Pääkiputerkut ja arvonnan voittaja

KuntoTerveiset pakuriteen ääreltä ja peiton alta. Täällä on oltu kauheassa pääkivussa ja orastavassa flunssassa pari päivää- ei hyvä. Ja olen taas todennut, ettei tää lepo sovi mulle alkuunkaan. Sen lisäksi vielä olen läppärittä ja netittä, niin tämä luurilla bloggailu on vähän kurjaa, mut antakaa anteeksi! 

Kunto se hitaasti mutta varmasti huristaa eteenpäin. Ylläolevassa kuvassa on sama paino molemmissa, toinen on viime syksyltä ennen bulkkia ja toinen on viime viikolta. Jotain onneks on tarttunu talvelta matkaan! Tosi ihana itselleenkin huomata, et se painon nostaminen välissä todellakin kannatti! Nyt pitäs alkaa toden teolla vaan hiomaan sitä t-kävelyä. Asennot alkaa jo löytyä kohtalaisen hyvin, mut se kävely.... No onneks kohta on loma niin on aikaa kunnolla treenailla. 

Viime viikolla järkkäsin persoonallisen kalenterin kilpailun ja nyt pääkivun kourissa sain voittajan arvottua. Voitto meni Marjolle, ja otan voittajaan henk. Koht yhteyttä sähköpostilla. Kiitos kaikille osallistujille ja lisää arvontoja tulossa pian. :) 

Hengitän!!!

Elossa! 

Mä olen ilman konetta ja luurilla en kykene bloggaamaan :( en siis yksinkertaisesti ole päässy konekaupoille- on vähän muuta projektia. Kaikki etenee aikataulussa ja päivät on täysiä ja pitkiä. Kuulumisien päivitys etenee kokoajab instagrammissa nimellä "sarakarola" ja samaisella Sara Karola nimellä löytyy blogin sivu facebookista, jota kannattaa nyt kisojen alla seurata- koska se päivittyy miltei päivittäin!

Fiilikset tosiaan pääsääntöisesti hyvät, vaikka jännitys alkaakin hiipiä pahasti käpälään... Mutta hypätkää seuraamaan facessa ja instagrammissa ❤️  

Kalenteri- omalla tyylilläsi!

Selasin tuossa kalenteriani ja huomasin, että se päättyy heinäkuulle. Syksyksi pitäisi kuitenkin saada jo tehdä suunnitelmia ja lyödä päivämääriä "lukkoon", mutta mihinkäs laitat kun sivut loppuu... Paniikkihan se kontrollifriikille iski! Olen nimittäin ihminen, jonka on likipitäen mahdotonta muistaa "mitään" laittamatta sitä ylös. Tästä syystä olen aina ollut kalenterien vannoutunut käyttäjä. Kouluaikoina kalenteria täytti bileiden ja kokeiden ajankohdat, nyt työvuorot, treenit, lomat, reissut... Koskaan en kuitenkaan ole oppinut käyttämään 
esimekiksi kännykän kalenteria vaan kaipaan käsiini selattavan "old school" version. Se on musta vaan paljon kivempaa ja käytännöllisempää. Ja omalla kohdallani toimivampaa. 

Kauppojen kalenterivalikoima on kuitenkin aina ollut jokseenkin tylsä ja kaikissa on ollut aina joku "vikana". Toimivan pohjan päällä on ollut rumat kannet tai jokin muu on ollut huonoa. Kuitenkin reilu vuosi sitten törmäsin persoonalliseen kalenteriin. Palvelussa jokainen saa rakentaa kalenterin omien tarpeidensa mukaan- loistavaa! Tuolloin lähti kalenteri tilaukseen ja nyt oli aika tilata uusi.

Palvelussa aloitetaan valitsemalla kalenterin koko neljästä eri koko ja mallivaihtoehdosta. Sen jälkeen kalentereihin saa valita haluamansa kannet, vaikka omista kuvista! Kansiin sekä ensimäisiim sisälehtiin saa omia tekstejä ja palvelu näyttää kokoajan miltä suunnitelmasi näyttää. Palvelu myös ilmoittaa, jos jokin kuva tai teksit ei mahdu tai toimi valitsemassasi kalenterivaihtoehdossa. 

Vähän asennetta kansiin

Tämän jälkeen pääset muokkaamaan kalenterisivuja. Saat päättää mistä kuukaudesta kalenterisi alkaa- et siis "maksa" turhasta. Sivuille voit valita väriteeman, päivien kohdalle saat esilaisia kellonaikoja, viivastoja tai tyhjiä ruutuja, ja viikkosivuja voit tuunata esimerkiksi harraste tai luettelovaihtoehdoilla täysin omien tarpeidesi mukaan! Saat muokattua kalenteriisi myös valmiiksi painettuna esimerkiksi läheistesi syntymäpäivät!

Oma sisäsivuni

Lopuksi kalenteriin voi valita vielä haluamansa takasivut (vuosikalenteri, osoitemuistio, tyhjiä sivuja tai näiden sekoituksia). Ihanaa! Kalenteri juuri sellaisena, kuin itse haluat ja sen käyttö maksimoituu.

Itse valitsin pinkin teeman raidoilla, ilman ylimääräisiä taulukoita tai luetteloja

Persoonallisesta kalenterista voit myös tilata normaalisen kalenterin lisäksi seinäkalentereita ja muistivihkoja, sekä näihin erilasia lisätarvikkeita, kuten viivottimia, kumilenkkikiinnityksiä ja kyniä.

Nyt teillä lukijat, on mahdollista saada myös itsellenne tuunattu tuote tästä ihanasta palvelusta! Osallistumaan pääset kommentoimalla tähän, muista sähköpostiosoitteesi. Tuplaat äänesi linkittämällä arvonnan omaan blogiisi. Kolmannen äänen saat tykkäämällä instagrammissani (sarakarola) arvonnasta kertovasta kuvasta, mutta muista tällöin mainita kommentissasi sähköpostisi lisäksi instagram tilisi nimimerkki. Palkintona arvotaan muistivihko palvelusta, joka toimii oivasti vaikka treenimuistiona salilla näppärän kokonsa vuoksi! Muistion lisäksi laitan pakettiin jotain pientä sporttista extraylläriä tulemaan!

Osallistuminen päättyy 7.6 ja voittajaan otan yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea matkaan!

Photoshoot

Viime kesänä kävin ystäväni Pasin kanssa nappailemassa kuvia minusta eräässä hylätyssä rakennuksessa ja meillä oli tosi mukavaa. Tuolloin jo päätettiin, että uusinta on saatava ja eilen oli sen toteuttamisen vuoro- vihdoin.

Lähtökohtaisesti jo "päätin" etten haluaisi itseäni missään tavallisissa "beebeissä" kuvattavan ja sanoinkin asiasta sponsorilleni ja hän lupasi tehdä minulle kuvausasun toiveideni mukaan. No, tiesin kuvausympäristön ennestään ja vanhana inttityttönä sellainen army-henki osuu ja uppoaa mun mieltymyksiin kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin niin päätös vihreästä asusta oli helppo. Kirpparilta löysin maiharit ja vanha oma tuntolevy kaulaan ja look oli valmis.

 

Pasi on harrastevalokuvaaja ja kuvaa pääasiassa autiotaloja ja luontoa, mutta kyllähän herralta nämä ihmisistäkin kuvien nappailut onnistuu häkellyttävän hyvin! Toki myös kuvauspaikkana toiminut vanha Vaasan leipomoiden tehdas Oulun Toppilansaaressa tuo oman ihanan lisänsä kuviin! 

