Anna ja bikinileiri!

Viime viikolla Kainalo huomasi ilmoituksen Oulussa järjestättävästi bikini fitness leiristä. Leiriä piti bikini fitness Pro Anna Virmajoki, alan ehdoton tähti. Itse innostuin leirille menemisestä heti, vaikken kisapäätöksiä ole vielä tehnytkään. Ajattelin, että mitäpä haittaa "tunnelman haistelusta" ainakaan voi olla. Alkuun ajattelin, että leiri on jo täynnä, mutta ihmetyksekseni ja onnekseni mahduin mukaan! Paniikki oli edellisenä iltana aivan kamala.... mä en osaa mitään, mua nolottaa mennä, kaadunko korkkareilla, miltä muut tytöt näyttää..

Päivän eväät. Shakerissa Scitecin Delite <3

Paikan päällä huoli osoittautui onneksi turhaksi. Meitä oli paikalla kiva, pieni ja tiivis joukko muakavia tyttöjä. Osa oli menossa jo kisaamaan ensi kuussa, osa syksyllä, minulla ja jollakin muulla asia oli vielä "kauempana ja hautumis asteella". Kohta lavalle menevien seassa tunsin itseni hieman isoksi, mutta minkäs teet, ei ole diettiä takana vielä tällä neidillä :D Ajattelin, et pokkana ja leuka ylhäällä sekaan vaan. Jokainen kai joskus on ollut aloittelija?

Alkuun käytiin luentomuotoisesti läpi kisapäivän tapahtumia, sääntöjä, bikinejä, meikkiä, hiuksia, kenkiä, kisaväriä, kisapäivän kulkua...kaikkea "viimeistelyä". Lisäksi puhuttiin vähän ruoasta, treenistä, nesteytyksestä yms ennen kisoja ja loppuun vähän höpöteltiin niitänäitä ihmisten suhtautumisesta lajiin, tisseistä, kaikesta mahdollisesta. Ja minusta oli hyvä niin. Saatiin hieman rentoutettua tunnelmaa ennen kävelyä.

Tässä näyttää valvavan blingiltä mut kummasti sitä kimallusta lavalla "katoaa".

Onhan ne ihanat...ja painavat!

Loppupuolella leiripäivää opeteltiin poseja, vertailutilannetta ja t-kävelyä. Kaikki edellämainitut olivat minulle ihan uusia juttuja, mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna suoriuduin niistä kyllä ihan kivasti- ensikertalaiseksi. Enkä kompuroinut korkkareillakaan. Tosin, mähän juoksisin 10cm koroilla vaikka puolimaratonin, on niillä sen verran tullut keikuttua. Ja sain jopa jonkun kehunkin Annalta ja se tuntui kieltämättä ihan mukavalle sen kaiken jännityksen ja paniikin keskellä! Videomateriaaliakin pikkupätkiä sain, jotta itsekin näkee vähän miltä se kävely näytti. Heti havaitsin pari raivostyttavaa kädenpyörittelyä, joista on heti kyl päästävä eroon kun harjoittelu jatkuu. Ja Pakko myöntää, että kovaa hommaa tuo poseraaminen! Jotenkin löytää itsestään ihan uusia lihaksia kun koettaa taivuttaa asentoa mahdollisimman hyväksi ja ylläpitää kokoajan ylihyvää ryhtiä ja muistaisi vielä hymyillä. Se ei onnistunut kovin luonnollisesti vielä, varsinkaan yhdistettynä poserauksiin... No onneksi minulla on aikaa opetella!

Onhan hän kaunis ja näyttävä ilmestys!

Lisäksi tutustuin leirillä muutamaan oikein mukavaan tyttöseen joiden kanssa toivottavasti yhteydenpito jatkuu ja voidaan tsempata toisiamme.

Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä mieli jäi leiristä, sain uutta inspiraatiota vaikkakin se toi samalla mukanaa muutamia asioita joista ahdistua lisää. Päätin nyt, että mietin rauhassa, katson mihin kunto kehittyy, mihin oam fiilis kehittyy ja koetan antaa asialle nyt tilaa ja mahdollisuutta hautua. Eihän tässä minun kohdallani ainakaan vuoteen mitään tule tapahtumaan kisa-asiassa. Mutten poissulje lisenssin ostamista vuodelle 2014 JOS kaikki menee hyvin eteenpäin.

Superlauantai ja kuvamaanantai

Kuten aikaisemmin jo kerroin, lauantaina tapahtui jotakin minulle henkilökohtaisesti hyvin jännää. Tapasin nimittäin erään miehen, jolla on erittäin paljon kokemusta treenauksesta, kisoista, valmennuksesta. Hän on ehkäpä yksi oman alansa huippuja ja hän suostui tapaamaan MINUT!

Jalat vapisten (kyllä, olin ihan uskomattomassa paniikissa) lauantai-iltana hiivin Mayor´s gymille. Siellä vastassa oli kuitenkin oikein lepposa ja hauska kaapinkokoinen mies jonka kanssa ensin turistiin "niitänäitä" ja sitten käytiinkin itse asiaan. Herra tsekkasi vartalon mallia ja kertoi sen olevan oikein soppeli jos kisoihin haaveilee, sanoi et lähtökohdat on ihan kondiksessa ja ennen kuin ehdin kysyäkkään, hän totesi että vuosi voisi jopa olla täysin realistinen aika minun ja mahdollisen lavahaaveeni välissä! Uskomatonta!!!
Olenhan mä positiivisia ja kannustavia kommentteja kuullut kuluneen talven aikana, mutta on se aina eriasia kun joku "ulkopuolinen" antaa palautetta ja vielä noinkin mukavaa sellaista!

Minullahan ajatus mahdollisista lavahaaveista on ihan tuore, vielä miltei höyry nousee :D En ole asiaa päättänyt vielä ollenkaa, kuten en luonnollisesti myöskään sitä, olisiko sarja bikini vai jokin muu. Jotenkin olen vaan kokenut, että kaipaisin itseni haastamista ja tavoitteellisempaa treenausta. Lisäksi olen kuitenkin melko kilpailuhenkinen, niin toisaalta miksipäs ei. Toisaalta taas tuntuu, että onko minusta siihen. Hajotanko vaan päänuppini jos sille tielle lähden. Reenata mä jaksan, mut safka mulle saattaa tuottaa ongelmia ja nousta möröksi....
No onneksi kiire ei ole mihinkään. Päätin, että kevään/kesän reenailen samaan malliin, koska tuloksia on kivasti tullut. Liian tiukkaa ohjelmaa treeniin enkä ruokaan ota, rullailen menemään ja sulattelen ajatusta. Katsotaan sitten loppukesällä tilannekatsausta ja päivitetään kurssia.

Kuvia minusta on pitänyt ottaa KAUAN. Siis siitä marraskuusta lähtien, kun salille sain mentyä. No, harmi ettei niitä alkutilannekuvia ole, mutta nyt on maaliskuukuvia. Poseeraaminen oli helvetin vaikeaa hommaa ja asennothan on oikeastaan aika järkyttäviä, mutta annettakoot anteeksi ensikertalaiselle.

Jos enskerralla osais skarpata keskivartalonkin

Peppua lisää, kiitos!

Selkämykseen olen kyllä itsekin ihan tyytyväinen. Edestä otettu kuva taas.... no on tuolla vähä habanappulaa, enemmänkin sais olla. Ja vatsa on fiksumpi oikeasti, unohdin vaan sen olemassaolon, kun koetin saada kädet suurinkaanpiirtein oikeaan asentoon. No, tällästä tänään.
Olen mä kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen, koska fakta on se, et miltei kaikki näkyviin tullut liha on hankittu nyt talven aikana.

Mitäs tuumaatte, olenko ihan toivoton tapaus?

Mihin katosi 4 päivää?

Hitsi, minne katosi päivät... vasta viikonloppu oli edessä ja huomenna on jo keskiviikko...

