat ettii kans just nyt asuntoa!Mutta kuinkas sitten kävikään....

Kolmisen viikkoa sitten silmiini osui eräs hyvin houkutteleva asuntoilmoitus, jossa etsittiin kämppistä. Vastasin ilmoitukseen ja pian sainkin soiton, että mut halutaan tavata asap. Hyppäsin samointein pärrän kyytiin ja ajoin etelään. Vastassa oli ihan huikeen oloinen mimmi ja ihastuttava kämppä ihan kaupungin sydämestä ja muutenkin hyvältä paikalta- salille, töihin ja Kainalolle vain parin minuutin kävely. Hintakin kohdallaan ja kisut olivat tervetulleita! IIK! Ikskaks mulla olikin avaimet jo kourassa, nimet paperissa ja shokki takaraivossa. Tunnekuohuissa samoilla silmillä ajo pohjoiseen ja pakkaamaan. Mulla oli koti ja uusi elämä edessä, wippii!

Mun koti ja sen ihana puuovi <3

 
Sitten alkoikin kauhea härdelli. Töitä pirusti, kamat pitäs saada pakattua ja vietyä...ainiin kamaa on ihan liikaa, iso osa täytyy hävittää. Ainiin ja kissojen säädöt muuttoa varten jajajaja.... siinä se menikin. Pari päivää ihan sumussa ja siinä väsymyksessä päätin jättää reenit pois hetkeks, että saan nyt tän asian alta pois. Samalla aattelin, et kroppa saa vähän ees levätä ja pääkoppa samalla, kun ei tartte morkkistella siitä, ettei ole aikaa treenata. Ja kyllä toi pakkaaminen ja tavaroiden roudaus melkoista jumppaa välillä oli, varsinkin kun miltei kaiken tein yksin.

Sekasortohelvetti pohjoisessa

Ja osa valmiina autoon pakattavaksi

Jotenkin pariin päivään onnituin hävittämään myymällä ja kavereille jakamalla oikeasti puolet omaisuudestani, pakattua jäljelle jäävän omaisuuteni laatikoihin ja autoon. Samalla tuli päästyö onneksi eroon joka ikisestä turhasta, ihan kivasta, vanhasta, rumasta, rikkinäisestä ja tyhmästä tavarasta ja jäljelle jäi enää oikeasti ne tarpeelliset tavarat.Aika vapauttava fiilis.

Muuttoaamu valkeni tosi synkkänä ja harmaana, mut mun mieli oli loistava. Ajelin aamutuimaan stadiin, purin auton, isot kalusteet siirtyi Kainalon ja erään ystäväpariskunnan avustuksella ja pääsin järjestelemään ja sain, kuin sainkin illassa miltei kaiken paikalleen. Eka yö uudessa asunnossa meni ihanassa tunnelmassa, mulla oli, ja on edelleen tunne, että nyt minulla on KOTI. Rauhallinen, sopivan jännittynyt ja ennenkaikkea onnellinen olo tästä muutoksesta. Sit pyrähdys takaisin pohjoiseen, pari päivää vielä vanhalla asunnolla hääräämistä ja loppujen tavaroiden, eli kissojen ja parin vaatekassin kanssa muutto vanhemmille ja täällä nyt ollaan. Pari päivää on nyt ollu "vapaat" tuosta härdellistä ja olen ladannut akkuja ja alkanu taas reenaamaan...huoh. Melkosta, mutta pari viikkoa vielä ja sitten itse lopullisesti etelään. 2.9 on Stadissa ekat työvuorot- jännää!

Ruuvia on siinä monenlaista, liikaa blondille

Olikohan fiksu veto ostaa Ikean sänkyä, jossa alla laatikot... kuka kasais?

Se siitä, siinä pikapriiffi miksei ole kauheasti kuulunut- on ollu siis pirusti muuta, mutta nyt taas on aikaa. Kotipostausta heti, kun itse muutan lopullisesti luuni etelään ja saan kaiken silaistua valmiiksi ja tulossa huomenissa jo postaus Fitness Expon Oulun karsinnoista, stay tuned!

Kuvaukset @Toppilansaari

Ennekuin alan purkamaan tuota viime sunnuntain kuvausjuttua, on pakko hehkuttaa. Tulin nimittäin just salilta ja oli tosi hyvä rintatreeni johon vedin vielä hyvät sarjat leukoja sekä vatsoja päälle. Meikkis jaksaa nykyisin jo 3 x 7 leukaa! Ihan uskomattoman paljon- mulle! Puoli vuotta sitten tulos oli pyöreä nolla. Uskalsin myös laittaa penkkiin enemmän painoja vaikkei ollu yllättäen varmistajaa (no eihä mulla koskaa ole) ja sain tehtyä 3 x 5 47,5 kilolla! Wippii, viidenkympin sarjapainoraja, täältä mä lähestyn!

Mutta niin, itse aiheeseen eli sunnuntai ja kuvaukset. Kaikkihan lähti tosiaan siitä, että mua on ketuttanu suunnattomasti mun banneri. Eihä tää oo milläänlailla bannerin tms ulkomuodon perusteella treeniblogilta. Edes nimi ei viittaa siihen. Niinpä laitoin eräälle ystävälleni viestiä, joka harrastaa valokuvausta, että otettaiskos parit räpsyt ja onnekseni hän suostui. Sunnuntaina nappasin summamutikassa lenkkarit ja parit treenitopit mukaan ja pääkin oli ihan tyhjä ideoista. Ainoa ajatus päässä oli et no rantsuun vois mennä kun on kesä ja kaikkee....