Toinen kuvauskierros tehtiin sitten Nallikarin uimarannalla ihanassa auringonpaisteessa, joskin melko kylmän merituulen puhaltaessa. Tämä bikinissä poseraaminen oli mulle se hankalampi osuus. Jotenkin en osaa olla "lempeä" kuvissa. Näytän kuulema aina niin tuimalta :D 

Saatiin kuitenkin täälläkin ihania otoksia aikaiseksi ja tulen enemmänkin näitä täällä julkaisemaan, myöhempänä ajankohtana. Kuvista on tullut jo nyt hirmuisesti positivistä palautetta ja jotenkin kun vertaa vuoden takaisiin kuviin, huomaa itsekin "vihdoin" eron ja saavutetut tulokset. Matkaa on vielä paljon, mutta ainakin olen menossa siihen suuntaan, mihin haluan lopulta päästä. 

Kiitos vielä ystävälleni Pasille kuvista ja sponsorilleni Proud Competition Bikinis kuvauksissa käytetyistä asuista ja bikineistä. 

BOW!

Flunssaterveiset! Köhköh ollu viime sunnuntaista lähtien kylässä- ei kiva. Pari päivää meni kevyesti lämpöillessä ja sen jälkeen pari päivää ihan sairasta pääkipua ja nuhaa. Voin kertoa, et jos joskus on rankkaa tää treenaaminenkin niin toi sairastaminen ja treenaamattomuus se vasta onkin. Samalla kun kokoajan takaraivossa painaa lähestyvä syksy... Nyt on se aika kun pitäs vaan saada rauhassa painaa sitä maalia kohti. Eilen jo teki mieli kokeilla salia, mutta tyydyin vaan poseraamaan ja maksulliseen aurinkoon. Tänä aamuna menin sit tekemään kevyen kuntopiirin vähän tunnustellakseni oloa. Ei se moitteettomasti menny, mut uskalsi ihan hyvin kuitenkin tehdä, kun jätin vielä isot jalkojen repimiset ens kertaan. Kyl se tästä taas- pakkohan se on!

Yksi iltapala- vielä hetken hiilareita!

Mutta sit hieman ajassa taaksepäin, nimittäin tiistai iltaan. Silloin tapahtui pienen fitness-pirkon elämässä iso juttu- mä sain sponsorin! Sitä, miten siihen tilanteeseen päädyttiin en sen kummemmin ruodi, mutta lyhykäisyysessään se oli sattumaa ja onnea. Fitness-sponsseja ei kuitenkaan ole kamalan helppo saada, varsinkaan tällaisena "nimettömänä" ja tää oli mulle enemmän kuin sata jänestä.  

Flunssapirkko posettaa

Minua lähti siis sponsproimaan firma nimeltään Proud bikinis, jonka valikoimiin kuuluu kisa-asut, näytös-asut, rantabikinejä, hiustenpidennykset, kisavärit ja kengät. Lisäksi valikoimiin tulee lisäravinteita ja muita oheistuotteita, eli melko kattava paketti meille harrastaville naisille ;) Firman hinnat tulevat olemaan hyvin kilpailukykyiset ja firman takana hääräävä Michelle on aivan ihastuttava persoona, joten jo tässä vaiheessa en voi kuin suositella todella lämpimästi! Nettisivut ovat vielä hieman työn alla, mutta pidän teidät ajantasalla mitä sillä rintamalla tapahtuu. Ensi viikolla jo itse saan ensimäisiä tuotteita promokuvauksiin- can't wait! Ihana saada jotakin "itselle suunniteltua" ekaa kertaa :)

Mä olen niin innoissani! Ja suoraan sanottuna onnellinen! Muutenkin on tullut taas facebookiin ja naamatusten niin ihania ja tsemppaavia kommentteja viimeaikoina, että olen ihan mykistyny. Kiitos teille siitä! 

Uusien tuulien pariin

Se tulee kuulkaas kesä- mutta ei tule yksin. Se tuo mukanaan Saralle uuden saliohjelman, safkamuutoksia ja muitakin muutoksia! HUI-SI-A!

Eli mullahan oli tosiaan tuissa se 10 päivän lepo/kevennys. Tein vain 5 kertaa viikossa aamuaerot, paljon huoltoa, hierontaa ja poseja, mutta puntti oli tauolla. Se lysti loppui maanantaina ja nyt sitten etitään uusi vaihde tästä tytöstä. Akin sanoin "kiristetään sitä ruuvia". Sain viimeviikon puolella sähköpostin, jossa oli mun uus saliohjelma. Oikeastaan ensimäinen ns. tarkka, valmis saliohjelma. Saatesanoina oli "lueskele ja soittele". Pari iltaa lueskelin ohjelmaa, mietin sen läpi joka suunnalta ja sit palaveerattiin Akin kanssa mua "askarruttavista" jutuista, tehtiin muutamia pieniä muutoksia johtuen mun salin laitevalikoimasta yms. Ja maanantaina eikun tartuin tuumasta toimeen.

Uusi ohjelma. uusia kledjuja

Lyhykäisyydessään ohjelma on 7-jakoinen. Siel on 2 päivää painotettuna jaloille, 2 päivää selälle ja 3 eri olkapääpainotteista treeniä. Jaloissa painotetaan toki sitä hanuria, mutta treenataan tasaisesti koko alakertaa kokoajan. Paljon supersarjoja ja omalla painolla tehtäviä juttuja. Selkätreenissä on paljon pitkästä aikaa ylätaljoja ja leukoja erilaisin tekniikoin ja niistähän mä tykkään! Olkapäätreeneihin on tullu selkeästi raskaita punnertavia osuuksia lisää ja ai että ne on meikäläiselle tuskaa.

Tähän mennessä olen tehny jalat maanantaina, selän tiistaina ja eilen ekan olkapäätreenin. Kaikki on maistunu tosi hyvältä. On ollut todella mukava tehdä vaihteeksi "kokonaan paperista" ja uusia liikkeitä. Löytää omasta tekemisestä ihan uusia juttuja ja olen huomannu taas ajattelevani suoritustekniikoita ihan eritavalla ja tarkasti, vaikkain aina olen koettanu pitää niistä kiinni. Lisäksi mulla on nyt ohjelmassa monissa liikkeissä selkesäti painotettu joko todella puhdasta tekniikkaa ja osassa taas rikotaan tekniikka runnomalla liike kunnolla "rikki". Maanantain jalkatreeni oli ainakin ihan jäätävä, mulla on hanuri vieläkin niin paskana ettei istumaan meinaa kyetä. No, meni ainakin perille!

Oli ehket aika uusille?

Mitäs muita muutoksia tässä nyt sitten tuleekaan? Ensi viikosta alkaen mun ilta-aerot tuplaantuu. Tähän asti diettiä olen tehnyt vaan 20min aerobista jokaisen puntin jälkeen, mutta ens viikolla tehdään tuplat. Eli treenipäiville mulla tulee aamuaero, puntti (n.1,5h- katotaan nyt mihin tuo uus ohjelma kellottuu) ja väh. 40min aerobista. Eipä siinä paljon muuta elämää enää olekaan :D Loppukuusta tulee sitten vielä asteen verran lisää kiristystä, sillä 19.5 astuu uusi ruokavalio voimaan. Jaiks! Onneksi se oli simppeli niin sen sisäänajaminen (nälkä poisluettuna) onnistunee helposti. Ruokavalion muutoksiin palaan tarkemmin kuitenkin sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

Oisko oranssi mun väri? ;)

Nyt tämä pirkko painuu lopuille iltapuuhille ja aamulla taas sorvin ääreen. Tänään pidin siis vapaapäivän, sais noi kintut palautumaan.

Lähipäivinä tulossa muuten blogini historian ensimäinen arvonta, olkaapa kytiksellä!