Yöjuna kuljetti minut viikonlopuksi helsinkiin kainalopaikalle pitkästä aikaa. Koko minilomaa olin odottanut hurjan paljon ja se kyllä palkitsi kaikki odotukseni ja vähän enemmänkin. Muistin taas mitä kaikkea minä tuossa miehessä rakastankaan!
Lauantai aamuna heti junalta kipaistuun testaamaan Fazerin brunssi ja voin suositella. Oli todella hyvä ja hintansa arvoinen! Ja onneksi oltiin ovenkahvassa heti yhdeksältä kun paikka aukesi, nimittäin jo varttia myöhemmin asiakkaita kääntyi ovelta paikkojen puutteen vuoksi. Rakastan ulkona syömistä ja brunssit ovat muodostuneet kyllä yhdeksi lemppariksi mitä ulkona syömiseen tulee!

Fazer cafen brunssi, kaikkea löytyy.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu koostui yhdessä hengailusta, shoppailusta, hyvästä ruoasta, lepäämisestä ja iltalenkkeilystä ja muusta mukavasta yhdessäolosta. Tarkoituksenamme oli käydä lauantaina ulkona, mutten vaan jaksanut! Koko talven kestänyt kynttilän molemmista päistä poltto alkaa näkymään kokonaisvaltaisena väsymyksenä ja pakko hyväksyä se fakta, et unta on saatava! Ja toisaalta ei haitannut yhtään "kotiin" jääminen. Ei särkenyt ainakaan päätä sunnuntaina :D

Ostoksia.

 

 

Lauantaina tein kivoja löytöjä! Peruskorkkarit spiritistä, ihanat camohousut BikBokista (harmi etten ostanut muitakin värejä samalla), oranssi kesäneule Ginalta, hiuspanta treeneihin Stadiumista ja pari oranssia kynsilakkaa. Omegat kotiutin maanantaina fitnesstukusta. Nyt alkaa opetelu noiden kaikkien kreatiinien, vitskujen ja omegojen kanssa, että muistan syödäkin ne! No pikkuhiljaa....

Maanantaina käytiin viimeisen yhteisen päivän kunniaksi repäisemässä yhteinen selkätreeni, joka kulki kuin hirvi vaikka mavessa olikin vähän hiomista (onneksi minulla on tuo oma personal-trainer) ja täyttämässä kuvut kiinalaisen buffetilla. Harmi, ettei salilta ole kuvia, kun puhelin jäi laturiin... Ensi kerralla sitten.

Herkkua on siinä monenlaista...

Maanantaina otettiin lisäksi parit posekuvat- elämäni ekat sellaiset! Wihii, jänään! Kuvat, niiden mukanaan tuomista ajatuksista ja eräästä lauantaina tapahtuneesta kohtaamisesta/keskustelutuokiosta Mayor´s gymillä lisää huomenna...nyt ei riitä hermo niistä kirjoittamaan, koska oon niin sekaisin ja fiiliksissä :)

Hyvää yötä, nyt unet jotta huomenna jaksaa. Oliskin taas kyykkypäivä!

Tuliaisia Vaasasta

Minähän en ole koskaan syönyt mitään lisäravinteita. Hyvin pitkään olin jopa lisäravinteita vastaan ja ajattelin, että tyhjänpäiväistä hommaa. Nykyisin ajattelen aika eritavalla ja olen huomannut, että ennakkoasenteeni johtui isosti tietämättömyydestäni asioita kohtaan. Toki lähtökohtaisesti koetan saada mahdollisimman pitkälti ruoasta kaiken tarvittavan, mutta nyt tulin elämässäni siihen tulokseen, että jotain on hankittava.