Kun Pasin kanssa päästiin rannalle (Oulun nallikari), siellä oli yllättäen (heh heh) aika monta muutakin. Käveltiin rantaa eestaas ja mietittiin...ei sytytänyt. Sitten hoksasin et mun vaatteet on tylsiä mustia, jostain on saatava eloa kuviin ja Pasi muisti Toppilansaaressa yhden vanhan tehtaan/varastohallin jossa on graffiteja ja sen vieressä on vanha mylly(?), jossa on kaunista tiiliseinää- sinne siis!

Kummallakaan ei oikein ollu mitään selkeää ajatusta miten kuvataan. Pasi ei ole harrastanu ihmisten kuvaamista ja mä en ole tottunu poseeraamaan enkä kuvaamaan joten... :D mut jotenki se vaan siitä pikkuhiljaa lähti. Mä vaan pöyrin ja tuijottelin tyhjyyteen ja Pasi räpsi kuvia ja välillä sääti kameran asetuksia. Siinä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun tuon varastohallin edestä meni tie jolal oli aika paljon liikennettä. Minä puolestani nauroin itselleni, kun pölyisessa ja pulunpaskaisessa ympäristössä pyörin reenikamoissa Louis Vuittonin laukku olalla- varsinainen HC FITNESSMIRKKU :D

Varaston jälkeen mentiin tiiliseinärakennuksen luo ja vielä hetki ennen poislähtö onneksi kömmittiin rakennukseen sisälle ja toiseen kerrokseen, mistä löytyi hajonnut seinä, jonka ulkopuolella oli jokin ruostunut rakennusteline. Siihen telineelle paistoi ihanasti aurinko ja siinä tuli omasta mielestä yhdet parhaimmista kuvista. Vielä hetki ennen poislähtöä bongattiin tuo "ratas" jota väännellessä räpsäistiin viimeiset otokset.

Kaikenkaikkiaan meillä oli hurjan hauskaa ja mä olin kyllä pudottaa silmät päästäni, kun näin kuvat. Enhän mä osaa poseerata ja onhan kropassakin vielä paljon työtä, mutta jotenkin silti noi kuvat oli niin paljon enemmän, kuin mitä osasin odottaa. Oli kyllä kaikenkaikkiaan hauska kokemus ja on me vähän tässä alettu ideoida, et mitä me seuraavaksi keksitään...

Tämä on yksi mun omista suosikeista

No, mitäs tuumaatte kuvista? Osan säästän vielä myöhempiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta tähän muutama oma lemppari vielä julki.

Tämä oli kuvaajan yksi suosikeista

Ihan huikee sunnuntai!

Tiedättekö, kun joskus on niitä aamuja, että jo heti herätessään tietää et tästä päivästä tulee hyvä päivä! Tänään mulla oli just sellainen aamu. Mulla oli myöhäisempi töihinmeno ja heräsin ystäväni puheluun ulkomailta. Puhuttiin niitänäitä tyttöjen juttuja ja naureskeltiin kaikelle tässä maailmassa. Siinä samalla, kun heräilin ja juttelin matkan päähän, vedin juoksuvaatteet niskaan ja lähdin aamulenkille. Kun lopulta puhelu lopetettiin, spotify täysille huudattamaan lempparibiisuja ja tossua toisen eteen. Ja kulki. Kulki niin hyvin, että hymyilytti. Sit pikasuihkun kautta pariks tunniks duuniin...

Duuneisa mua poltteli NIIN paljon. Tiesin et iltapäivästä tulee vielä siistimpi. Hurautin nimittäin Ouluun erään ystäväni kutsumana ja mentiin urheilutalolle katsomaan Miran vapariharkkoja ja posetuksia. Edellisessä postauksessa linkitetty ystäväni vetäisi myös t-kävelynsä ja pakko myöntää, vaikka ystävästäni on kyse, et yksi siisteimmistä kävelyistä ever! Oikeasti. Huoh, ihaillen vain katselin noita molempia tyttösiä ja kylmät väreet juoksi pitkin selkää, niin mageilta ne näytti. Josko itsekin joskus....

Toinen diettas ja joi kaffen, mä olin villi ja söin tän ihanuuden

Siitä sitten hurautettiin Katjan kanssa kaffelle ja teelle (ja ihan vähä hypistelemään vaaterekkejä) ja juoruiltiin, mistäs muustakaan juurikaan, kuin fitneksestä sen kaikissa muodoissa. Käytiin läpi valkkuja, tiimejä, asuja, RUOKAA, diettejä, treenejä ja loppuun halattiin lämpöisesti, koska ei varmaan enää ehditä nähdä ennen Oulun karsintoja. Ihana, et kaiken muun hyvän lisäksi, olen saanut tän harrastuksen kautta uusia ihania ystäviä. Naurettiinkin yksi päivä, et eipä olis uskonu että "tällä iällä" voi jostain leiriltä saada ystäviä. Tutustuin nimittäin Katjaan Virmajoen Annan pitämällä bikinileirillä, josta postaus tässä.

 

Ja eikun paranee. Sitten tyttöpuolinen seura vaihtui erääseen poikapuoleiseen ystävääni, joka harrastaa valokuvausta. Oltiin suunniteltu, et napataan "joku" kuva, jotta saan blogiini bannerin. Mua on nimittäin jo pitkään kismittänyt se timanttijuttu...ei vaan jotenki käyny tyyliin ja se oli tylsä. No, mehän ei oltu yhtään suunniteltu ja mentiin iha perse eellä puuhun ja voi JUMALISTE! Tuli ihan mielettömiä kuvia ja meillä oli ihan sairaan hauskaa! Noista kuvauksista on mm. tuo banneri rakennettu (ihan itse tein, hyvä minä!) ja nämä muut tekstin kuvitukset. Loput pidän vielä salassa, ja teen niistä sitten ihan oman postauksensa asap, mutta pakko myöntää, ne on mageita!