Sinne vilahti lepohetki

Hups. Kymmenen päivää puntitonta mennä hujahti yhdessä hetkessä. Vastahan mä sain sen viestin et lepoa..... Mut tarpeeseen se tuli. Oli kyl kivat 10 päivää ja otin vähän aikaa itselleni :)
Mitään erikoista en juuri tehny, mut keskityin poseraamaan ja huoltamaan päivittäin. Kävin kaksi kertaa hierojalla takomassa pakaroita ja selkää parempaan kuosiin ja se jos joku tuli tarpeeseen" Nyt kääntyy posetkin pikkusen paremmin ja aukee selkä näpsäkämmin! Samoiten putkirullasin joka päivä, vaikka se onkin niin armottoman tuskaisaa hommaa.... mut nyt on ihan eri fiilis jaloissakin kun on saanu kalvoja kunnolla avattua. Kotona mulla on ihan sellainen tavallinen rulla, mutta salilla on tuollasia HC-rullia mitkä on täynnä tuollasia isoja nappuloita, tsaijai aijai. Menin oikeastaan joka ilta salille tekemään tuon huollon, koska kotona mä en vaan saa tehtyä. Alan säätämään ohessa kaikkea epäolennaista ja sitten se tekeminen jää puolitiehen.

Huoltamisen lisäksi vähän hemmottelin itseäni. Vähän freesasin tukan väriä vaikka pysyttiin samassa turvallisessa mustanruskeassa, jossa viihdyn kyllä erinomaisesti. Toisaalta mun tekis hurjasti mieli vaaleampaa tukkaa, mutta a) haluan kasvattaa ja kasvatus vaalennuksen kanssa ei ole oikein hyvä yhtälö tällaiselle siimahännälle ja b) haluan jokatapauksessa olla kisoissa melko tummalla ja tasaisella tukan värillä, niin jotenkin tuntuu ns turhalle alkaa nyt tätä säätämään välissä muutaman kuukauden takia. Lisäksi otin pitkästä aikaa vähän minkkiä silmiin! Ai että! Kokoajan on niin paljon freesimpi ilme ja meikkaamattakin huolitellumman näköinen, et näistä en usko kyl nyt ihan heti luopuvani. Lisäksi kun lääkekuuri alkaa naamaan pikkuhiljaa purea, niin kesällähän tässä ei toivottavasti tartte meikkiä enää juuri lainkaan! Nuo kulmat kun sais vielä pigmentoitua (ikuisuushaave ja projekti jota en koskaan saa vaan tehtyä), niin oispa helppo ja huoleton kesälook valmis. Jos jollakulla on muuten ehdottaa hyviä paikkoja stadissa teetättää tuo pigmentointi, niin otan mielelläni ehotuksia ja kokemuksia asiasta vastaan!

9,11 ja 13 millistä eikä yhtään liikaa!

Tänään tuli sitten tosiaan 8 viikkoa diettiä täyteen. 8 viikkoa tässä on nyt vedetty aeroja, diettiruokia ja tsekkailtu vaakaa ja pakko sanoa, että aika hurjaa. Jotenkin tämä 8 viikkoa on mennyt ihan hurjan nopeasti ja tässä välissä pakko sanoa; jopa yllättävän helposti. On ollu paskoja päiviä ja raskaita hetkiä ja oon vihannu koko hommaa, mut kaikenkaikkiaan tätä 8 viikkoa kun miettii, olen ollu positiivisesti tosi yllättyny omasta jaksamisesta ja fiiliksestä. Tiedän, et tää on vasta alkua ja loppua kohti varmasti vaikeutuu, mutta hyvä et edes tämä eka kaksi kuukautta on menny mukavasti. Lisäksi tänään kilahti 7 kiloa kevyempi lukema puntariin, kuin lähtötilanteessa. Hui! Sekin kyl sai hymyn korviin, pakko myöntää. Ja en mä valita noista pikkuhiljaa paljastuvista paloista ja slimmimmästä ulkomuodosta, vaikka en nyt dietin alussa mikään sotanorsu kokenutkaan olevani.

Nyt kun kroppa on levänny, aloitetaankin vähän uudenlaiset treenikuviot ja jaot. Tänään korkattiin uusi saliohjelma ja vähän erilaiset aerobiset, parin viikon päästä mukaan tulee uusi ruokavalio ja niillä aloitellaan sitten kesä. Kivaa. Into punttiin on kyl tosi iso ja muutenkin olen tosi innoissani, vaikka vähän jännittää. uus ohjelma ei nimittäin päästä helpolla. Nyt nukkumaan ja palataan uusiin diettikuvioihin huomenna!

Liikuntahistoriani

Usein olen kommenteissa ja livenä saanut kyselyä ja kommenttiä siitä, että kuinka lyhyellä treenillä voi lähtä lajissani kilpailemaan. Se on totta, ettei tätä ole polvenkorkuisesta asti harrastanut kukaan. Minusta se ei silti huononna lajia, vaikkei sille olekaan pennusta asti uhrattu koko elämää. Minulle on itse asiassa ihan sama, harrastaako joku golfia, maraton-juoksua, zumbaa, ampumahiihtoa vai salipirkkoilua, jos se tekee ihmisen itsensä onnelliseksi ja saa kokea valitsemallaan tiellä kehitystä ja onnistumisen iloja. Minusta se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

Mutta niin, ajattelin nyt läteä vähän valottamaan omaa liikuntahistoriaani ja sitä, miten minä päädyin lajin pariin, koska sitä usein kysellään.

Lisää kuvateksti

Olen kasvanut perheessä, jossa liikuttiin paljon ulkona ja isäni oli aktiivinen urheilija jo minun ollessa pieni. Jos lapsuuden jatkuvat leikit ja pelit ulkona metsissä jätetään pois, ensimäiset kosketukseni "kilpailuun" oli varmaan ne hippo-hiihdot. Innostuin niistä lapsena ja aloin hiihtää paljon. Kävin useita kertoja viikossa isäni kanssa sivakoimassa ja opeteltiin pikkuhiljaa tekniikkaa paremmaksi ja menoa kovemmaksi. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkia kisoja ihan pentuna kiersin, mutta oli siellä jo vähän muitakin kisoja, kuin vain niitä hippo-hiitoja.

Kouluun mennessä pelasin kesät pesäpalloa ja uin kokoajan. Kuntoni oli hyvä, yleisurheilukouluissa ja muissa kävin ja se jatkuva päätäpahkaa eteenpäinmeneminen oli minulle elämäntapa. Kuitenkin ylä-asteelle siirryttäessä alkoi vähän meno hetkellisesti muuttua ja koska oma murrosikäni alkoi monia ikätovereitani myöhemmin, havahduin kahdeksannella luokalla, että olin melko pullukka. En siksi, ettenkö olisi liikkunut, olin vaan aina ollut lapsenpyöreä ja se näkyi vielä tuolloinkin poskistani. Silloin mä päätin aloittaa laihtumisen ja aktiivisen, tavoitehakuisen liikkumisen. Aloin juoksemaan lenkkejä. Lisäksi aloin käymään useita kertoja viikossa ryhmäliikuntatunneilla. Kunto senkun kasvoi ja painoa tippui yhden kevään aikana varmaan 10 kiloa. Samoihin aikoihin tein lopullisen päätöksen siitä, että haluan lukion jälkeen armeijaan. Koska olin pienikokoinen tyttö, halusin mahdollistaa itselleni mahdollisimman hyvän jaksamisen edes hyvän kunnon avulla.