Aikaisemmin joitain palkkareita ja protskuja maistelleena ne maut ovat lähinnä kammoksuttaneet, mutta sitten ystäväni hieman puhui Scitecin tuotteiden puolesta, eikä suotta! Nyt löysin hienohelmankin suuhun sopivia vaihtoehtoja! Ystäväni Vaasasta häärää itse Scitecin tuotteiden parissa ja hän maistatti minulla monia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin näihin;

Pro mix vaniljaa perusprotskuksi, minähän en mitään euron pieruja ala kitusiinki kiskomaan. Herkutteluun Protein Deliteä (ja ihan mielettömän hyvää rahkan ja marjojen kanssa). Lisäks Kreatiinia (joo-o, vielä on avaamatta, odottaa perehtymistä). Korruptioksi sain vielä pari uutta protskupatukkaa maisteluun ja yhden shakerin lisää. Kiitosta vaan Jarmolle!

Korruptiopatukka Chocolate Deluxe

Korruptiopatukka Caramel Peanut

Ennestään proteiinipatukkatuntemukseni rajoittuu perus ruokakaupan valikoimiin ja niistäkin iso osa on melkoisen pahaa kukkua minun makuuni. Nämä kuitenkin molemmat olivat oikein hyviä, tuo ylempi suklaaversio erityisesti. Tuolta etäisesti muistelen Mars-patukan maistuneen.... hmn....
Patukoitakin tulen varmasti jatkossa hankkimaan varastoon, hyviä ja näppäriä meikäläisen menevään tyyliin!

Tuotteita voi tilata täältä ja voin lämpimästi suositella oman vähäisen kokemukseni perusteella noita Scitecin tuotteita. Ja tarpeeksi en voi hehkutta...tuo Protein Delite on NIIN hyvää. Menee kaikenmaailman suklaahimot huspois tuolla.

Nyt pakkailemaan loppuun, huomenna on duunia, compat ja lisäksi päälle uusi Millsin GRIT tunti- can´t wait!
Siitä sitten yöjunalla Stadiin rentoutumaan ja pusuja hakemaan ja saattaapa reissulla olla vähän reeniinkin liittyviä juttuja luvassa ;)

80!

Tarkoituksenahan oli kirjoittaa vähä haalimistani protskuista ja korruptiopatukoista, mutta nyt ei pysty- on muuta kerrottavaa! (Ja siis tämä piti julkaista jo maanatai-iltana tai tiistai aamuna mutta nyt vasta sain kuvat lisätyksi kun kone ja iiluuri ei pelaa yhteen...)

Maanantaina duunin jälkeen perinteisesti salille jossa seuranani oli kaksi ihanaa neitosta. Jes, varmistajia- ajattelin. Hyvän alkulämmittelyn jälkeen kohtasin raudan kyykkypaikalla ja fiilis oli sellainen et nyt irtoo- toivottavasti. Ajattelin et jumalauta, kevyttä paskaa ja tidim, lopputuloksena oli 80 rikkominen kyykyssä! Jee.

Se on minulle ihan hurjan paljon se! Ihan käsittämättömältä tuntuu, että voi kyykätä tuollasia painoja, kun ensimmäisiä kertoja kyykkäsi kunnolla vain muutama kuukausi sitten! Silloin pidin 50 jo hurjana lukemana ja nyt meni 80 rikki! Ah ihanuutta.

Tää on lavastettu tilanne ihan reenin lopuksi... :D

Siitäpä sitä hyvällä modella saattoi vetää koko jalkatreenin loppuun ja en voi olla kuin tyytyväinen. Reisiojennuksista noustessani jalkojen pettäminen alta oli tosiasia ja piti muutama minuutti keräillä itseään lattialta että saattoi edes kuvitella jatkavansa.
Kaikenkaikkiaan jalkareenissä ohjelmassa oli kyykky, prässi, reisiojennus, välissä vähän hölkkää ja palauttelua stepille nousten, sjmv, loitontajat ja lähentäjät.

Jotenki mä tykkään näistä jalkapäivistä hurjasti. Isoja, selkeitä liikkeitä joilla saa kunnolla hien irtoamaan.