Armeijaan meneessä juoksin pitkiä lenkkejä, cooperin aika oli kolmena tonnin paikkeilla, olin käynyt vuosia stepeissä ja erilaisilla aerobic-tunneilla. Armeijassa urheilin päivittäin ja sain ensimäiset kosketukset salitreeniin. Juoksin päivittäin ja tein tuvassa iltaisin lihaskuntoa erilaisten punnerrusten, vatsojen yms perusliikkeiden muodossa. palvelukseni kuitenkin keskeytyi erään kurjan loukkaantumisen vuoksi. Sama loukkaantuminen teki liikkumisestani käytännössä mahdottomaksi useiksi kuukausiksi. Nuo kuukaudet ovat olleet elämäni pisimmät. Masennuin ja olin ihan hulluuden partaalla...

Kun sain taas itselleni toimintakuntoiset raajat, elettiin kevättä 2005. Oli aika ottaa menetetty kunto takaisin. Aloin treenaamaan maraton-haave mielessä. Juoksin ja jumppasin. Paljon. Treenikertoja kertyi viikossa 6-8. Lopulta juoksin polvet rikki. Oltiin taas ihmeissään. Lenkkejä oli pakko lyhentää ja keventää, tilalle tulivat erilaiset jumpat. Lopulta syksyllä 2007 minua pyydettiin ensimäisen kerran ohjaamaan jumppia ja lopulta huomasin iltatöikseni ohjaavani jumppia joka 6 viikossa. Lisäksi vedin kevyttä lenkkiä ja ehtiessäni kävin muiden tunneilla hikoilemassa. Jumppia vedin kevääseen 2013 saakka. Välillä ohjasin sen jopa 6 tuntia viikossa, välillä vain muutamaa tuntia. Ohjemistossa pyöri step, compat, pump, kuntopiiri.. Vuosina 2011-2013 karkean arvion mukaan juoksin 2-3 kertaa viikossa ja ohjasin tai olin ohjattavana n. 6 tunnilla viikossa, joten liikuntatunteja kertyi.

Loman turvottama neiti hetki ennen salirakastumista

Sali tuli ensimäistä kertaa "oikeasti" ohjelmistoon kesällä 2011. Tuolloin pyysin hierojaani tekemään minulle 2 jakoisen ohjelman, jota voisin kesällä vaihtelun vuoksi ryhmäliikunnalle tehdä. Kävin salilla, mutten ollut vielä rakastunut. Kuitenkin syksyllä 2012 minut sai salille eräs Herra, joka alkoi minua ohjeistaa ja opastaa ja HUPS, olin kerrasta myyty. Samantien sain ohjeistusta ja neuvoja, yhdessä treenaaminen oli ihanaa ja ykskaks huomasin isoja muutoksia omassa olotilassani ja kropassani. Siitä se lähti. 2012-2013 vedin jumppia, lenkkiä ja salia kolmejakoisella ohjelmalla, mutta kokoajan huomasin kaiken muun jäävän saliharjoittelun taakse. En enää himoinnut asfalttia niinkuin ennen. Aloin himoita rautaa.

Viime syksynä sitten tein elämäni isoimman muutoksen; muutin Helsinkiin ja marssin valmentajani luokse ja sanoin "Minä halun sut mun valmentajaksi" ja siitä hommat pyörähti isolle. Tässä vaiheessa jäi pois kaikki muut jumppahumppailut ja focus siirtyi kokonaan fitnekseen ja sillä tiellä nyt ollaan. Ja niin rakastuneita <3!

Joten, vaikka puhdas salihistoriani on melko lyhyt, olen aina liikkunut ja en varmasti olisi saanut tuloksia niin nopeasti kuin olen saanut  jos olisin aloittanut ihan sohvaperunapohjalta. Lihakseni ovat kuitenkin tottuneet ottamaan vastaan treeniä ja rasitusta ja palautumaan. Eli ei tässä urheilussa kuitenkaan ihan eilisen teeren poikasia olla. Elintapani kuitenkin olivat pitkään kohtalaisen retuperällä. Vaikka urheilin paljon, viikonloput meni juhliessa. Onneksi saliharrastuksen myötä on tullut tuohonkin asiaan muutos. Palanen kerrallaan.

Ja tässä vaiheessa iso kiitos Herralle ja Akille et olen nyt tässä. Tästä on hyvä jatkaa täysiä eteenpäin.

Aeroa ja lepoa

Alkuun, pahoittelut edellisten tekstien epäselvydestä.. Ei oikein menny rivitykset oikein, kun kirjotin tekstin luurilla ja sitten lisäsin sen kopioimalla bloggeriin- ihana tekniikka. Tai sitten minä en vain osannut :D

Mutta sitten asiaan...Hiphurraa, ihanat säät! Olen nyt koko talven tauon jälkeen käynyt juoksentelemassa pienehköjä lenkkejä töölönlahdella aerobisina ja vähän vedellyt portaita juosten ja hyppien pitkin viikkoa. Tosi mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen salilla aerobisen vääntämiseen. Ja ei se tuo raitis (stadin raitis :D) ilmakaan varmaan yhtään huonoa tee.

Keskiviikkona oltiin Koutsin kanssa yhteyksissä ja sirltä tuli sellaista koodia, et nyt vähän annetaan kropalle uudenlaisia ärsykkeitä ja ennenkaikkea lepoa. Olen nyt vääntäny koko dietin tunnollisesti joka ikisen treenin pilkulleen ja nyt saa hieman höllätä. Jätettiin 10 päiväksi puntti pois, ohjelmassa siis vain aerot ja hieman matalammat kalorit. Ihanaa viahtelua ja kelpaa! Alkoikin hieman välillä askel painamaan, joten tämä tulee varmaan ihan hyvään saumaan. Ehdin hieman levätä ja panostaa enemmän poseihin ja huoltoon- molemmat tulee tarpeeseen!

Tällasilla tehoilla Stair Masteria.

Eilen illalla riipastiin Lindan kanssa yhdessä City gymin sijasta Töölögymille harjottelemaan yhdessä poseerauksia ja hieman kävelyitä. Mulla nää treenit menee viel ihan puhtaasti poseerauksiin, ne on pakko saada ensin kohdilleen. Ja eilen totesin, et mun toinen hartia/lapa on niin auttamattoman jumissa, et en saa leveästä selästä varsinkaan mitenkään tasaista, joten hierojalle heti ens viikolla.
Lopussa me hieman villiinnyttiin hulluttelemaankin ja keksittiin Lindan kanssa pari aika kivaa "koukkua" kävelyihin ;) Ehkäpä saatte syksyllä ne tsekata sitten lavalla asti.
Ja pitihän se mun vähän pullistella olematonta selkääni. Muahaha. No ei se ihan olematon ole. Mut tirisis vaan tuo rasva nyt pois.

Täällä siis vähän höntsäilyllä nyt mennään, fiiliksiä lisää huomenna totaalivaparin kunniaksi!

Kulttuuritalo oli liekeis!

Eli tosiaan HelsinginKulttuuritalolla oli viime viikonloppuna perinteinen fitness classic.Tänä vuonna tapahtuma oli ekaa kertaa 2 päiväinen, joka oli todellahyvä juttu sillä päivän tapahtumana (ainakin vuosi sitten) se olikamalan tukkoinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, kuten arvata saattoi jaitse hankin lippuni sunnuntaille jo kauan sitten. Lipun hinnan takiajätin lauantaina menemättä, koska miesten sarjoja en nyt NIIN kovastihimoinnu katsomaan, vaikka toki tulokset kiinnostaakin.

Lauantaina kävin katsomassa messualueen, tekemässä pari lisäravinnehankintaa javiimein ne viralliset kisakorkkarit! Ostin omani Biancaneveltä. Palveluoli erinomaista, niinkuin aina ja heelsseistä irtosi 20 prosentinmessuale. Nyt pääsee ajamaan kengät sisään ja opettelemaan kävelyä japoseerauksia toden teolla. Wuup! Messujen tsekkauksen jälkeen meninmuutaman ystävän kanssa syömään ja olin ensimäistä kertaa elämässänihankala ravintola-asiakas. Tilasin nimittäin annoksen ekaa kertaa tän dietin aikana ja pitihän sitä vähän säätää. Onneks tarjoilija olikärsivällinen ja ystävällinen ja sain sellaisen annoksen kuinhalusin :) Kiitokset vaan Aleksanterinkadun Dennikseen.

Se vaikea asiakas

Sunnuntaina sateesta ja viimasta huolimatta pitkästä aikaa naamaan meikkiä ja fiiliksissä Kultsalle. Linda odottelikin mua jo aulassa ja siitäporukalla kiiruhdettiin etsimään paikkoja. Lavalla rullasikin jo "mun" bodysarja jota toki heti aloin kauhealla analysoinnilla tuijottamaan. Ja hyvältähän ne tytöt näytti. Muutaman idean sain takataskuun itseänikin varten ;) Ihan uskomattoman hullu tunne, et mä saatan ollatosiaan syksyllä samojen mimmien kanssa siellä rivissä! MINÄ! Kaikki sarjat oli mielenkiintoita ja kaunista katsottavaa. Kauheita pommeja ei seassa ollu ja taso oli mielestäni selkeästi tasaisempi, kuin vuosi sitten. Sijoituksia en sen kummemmin lähde ruotimaan, mut erästä tuomaria kun jututettiin, tuli selkeäksi se, ettei syksyä kohti mentäessä ole tippaakaan varaa löysäilyyn. Syksyksi taso vaan nousee jatyttöjä tulee lauteilla olemaan paljon! Kaiken on osuttava siis nappiin, ei riitä, että tekee sinnepäin tai "kokeilee". On vaan oltava se paras - ainakin jos meinaa yhtään sijoittua. Jopa karsinnoista läpipääseminen tulee varmaati olemaan yhdenlainen sijoittuminen!

Eka sisäänajo oikeilla korkkareilla

Viikonloppu sai mut miettimään todenteolla sit omaamotivaationi tehdä tätä. Haluanko mä tätä 110%sti. Haluanko mä uhrata miltei kaiken muun elämän ja kisata? Haluanko mä väsyttää ja venyttää itteni äärirajoille saadakseni sen vartin siellä lavalla? Jaksanko mä ja onko se sen arvoista? Lisäksi mä oon koko viikon miettiny voiko mun kunto riittää edes karsinnoista läpi ja opinko ikinä poseja ja kävelyitä tarpeeksi hyvin.... Mut nyt mä alan saada vastaukseni; kyl mä haluan jatkaa ja lujempaa! Mä haluan tehdä tätä! On opittava erottamaan pelkoja laiskuus oikeasta väsymyksestä! Mä oon niin kivisen talven meny läpi, et tää kesä ei mua kaada! Avauduin myös Akille fiiliksistäni ja sieltä lohduteltiin et kyl sut kuntoon saadaan. Lisäks mulla on noi korvaamattomat ystävät rinnalla. Kiitos teille!

Kyl se massu alkaa kadota!!!

Ainii ! Sen verran vielkisoista ja niistä tutuista tytöistä! Sara tuli oman bodysarjassaan neljänneksi, Tessi oli pitkien biksutyttöen kolmas, Juulia lyhyiden biksutyttöjen kuutonen! Huikeaa ja kaikki ensikertalaisia! Lisäks Reetta nappas myös finaalipaikan keskipitkästä bikinistä! Olette ihania!

Hv-viikko

Kuten viimeksi taisin jo mainita, paino vähän alkoi jumimaan ja samalla minua alkoi turhauttaa toden teolla. Siihen päälle  naisten vaivat niin paketti oli valmis- lopputuloksena ihan kauhea itkumäryviikko, jes (not). Mä olin ihan varma et tulen hulluksi ja pari ystävää onkin saanu kokea melkoista avautumista pitkin viikkoa. Osansa siitä sai myös Aki.

Anteeksi! Valitin et lopetan ja kirosin koko fitneksen alimpaan helvettiin. Hah.

Fiilis on edelleen vähän huono, mut koetan rämpiä ylös koska tiedän et ei tää oo pysyvä olotila. Enemän mua harmittaa nyt lopettaa. Ja aina tulee huonoja päiviä, niiden kanssa on opittava vaan elämään. Onneks Linda ja Peppi on ollu mulle kullanarvoisina tukihenkilöinä! Kiitos. Lindakin ilmoitti "ottavansa Akiin yhteyttä" jos meinaan oileasti lopettaa ja sanovansa et se nyt vaan ei käy :D <3 

Aki puuttui mun fiililseen heti muuttamalla vähän safkoja. Kalorit tippu aavistuksen, hieman leikattiin hiilareita. Kokonaiskalorit reenipäivinä killui siellä n. 2500 ja vapaapäivinä 2000 kalorissa. Treenit pidettiin samana, mut koetan kaivaa itsestäni vielä jonkun kutosvaihteen aerobisiin. En ole ikuisuuksiin ennen diettiä tehny aerobisia niin koneessa on pieniä käynnistymisvaikeuksia.

Täs dietin aikana oon tajunnu sen, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työt, ihmissuhteet, uni, ruokarytmit... Se on jopa pelottavaa huomata et pieni huoli työrintamalla, lyhyt uni tai ihmissuhderiita voi lyödä koko pakan sekaisin. Ainakin minulla. Oon varman ihan ylitunteellinen ihminen ja märehdin liikaa asioita. Pakko koettaa siis a) tasapainoittaa elämää b) työntää asioita vaan kylmästi pois mielestä ja elämästä. Tää on nyt mun projekti!!! Olen eläny 28 vuotta muita, kuin itseäni varten ja nyt sen on muututtava jos koskaan!!!

Onneks Kultsalla oli just kisaviikonloppu niin pääsi vähän tuulettamaan päätä ja halemaan inspiksiä ja ideoita. Lisäks oli ihana päästä katsomaan kaikkia tuttuja ja kannustamaan! Kultsaan palaan kuitenkin illalla erillisessä postauksessa... 

Mihin aika katoaa?

Heräsin tänään vapaapäivään hyvillä mielin. Pakkasin kamat normaaliin tapaan, join aminot, menin puntarille ja tajusin- hitto, mullahan on kuukausi diettiä takana!!! Ihan hurjaa. Jännityksellä odotin tulosta ja tättärää- olihan se vähän heilahtanut alaspäin. Hitaasti, mutta varmasti, sieltä se tulee. Välillä iskee ihan kauhea epätoivo, mutta pakko nyt koettaa luottaa itseensä, omaan tekemiseensä ja valmentajaan. EI tässä onneksi vielä jäniksen selässä olla (niinkuin isäni tapaa sanoa), mutta ei ole kyllä vara löysäilläkkään.

Aamun kondis ja vaaka

Aerona tein pitkän porras/crossaritreenin. Jalat huusi hoosiannaa koko jumpan ajan, sillä perjantaina meillä oli Akin kanssa jalkatreeni, joka oli kirjaimellisesti elämäni HELVETILLISIN. Mä olin niin loppu, et lopussa makasin vaan Mayorsin lattialla ja itkin, ihan niinkun reilusti. Joku henkinen murtuminen siinä tapahtui ja siihen päälle se lihaskipu ja huono päivä. Aijai. Mut sitä se on ja mä uskallan sen myöntää- joskus ihan hemmetin raskasta. Moni luulee et tää on helppoa ja glitteriä niin mä uskallan sanoa ääneen et P****t! Aika usein sitä miettii et on sitä hullu. Mut kyl mä tätä rakastan. Kaikesta huolimatta.