Päivän toinen huippujuttu oli selkäni teippaus. Koskaan minulle ei ole kinesioteippausta tehty, mutta nyt selän hieman vihoitellessa, salillakin mukana ollut ystäväni lätkäisi tukiteipit selkämystäni koristamaan. Päädyttiin tukiteippaukseen, koska selkeää "vaivaa" selästä on nyt vaikea diagnosoida. Alkuun teipit lämmitti ja rentoutti, tänään on koko päivän ikäänkuin kylmännyt selkää. Fiilis on jännä, muttei millään tavalla huono! Suosittelen kokeilemaan.

Nyt pusketaan vaan lisää ja lisää reeniä, nälkä on iso (kirjaimellisesti). Rahkakaapille siis!

I love Guess

Emmillä olis ihana koruarvonta vielä hetkisen käynnissä....
Menkääs pian osallistumaan ;)

Tää lähtee salille, illalla scitecjuttuja ja jotain teippausjuttuja jajajaja salijuttuja ainakin :)

Hapottaa.

Pökkelöjalka täällä iltoja!

Tiistai (eli eilinen) on perinteisesti body compat-ilta. Rakastan kyseistä tuntia kaikista ryhmäliikunnoista ehdottomasti eniten ja siellä jos jossain vedetään aina 110 lasissa. Itsellänikin olisi haaveissa, että joskus saisi Les Millssin lisenssin ja saisi vetää ko. tuntia...

Mutta niin asiaan! Mahtava tunti takana ja taas tuntui jo puolen tunnin jälkeen, että sydän hyppää rinnasta ulos ja kaikki kehon nesteet puskee hikenä pihalle, mut mä vedin koko tunnin täysiä alusta loppuun. Siinäpä sitten näppäränä tyttönä ajattelin, että vedän samoille lämmöille keskiviikon jalkatreenin ja niinhän minä tein. Olin yllättäen, taas salin ainut mimmi siellä ukkojen seassa ja alkuun se meinas vähä jännittää (minä kun olenkin niin ujo tyttö niin vieras paikka ja vieraat ukot saa vähemmästäkin meikäläisen lukkoon :D ), mut aattelin et pokkana sekaan vaan. Ja kappas kummaa, kun vauhtiin pääsi, vedin omasta mielestäni oikein mukavan jalkatreenin johon kuului reisiojennuksia, askel- ja normi kyykyt tangolla, loitontajat, lähentäjät ja sjmv. Sit palkkarit naamaan ja kotia kohti.

Random pic. joltai salireissulta, kulaa aikalailla nykyistä kuosia.

Vaikka olen koettanut panostaa syömiseen-juomiseen ja nukkumiseen niin aamulla jo ennen kelloa heräsin kolottaviin jalkoihin. Pakaroissa oli NIIN jäätävä polte ettei ole aikoihin ollut. Mulla menee AINA jalkareeni ekana pakaroihin. Iltaa kohti siirryttäessa polte on siirtynyt kaikenkattavasti jalkoihin ja en edes uskalla ajatella mikä fiilis on huomenna. Minulla kun yleensä pahin on se toinen ja kolmas päivä. Kävin kyllä tänään hierojalla ja käytiin läpi koko kroppa, joten jospa se auttais vähän noihin jalkoihinkin.

Salilla peileistä olen huomannut, että toinen hartiani on huomattavasti alempana, kuin toinen. Alunperinkin sen ajattelin johtuvan hyvistä niska ja selkäjumeista, mutta hierojakin tänään vahvisti asian. Totesi, että toisen puolen iso selkälihas on selkeästi aivan lukossa, koholla ja ehkäpä jopa hieman tulehtunut. Tehtiin monenlaisia venytyksiä, ahkeraa kotivenyttelyä ja kylmää ja kontrolli parin viikon päästä ja sitten vallalla olevan tilanteen mukaan jatkohoitoa. Jee. Onneksi selkä ei kuitenkaan ole kipeä, mutta pare korjata tilanne mahd pian.

Se melko perinteinen iltapuolen välipala...

Tapasin tänään taas Vallattoman Vaasalaisen jolla oli minulle erittäin herkullinen paketti tuomisina, mutta siitä huomenna lisää kuvien ja makuanalyysien kera. Nyt suihkuun, kylmägeelin levitykseen ja unille!