Päivä meni ihan nukkuessa ja kokkaillessa, illalla suuntasinkin sitten taas yllättäen olkapääjumpalle. Mulla on tuohon olkapäätreeniin kyl niin viha-rakkaussuhde et ei ole tosikaan. Samalla se on ihana treeni ja siinä kehitystä tapahtuu kokoajan joka motivoi, mutta jotenkin se 2-3 kertaa viikossa niiden paukuttaminen maistuu joskus jo vähän puulta...varsinkin kun se treenin kesto on meikäläisellä puolisentoista tuntia. Nytkin taisi mennä nelisenkymmentä sarjaa.... joku väitää hulluksi- mä sanon haluksi saada tuloksia. Ja kun kroppa kestää tehä tollasia treenejä niin miksipäs ei.

Yks mun lempiliike- pystysoutu mahdollisimman leveällä otteella

Lopputreenistä salille saapuihin ihana Linda, jota en ole saanut muutamaan viikkoon neidin reissujen takia halata ja ai että meillä heti taas juttua riitti. Olen saanut ihania uusia ystäviä koko talven ajan, ettei mitään järkeä. Ihanaa, kun on ystäviä joilla on sama intohimo. Linda on etenkin yksi erittäin iso "tuki ja turva", koska meillä on sama valmentaja niin meillä siinä on vaan joku connection. <3
Kun mä olin suorittanu vielä ilta-aerot ja Linda omat treeninsä, katottiin vähän yhdessä neidin poseja ja mäkin vähän koetin levitellä selkää. Poseraamisessa sen aina muistaa, kuinka paljon pitäis jaksaa venytellä, ei se kroppa muuten vaan taivu. Siispä nytkin rullan päälle ja piikkimatolle hetkeksi ennen unia!

Etenee(kö?)

Tiedättekö tunteen, et joskus painatte vaan eteenpäin ja sit samalla tuntuu, et se elämä ei oo teidän, se on kuin unesta? No jos tiedätte, niin osaatte samaistua. Mulla on ollu sellaset pari viikkoa. Omassa elämässä on kauheena kaikkia stressaavia juttuja ja sit tää dietti... päivät vaan vilisee ja vilisee ja mä en tahdo mukana pysyä. Yhtäaikaa tää dietti on sairaan ihanaa ja mahtavaa, mut samalla mä oon ihan kauhuissani :D

Uusi ruokalemppari; lohi, pinaatti, valkosipulipaistos

Nythän pyörähti dietin neljäs viikko käyntiin. Pikkuhiljaa alkaa oppia siihen, mitä saa tai ei saa syödä. Pahimmat makeantuskat on kaikonneet ja alan uudestaan nauttia tästä "fitnessruoasta" vaikkain teen kaiken itselleni mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi- en jaksa enkä ehdi turhia kikkailla. Kerran viikossa safkat kasaan, ja kuten eilen, aminohelvetti. Mähän nimittäin nappaan drinksut aamulla, treenilaturina, treenissä, palkkarina ja illalla unille painuessa ja kaikki noi sekoitukset teen ite valkun ohjeiden mukaan. En juo siis valmiita latureita tai palkkareita, vaan kaikki syntyy omin pikku kätösin gramman tarkkuudella. Mittaan kaikki minigrip pusseihin, jotka sit nimeän. Saman teen vitamiineille. On aamuvitskupussia ja iltavitskupussia ja omegapurkki kulkee laukussa kokoajan, jotta joka aterialla on helppo napata ne ja kalsiumit kurkusta alas.

Näistä askarrellaan

Paino ei ole kuitenkaan tullu kauheasti alas. Tai alkuun tuli, mut siihen se sitten loppuikin ja jopa hieman nousi takaisinpäin. Kuitenkin tunnen itse, et kyllä siellä rasva tirisee hitaasti mutta varmasti. Ainakin toivottavasti. Tosin, aamuisin alkaa jo oikeanlaisessa valossa vatsapalat taas kurkistella, joten...!

26 viikkoa

Mulla kävi aikamoinen pommi tuos pari viikkoa sitten. Mä luulin meneväni "vaan reenaamaan" normisti Mayorsille, mutta siellä mulle ilmoitettiin et nyt alkaa dietti. Oho ja hups.

Ekan diettiaamun kauhistuksia

Multa meni se koko loppuviikko ihan paniikissa. En tienny mitä ajatella. Olin yhtäaikaa kauhuissani ja innoissani. Peloissani ja elämäni voimissa. Itkin et mä en voi alkaa dietille ku oon niin pieni, mutta Aki lohdutti sanomalla; "et sä isoin tyttö oo mut ei siel isoin tarttekaan olla. Me hiotaan kaikki palat kohilleen ja kokonaisuus ratkaisee". Ja tottahan se on. Nyt oon koettanu tuota lausetta hokea itselleni ja tehdä kaiken "mahdollisimman ohjeiden mukaan". 

Tää 8päivää mitä dietillä olen ollu on menny ihan hyvin. Opettelua, paljon opettelua mut kyl tää tästä. Täytyy ottaa vaan asenne kohdalleen. Mulla rullaa nyt 10 reeniä viikossa ja kalorit tippu jonkin verran, mutta onneks lähtökalorit oli korkeat niin saa tässä viel ihan reilusti mussuttaa. 

Aamupalaa pukkarissa

Mitä on sit tapahtunu? Yöt hikoilen ku sika. Ekan neljän päivän aikana tippu nesteitä useampi kilo ja mulla on heti paljon omempi olo täs kropassa. Nesteiden jälkeen kevyesti muutamia satoja grammoja on hilauduttu alaspäin. Aminojen ja muiden jauhojen määrä lisäänty huimasti ja meikän rautapakki on kestäny ne yllättävän hyvin... Kyl tää tästä :) 

Ihanaa, miltähä sitä kesällä näyttää ;)

Yöjumpalla

Elämänmuutoksia

Olin vähän hiljaa. Tapahtui vähän äkkinäisiä elämänmuutoksia ja aika oli kortilla... mulle tuli nimittäin vähän äkkimuutto. Tiesin kyllä, että asunto johon muutin syksyllä, on vain jonkinlainen väliaikaisratkaisu... mutta viimeaikoina alkoi todellakin ahdistaa. Tuntui, etten ole kotonani vaikka olinkin "kotona". Jotain piti siis tehdä ja pian.

Stadista asunnon etsiminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Hakijoita on kauheasti ja hintataso on- no aivan jäätävä. Lisäksi kun oli muutamia vaatimuksia asunnon suhteen niin..... tosin niistäkin vähäisistä vaatimuksista jouduin lopulta hieman tinkimään, mutta nyt mulla on koti johon olen ihan tyytyväinen. Isoin miinus on pieni ja vanhahko keittiö (tai siis neliön koppihan tuo on :D ), koska meikätyttö joutuu kokkailemaan niin paljon, mutta toivottavasti sen kanssa oppii elämään. Isoja plussia on kuitenkin mm sijainti ja hinta. Asunnon omistaja lähti merille työkomennukselle ja pyysi saada jättää kirjansa asuntoon- no se kävi minulle ja sain ihan kivan siivun vuokrahinnasta pois. Tosin se vaatii nyt sen, että minulla on "osoite" nyt tuolla Helsingin pääpostissa, mutta se on ihan mun työpaikan vieressä, joten eipä se ole iso vaiva hakea posteja sieltä kerran-pari viikossa. Etenkin kun sillä säästää ihan asiallisen kokoisen siivun kuukaudessa. Tällä hetkellä sijoitan oikein mielelläni extraa vaikka tähän ah niin rakkaaseen harrastukseen <3

Kuitenkin otetaan siivu myös aiheeseen kuuluvaa;

n. 50 viikon muutos.

Pikkuisen alkaa muodostumaan lisää kinttua ja perää, jee!

Muutama päivä sitten olin myös ystäväni Lindan kanssa taas treenailemassa yhdessä. Lindan blogissa lindamanuella.fitfashion.com oli juttuakin meidän yhteisestä olkkistreenistä. Mentiin treenin jälkeen kaupoille ja mitä me löydettiin... omena. Jossa on teksitä ja sydän. Hyi. Molempia alkoi oikein oksettaa, kun kelattiin millä tuo on saatu aikaiseksi. Hyi. Että varmaan ne hedelmätkin voi olla melko myrkyllisi...

Tänään vedin ihan helvetillisen treenipäivän vapaiden kunniaksi ja eiliseltä pohjalla on elämäni yksi rankimmista yksin vedetyistä jalkatreeneistä (prässienkkoja tuli, jee!). Aamuaerot on nyt ohjelmassa ja sitärataa. Illalla paukuttelin olkapäihin kokoa. Siispä nyt levolle, jotta huomenna jaksaa taas. Ja kun nyt on kotiasiat saatu kondikseen, alkaa postejakin tippua- älkää huolestuko :)

Askel taas otettu

Viikko on syönnin ja treenin osalta  sujunu mukavasti. Kävin toissailtana vierailemassa jalkajumpan merkeissä Töölö gymillä, jonne ihana Linda mut houkutteli. Meillä on tosiaan Lindan kanssa sama valmentaja ja jutut menee muutenkin hyvin yhteen niin mikäpä sen mukavampaa, kun painaa välillä yhdessä eteenpäin! Sen lisäks et treeni oli mukavaa, Töölö gymistä jäi tosi hyvä fiilis myöskin. Siellä oli hurjasti tilaa ja laitteita! Ei mitään jonoja missään vaikka porukkaa oli paljon! Täytyy miettiä nyt ihan tosissaan mihin sitä jatkossa menis treenaileen. Salin vaihto tai toisen salin ottaminen City Gymin rinnalle kun alkaa olla ajankohtaista. City Gymillä olen viihtyny hyvin, mut se on mun käyntiaikoina aika täynnä ja toki treenaamaan pystyy, mutta välillä ois kiva saada vähän isompi laitevalikoima käyttöön. Lisäksi muutenkin tuntuu, et vaihtelua kaipaisin. Mayor's ois tietty valmentajan takia fiksu valinta mut... En tiedä, fiilistellään :)

Ja tammikuu se lähestyy loppuaan ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa- lisenssiä. Lisenssejä kun ei myydä tammikuun ulkopuolella, joten se on nyt lunastettava jos yhtään haaveilee tämän vuoden puolella kisaamisesta. Itse lunastin omani eilen ja olihan se jännä hetki! Vaikkei siinä nyt tehtykään muuta, kuin netissä täytettiin tietolomake, näpyteltiin lisenssimaksu verkkiksenkautta menemään fitnessliitolle ja allekirjoitettiin kilpailijasopimus niin olihan se jänskää! Kädet tärisi miljoonaa. Me tultiin Akin kanssa siihen tulokseen, et jätettiin tässä vaiheessa "luokka" auki, en siis ilmoittanut itseäni body/bikinisarjaan. Vaikka bodyä kokoajan tavoitellaan, haluttiin jättää vielä bikinin mahdollisuus ns avoimeksi, jos tuntuu keväämmällä ettei tämän emännän koko ole bodyyn järkevä. Alkuun olin tästä vähän... nyreissäni, mut ymmärrän kyl Akin pointin. Parempi näin päin, kuin se et pitäs ihan mininä lähtä luokkaan, johon ei oikein ole sopiva.

Huomenna meillä ois Lindan kanssa yhteistreenit Mayorsilla Akin koutsaamana. Mitähän siitäkin tulee... Joko meille tuplakuolema tai sitten Akilta menee totaalisesti hermo meihin :D Stay tuned!

Vieroitusoireissa

Moikka.
Täs on nyt painettu ja sulateltu (kirjaimellisesti) kaikkea uutta. Isoin vaikeus itse syömisen lisäksi on ollu kauhee kylmä hiki, päänsärky, paha olo ja tärinä joka on vaivannu meikätyttöä aamuisin parisen viikkoa. Hahaha "oot raskaana" kommentoijat voivat luovuttaa- en ole. Olen nimittäin vierotusoireissa. Kyselin nimittäin Akilta asiaa kun viimeksi nähtiin ja vastaukseski hän heti ekana epäily tosiaan vieroitusoireita lisätystä sokerista ja lisäaineista. Nyt kun on vedetty melkolailla puhdasta ja prosessoimatonta safkaa naamaan ja ruokavaliosta on tiputettu esim mehut ja jugurtit joita meikä ennen jonkunverran nautti, tuloksena saattaa olla tämä. Kesto tällä lystillä saattaa olla 1-3 viikkoa, mut sit kun keho on tunkenu kaiken "sinne kuulumattoman" ulos, oireet helpottaa. Sitä odotellessa.

Oonkin tullu nyt miettineeni aika paljo ihmisten ruokailutottumuksia ja mukaan luettuna omat vahat tapani. Kaikkea sitä ihminen napaansa työntääkin. Välillä näkee perheenäitejä kaupassa, kärry täynnä metripitsaa, sipsiä ja limsaa, kaikkea ruoaksi oikeasti kelpaamatonta. Hitto. Ja tosiaan jos nuo "ihanat" E:t aiheuttaa jo mulle tällasia fiiliksiä, mitä ne aiheuttaakaan sellaiselle joka oikeasti elää eineksillä lapsesta saakka. APUA! Toivottavasti jengi heräis pikkuhiljaa...

Muuten treenirintamalla on aika vauhdikasta ja kokoajan tulee uusia juttuja niin ettei pää meinaa perässä pysyä. Viime viikolla treenattiin Akin kanssa kahdesti yhdessä Toisella kerralla sitä mun ehdottomasti isointa heikkoutta olkapäitä. Taas helvetin tehokas treeni täynnä pudotuksia, supereita ja pakkotoistoja. Kokoajan pieniä uusia tekniikkavinkkejä ja tipsejä, joilla saa vähän varioitua treeniä. Jei! Olkkistreeni alkaa kyl olla nyt mun lemppari ehdottomasti, mutta kiva tietenkin et asiasta nauttii- täytyyhän ne paikutella nyt 2-3 kertaa viikossa lävitte!

Toisessa yhteistreenissä vedettiin läpi aamuaerobisen yksi runko. Otan nyt 1-2 kertaa viikossa ohjelmaan noi aamuaerot, muttei veivata niitä viel kovin paljoa, ettei se vie tehoja itse saliharjoittelulta. Tätä aamujumppaa ja sen variaatioita tullaan veivaamaan paljon sitten dietilläkin koska "me ei olla mitään sauvakävelijöitä", joten turhaan valkun mielestä veivataan pelkkää lenkkiä tai juoksumattoa ja siinähän se on aivan oikeassa! Tuo aamuaero sisältää tehokkaita sykkeennostoja, seassa lihaskuntoa harjoittavia pitkiä kevyitä sarjoja eri lihasryhmille. Namia. Mä vielä erehdyin lähtemään tohon treeniin vähän "takki auki", et onhan mulla sitä aurobista kuntoa- no ei ollu perkele. Tai siis on sitä varmasti paremmin kuin monella muulla, mut oli sellainen höykkyytys tuo, että ei ihan jokaisella lenkillä tai humppajumppapumppatunnilla saa samaa fiilistä. Fiilis oli oikeestaan kuin ala-asteen juoksukilpailuissa, veri maistui suussa ja koetin vaan aatella et "kohta oot maalissa, jaksa viel, ei saa päästää ketään ohi". Niin ketä ohi? Niinku henkisesti ketään. Aattelin et nyt painas vaan täysiä, ihankuin joku ois ottamassa mua kii- ja se toimi, mä selvisin maaliin!

Aamujumpan jälkifiilis

Huomenna ois yllättäen olkapääpäivä- loppuviikolla taas yhteistreeneja Mayorsilla. JEE! Lisäsk ois pari päivää aikaa ostaa kisalisenssi...iik! Minä olen siellä sitten satojen uusien tulokkaiden joukossa- lisenssin lunastaneita on nimittäin tänä vuonna PALJON!

Uus vaihde

Kippaskappas, sähköpostiin tuli pari päivää sitten uutta ruokaohjeistusta, wuup! Mulle toi syöminen on tässä hommassa huomattavasti vaikeampi juttu, kuin treenaaminen. Aikaisemmin ruokapäiväkirjoja Akille pitäessäni ei makrot jakautuneet tasaisesti päivän ajalle ja korvasin jonkun verran kaloreita esim mehuja juomalla. Nyt otettiin sit kaikki löysät pois ja "keskitytään nyt oikeasti syömään". Ruokaohjelma ei ole orjallinen, toki saan korvata kanan muulla lihalla (kunhan tsekkaan rasvat), riisit jollain muulla lisukkeella yms, mutta alkuun koetan nyt sisäistää sen, mitä tarkalleen lapussa lukee.

Kävin eilen kaupassa, ja parin päivän ruokaostokset näytti sitten kutakuinkin tältä;

Kuvasta puuttuvat vielä aamupuurot, kananmunat, raejuustot...eli kyllä, evästä on! En lähde syömisiäni sen tarkemmin nyt erittelemään, mutta aamupala on ihan jäätävän kokoinen setti "kaikkea", iltapalan ja yhden hedelmävälipalan lisäksi on 4 lämmintä ruokaa. Huh huh.

Uusien ruokakuvioiden lisäksi ohjelmaan itettiin nyt kaikki aminot grammalleen punnittuna ja treenin aikana juotava vitargo. Vähän meinaa pakki olla sekaisin tästä kaikesta, mut toivotaan et lopummalla viikkoa helpottaa. Tuo vitargo on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta muutamalla isommalla treenillä sitä nyt juoneena, voin sanoa et kyllä todellakin auttaa jaksamaan! Vitargot ja välipalaprotskuja tilasin taas tuttuun tapaan Wellneteukselta Vaasasta. Kiitoksia taas Jarmolle!

Nyt siis näiden jauhojen ja uusien ruokaohjeiden kanssa lyödään taas uusi vaihde silmään. Tosin olen tehnyt sen jo monesti ennenkin, joten minusta taitaa löytyä noita vaihteita, kuin hurjapäät elokuvien autoista konsanaan! Aina vaan uutta pykälää :D

Loppuun vielä parit kuvat kondiksesta. Tästä ekasta mä suorastaan järkytyin. Kuvan vasen puolisko on otettu ennen puntin aloittamista, kun oliun lomalla Miamissa. Tuolloin koin olevani ihan hoikka ja hyvässä kunnosa, se ryhmäliikkujapirkko. Vaatekokoni oli 36 ja painoa sellaiset kuutisenkymmentä. Toki joskus vähän alamahaani joskus puristelin ja toivoin sen katoavan, mut muuten olin ihan ok tyytyväinen (mitä nyt pään vihollinen oli se ruoka). Oikeanpuoleinen kuva on otettu kolmisen kuukautta sitten. Painoa kuvassa samat kuutisenkymmentä, mutta onhan tuossa jotakin tapahtunut! Hih. Et ei se numero vaan se koostumus... kyllä antoi intoa jatkaa eteenpäin!

Loppuun vielä kuvat mun maanantain jumpan jälkeen... vuorossa oli taas etureidet- se treeni jota mä niin vihaan! Vihaan lähinnä siksi, et se etureisikipu on treenikivuista se pahin, ainakin mulla. Ja jotenkin mä henkisesti koen itselläni etureidet isoksi heikkoudeksi, vaikka muualta onkin tullut toisenlaistakin palautetta asiasta. Olenkin alkanut kutsumaan jalkojani kanankoiviksi :D

Mitä sitten tuli etureisitreenissä tehtyä? No pudotuksia ja supersarjoja tietenkin!
Ekassa setissä oli prässi etureisille (alkaen 100 kilosta kiekkoja pudotellen kelkka tyhjäksi), boksihyppyjä jja normeja kyykkyhyppyjä. Toisessa setissä vedettiin kapeaa kyykkyä ja kyykkyhyppyä, kolmannessa muistaakseni tein reisiojennukset kolmella pudotuksella, askelkyykyt toinen jalka penkillä ja boksille nousut polvennostolla. Kaikkia settejä kolme kierrosta. Hyi. Mutta menihän ne pumppiinkin!

Mutta siinäpä alkuviikon kuulumiset. Aamulla kävin jo treenaamassa selkää, nyt meinasin vielä mennä venyttelemään ja tekemään vatsoja. Jos kylki vaan kestää.

Onkos teillä muuten kuinka buustereita/latureita tms juomia käytössä?

Väriä

Mä (niinkuin moni muukin), vihaan kalpeana olemista. Hyi. Kesällä on ihana, kun aurinko värjää nahkan pronssisen kauniiksi, mutta annas olla kun talvi tulee. Hyi. Siinä sitä sitten ollaan raa´an kalkkunalihan värisenä. Hehkeää.
No onhan tietty itseruskettavat...mutta ne haisee ihan järkyttävälle ja kaikista niistä miljoonasta purkista joita olen kokeillut, tulee överifeikki väri. Just sen näköinen, että on tosiaanki "karnieeria tai loreaa" lyöty nahkaan. Pthy. Siitä on etelänlomat kaukana. Suihkurusketuskin on usein ruma, ja melkoisen kallis ylläpitää ja sitten on tietty solarium. Ihana, ihana solarium, jossa minä kyllä mielelläni makoilisin vaikka päivittäin, jos se ei olis niin pahaksi kauniille hipiälleni. Siellä tulee nätti rusketus, mutta ei siellä tosiaan jatkuvaan viitsi maata...

Mutta apu on löytynyt! Viimein raskin ostaa (tilata) paljon kehuttua St. Tropezia ja voin todeta, että rukouksiini on vastattu! Ihan mieletöntä! Ensinnäkin, tuote ei haise yhtään normaalille itseruskettajalle, tuoksu on jopa melko "hyvä". Tuote on värillistä, helppo levittää (ainakin virallisella levityssienellä), väri alkaa muodostua heti, kuivuu nopeasti ja lopputulos; kuin sieltä etelänlomalta! Ah ihanaa!
Harmi, etten ottanut "ennen" kuvia nahastani, jossa oli hieman solkkuväriä...ei ole nyt vertailupohjaa, mutta voin sanoa että kolmisen kertaa levitettyäni tän, olen just sellainen semivaalea maitokahvi, mikä on mun lemppis!

Kasvoille oma, vartalolle oma

Onhan noilla tietenkin vähän hintaa, mutta ihan sama. Tuotteita saa ainaki Stockalta ja Kikcsistä, omani tilasin maailmalta, säästin siinä lystissä eket 15-20 euroa.

Alla yksi menneen viikon treenikuva, takana mahtava takareisijumppa ja päällä uusi BB:n toppi. Jesh!
Vaikka itse sanonkin, alkaa se pyllynkaari kasvamaan pikkuhiljaa! Jee!

Tää päivä onkin menny ihan uusia kuvioita opetellessa. Kerron niistä illemmalla lisää, see ya!